tiistai 30. huhtikuuta 2013

Ruokahommia ja semmosta niin

Viikot menee niin nopeasti, että tässä on kerinnyt hujahtaa jo kolme kokonaista viikkoa täysin vehnättömällä, sokerittomalla ja maidottomalla ruokavaliolla. Aamukahviin käytän kyllä ihan tilkkasen maitoa, mutta muuten olen noudattanut edellä mainittujen ruoka-aineiden välttämistä. Äitienpäivään asti ajattelin nyt toistaiseksi jatkaa ja siitä sitten taas maltilla eteenpäin. Katsotaan jäisköhän tämä jopa elämän tavaksi. Hyvin on kyllä mennyt, vaikkakin välillä huomaan haaveilevani esim. jäätelöstä. Irtokarkkeja me ei olla muuteskaan pitkiin aikoihin paljon syöty, mutta suklaa ja jäätelö pyörii usein mielessä. Esimerkiksi tänään olin pikku päikkäreillä ja unessa sulatin valkosuklaata jäätelökakun päälle ja maistelin siitä koko ajan samalla. Havahduin ja heräsin! Hah! 
Olen tehnyt jo monta satsia raakasuklaata makean himoa taltuttamaan. Ensin ostin valmispakkauksen ja sen jälkeen rohkenin ostaa kaikki tarvittavat aineet ja kokeilla tehdä alusta loppuun itse, eikä se kyllä vaikeaa ollut. Vähän hintavaa kylläkin. Mutta terveellistä ja niin HERKKUA! Lisäsin suklaan sekaan vielä kuivatettuja ja sokerittomia kotimaisia mansikoita ja mustikoita! Tosi hyviä tuli! 

Naama on rauhoittunut huomattavasti, sehän tähän ruokaremonttiin yllyttikin. Vielä pompsahtelee uusia paiseita silloin tällöin, mutta huomattavasti vähemmän. Olen niin iloinen, jos tämä muutos toisi nyt avun tähän akneen.
Lisäksi, jos jotakuta kiinnostaa, niin vatsahan toimii myös nyt pitkästä aikaa ihan loistavasti. Mahtava tilanne siis. Lueskelin eilen vähän uutta tietoutta liittyen akneen ja sen aiheuttajaan. Vaikutti mielenkiintoiselta. Täytyy tutkia vielä vähän lisää ja jakaa sitten muillekkin kiinnostuneille.

Suolaisen puolen jutuista leipä on sellainen, mitä silloin tällöin haluaisin. Internet tulvii onneksi mielettömän hyviä blogeja ym. Ja nyt kun tämä leivän tarve minulla oli, niin kuin tilauksesta löysin ihan sattumalta taas yhden ihanan blogin, mistä bongasin super herkullisten porkkanakräkkerien ohjeen! Olen jo kahdesti niitä tehnyt. Ja huomiseksi on taas siemenet likoamassa yön yli. Ne ei meillä kauan lepäile purkissa, kun tykätään niistä niin paljon, kaikki me kolme. Mutta oli kyllä kiva sattumien suma, kun löytyi samalla kaunis ja hyödyllinen blogi ja sitten tämän superherkun ohje ja monta muutakin hyvää ohjetta! Haluan ehdottomasti jakaa kräkkereiden ohjeen eteenpäin ja kiittää ohjeen kehittäjää.
Ohjeen yksityiskohdat on saattanut muuttua hippasen verran matkan varrella oman tyylisekseni, mutta tarkista alkuperäinen ohje linkkaamastani blogista. Veikkaan, että kumpikin maistuu silti ja vielä hyvälle. :)

Kräkkerien päälle ollaan käytetty omatekemää valkosipulivoita, minkä helpon ohjeen laitan myös mukaan. Se on terveellistä ja monikäyttöistä, paistan esimerkiksi jauhelihan ja kananmunatkin sillä. Se antaa tosi hyvän lisämaun paistettavaan.


Super herkkukräkkerit
n. 20 kpl

1 dl kuorittuja hampunsiemeniä
1 dl kurpitsansiemeniä
2 dl pellavansiemeniä
Vettä siemenille
Yksi iso porkkana
Ruukullinen tuoretta tinjamia
Päälle ripaus laadukasta suolaa

Siemenet tulee liottaa yön yli tai ainakin muutamia tunteja omissa kipoissaan. Vettä lasketaan sen verran, että siemenet peittyy vedellä. Siemenet muodostaa geelimäisen massan, kun ovat valmiit.


Porkkana raastetaan raastinraudan pienimmällä pinnalla soseeksi. Tuore tinjami silputaan veitsellä ihan pikku silpuksi.

Lämmitä uuni 100 asteiseksi ja sekoita ainekset keskenään massaksi. Paistoaika on n. 2 h. Uunista riippuen. Jos paistoajan jälkeen jotkut kräkkereistä ei ole kovettunut, voit jatkaa niiden paistamista vielä hetken ja ottaa valmiit jo pois. Meidän uuni on ainakin niin surkea, että näin piti tehdä. 


Massa levitettään leivinpaperilla vuoratulle uuninpellille tasaiseksi laataksi. Siloitus onnistuu parhaiten silikonisella nuolijalla. Terävällä veitsellä tehdään laattaan valmiita palasia, koska palaset käännetään puolessa välissä paistoaikaa. Suolan voi sirotella pinnalle tässä kohtaa.

Valmiit kräkkerit säilyvät parhaiten tiiviissä lasipurkissa, kuivassa. (Ja ehkä vielä parhaiten piilossa muilta ;)


Valkosipulivoi
Köntti huoneenlämpöistä voita, maun mukaan valkosipulin kynsiä ja muutamia tujauksia oliivioljyä.

Murskaa valkosipulin kynnet ja sekoita voin kanssa tasaiseski tahnaksi lisäten oliiviöljyä juuri sen verran, kun hyvältä tuntuu. Lisää öljyä enemmän, jos haluat voin levittyvän helpommin. Säilytys jääkaapissa kannellisessa purkissa.


Tarjoiluehdotus: Levitä valkosipulivoita kräkkereille ja kokoa mieluisa kerrosleipä. Kanamuna ja kasviksiat. Lasissa marjapirtelöä. Voin kertoa, että maistui.


Enkä tietenkään malta olla kertomatta vielä loppuun viikonlopun kuulumisia. Heh. 


Flunssasen Ludan kanssa aloteltiin jo äitienpäivän askarteluja. Taiteilijan asu, sekä tyyli oli erittäinkin vapaa.:)

Lauantaina me oltiin Nikun kanssa leffassa ja oli niin kivat pikku treffit meillä. :)
Käytiin katsomassa "21 tapaa pilata avioliitto" ja se oli oikeinkin onnistunut valinta. Se täytti monta minun mielestä hyvän elokuvan kriteeriä. Viihdytti, itketti, nauratti, ilostutti ja inspiroi. En pilaa nyt kenenkään elokuvanautintoa kertomalla enempää kun sen, että se oli kuvattu kesällä ja oli ihana päästä hetkeksi kesäiseen Helsinkiin! Tuli niin hyvä mieli. Lisäksi päähenkilön asunto oli tapetoitu ihanilla tapeteilla ja minä ihan kylvin niissä värikkäissä kuoseissa! Hihkuin jo heti elokuvan aikana moneen otteesseen niistä ja samalla haaveilin omista. :) Eilen sanoinkin Nikulle, että on sitä elokuvaa jotenkin hassusti ikävä, kun se oli niin ihanan värinen ja siinä oli kesä!
Mutta ihan kohta se on täälläkin! Jee!
Elokuvan lisäksi oli niin kiva olla hetki kahdestaan kodin ulkopuolella ja olla vaan. Teki tosi hyvää.

Sunnuntaina oltiin kirpparikierroksella Siilitieltä Herttoniemeen ulottuvalla piha kirpputorilla. Viime vuonna oli järjästetty sama kiva tempaus, mutta veikkaampa, että viileä sää oli nyt karsinut myyjiä. Eikä minustakaan se ollut niin mukavaa, kun oli niin kylmä tuuli. Mutta muuten oli oikein kiva päivä! Luda otti rattaissa hyvät torkut ja sitten mentiin iltapäivällä pitkästä aikaa koko perheenä vanhempieni luokse kyläilemään. Ludan kanssa käydään siellä toki useamminkin, mutta nyt sattui Nikunkin aikataulut niin, että saatiin nauttia hänen seurastaan iha koko päivä ja hänkin pääsi anoppilaansa pistäytymään. Oli tosi piristävä viikonloppu.


Iloista vapun viettoa kaikille! :)


-Tiia

lauantai 27. huhtikuuta 2013

Uhman valloissa, silti kevättä rinnassa

Kevät on vihdoin ja viimein täällä! Se alkaa antaa jo viimeinkin pientä toivon kipinää siitä, että kesäkin ehkä saattaa sieltä pian saapua! Mä olen niin odottanut ja tiedän, etten ole tämän asian kanssa yksin. Sen huomaa ihan jo ihmisistä kadulla. Kaikilla vähän ilosempi ilme naamalla ja kokoajan ei törmäillä toisiin paettaessa pakkasta. Hartiatkin näyttäis olevan vähän rennommin omilla paikoillaan, eikä pään kehyksiksi ylös nostettuina. Minä otin maanantaina ihanan auringon kunniaksi käyttöön talven yli odotelleet Tomsit. Kengät siis. Ja eikä mitkä tahansa kengät vaan ihanat sellaiset. Ne on Kalifornian tuliaiset itselleni. Siellä sattui olemaan justiin Summer Season Sale, kun oltiin siellä syksyllä ja tein jämäkooista ihania löytöjä. Nyt on siis kesäksi kenkiä. 



Tomsit. <3



Minulle pitkä talvi kävi kyllä vähän hermon päälle. En paljonkaan nauti pakkasista ja nyt, kun ei ole oikein tullut vuosiin päästyä riinteeseenkään, niin ei ole senkään vertaa napannut. Jotenkin se on aina vaan niin pitkä odotus kesäihmiselle. Meidän perhe on kyllä 100% kesän kannattajia. Luda nyt ei ole vielä osannut lempi vuodenaikaansa kertoa, mutta sen tiedän, että pakkasesta hän ei pidä. Jos on vähääkään liian kylmä, niin poika sulkee silmät ja heittäytyy spaghetiksi. Ymmärrän häntä täysin. Juuri sama reaktio, mikä itsellenikin tulee ensimmäiseksi pakkasella mieleen. Harvemmin vaan siitä varmaan minulle olisi mitään hyötyä niin käyttäytyä. Itse siitä penkasta tulisi nousta ja matkaa pitäisi jatkaa omin kylmästä tutisevin jaloin. Eikä kukaan kärräisi kotiin. :D Lapset on kyllä niin onnekkaita, etenkin tossa vaunu asiassa. Niklaksen kanssa just hetki takaperin juteltiin, että välillä havahtuu haaveilevansa siitä, että joku vaan työntäisi itseä vaunussa ja kuskaisi paikasta A paikkaan B. Tulimme kuitenkin siihen tulokseen, et se saattaisi loppupeleissä olla vähän kiusallista nököttää siinä kärrissä. Jätimme sen asian siis ihan vaan haaveilun tasolle.

Aiemminkin tästä olen muutamalla sanalla maininnut, mutta kevään myötä on meille saapunut myös uhma. Aika voimakaskin. Ja vaikuttaa siltä, että voimakkuus on koko ajan ollut nousujohdanteista. Tosin hyvin aaltoilevaakin, välillä siis ihania päiviä välissä ja sitten taas mennään uhman vallassa. Minä olen rehellisesti kyllä välillä ollut ihan tolaltani, että miten se pieni ihminen, minun maailmani suloisin ja ihanin olento voikaan saada minussa niin suuria tunneskaaloja aikaiseksi. Skaala on todella ollut ihan laidasta laitaan ja jopa sellaisia tunteita, mitä en olisi kuuna päivänä uskonut kokevani hänen kanssaan. Enkä todella olisi myöskään uskonut hänestä löytyvän sellaisia puolia, mitä nyt on näyttäytynyt. Hän on aika -ajoin muistuttanut villiä ja sähäkkää viidakon asukkia. Minua kohtaan erityisesti ja välillä myös isäänsäkkin kohtaan. Mutta muita kohtaan hän on toistaiseksi ainakin käyttäytynyt äitini sanoja lainatakseni "enkelin lailla". Todella lohduttavaa on kuitenkin, että tiedän tämän uhmailun olevan erittäinkin normaalia ja ikäänkuuluvaa. Ja etenkin äitiä kohtaan. Itsenäistymisen ensiaskeleita. Se vaan eri tempperamentin omaavilla lapsilla näyttäytyy eri tavalla. Tai jotain sen suuntaista. Uskaltaisn jopa väittää, että jos lapsella ei ole kovinkaan näkyvää uhmaa, se ei ole kiinni vanhempien erinomaisuudesta, vaan lapsen temperamentista. Uskoisin ainakin.

Helpottavaa tässä on myös se, että tiedän vaiheiden tulevan ja menevän ja niin käy aivan varmasti tämänkin vaiheen kanssa. Kuitenkin tämäkin on käytävä läpi, että se ei kostaudu myöhemmin elämässä hankaluuksina. Minä en ole minkään tason psygologi, mutta näin minä uskon.

Se tässä on haasteellista, että mikä onkaan se oikea tapa kohdata uhmakas lapsi. On niin monta eri "koulukuntaa" ja mielipidettä asiaan, kun on ihmisiäkin. Ja vahvimmat mielipiteet taitaa olla henkilöillä, joilla ei omia lapsia ole. Minä ainakin taisin ennen omaa lasta olla sitä mieltä, että ne lapset ovat vaan kovin kurittomia, jotka käyttäytyvät niin kuin uhmaikäisen kuuluukin. En minä siitä mitään ymmärtänyt. Nyt ymmärrän jo vähän enemmän, mutta silti huomaan usein olevani ihan neuvoton ja näissä uhma -tilanteissa erittäinkin pitkällä mukavuusalueeni ulkopuolella. Välillä se vähän uuvuttaakin ja toisinaan aika paljonkin. Onneksi tämä pieni mies on kuitenkin uhman ulkopuolella aina se oma ihana itsensä, joka halailee ja silittelee hellästi, sekä kikattelee hyvän tuulisena jekku silmäkulmassa. Yritän kovasti koko ajan muistaa, että hän käy läpi nyt yhtä tärkeintä vaihettaan kohti tasapainoista ihmistä. Rukoilen todella viisautta jokaiselle meille uhmaikäisen vanhemmalle, että osattaisiin olla itse näissä tilanteissa se tasapainoinen aikuinen. Vastassa on kuitenkin vain pieni ihminen, joka on itsekkin ihan ihmeissään tunnepuuskistaan. Minut on kuitenkin yllättänyt se, että nämä kohtaukset voivat voimakkuudessaan viedä itseltäkin järkevän ajattelun taidon hetkeksi. Onneksi todella vain ihan hetkeksi. Turha silti jäädä lokaan lepäämään, jos ei aina maltti pysy. Ihmisiä tässä ollaan. Ihan kaikki. Minäkin olen jopa osannut ärähtää, vaikken olisi uskonut itsestäni, saatika sitten ikinä niin halunnut tehdä. Minut hyvin tuntevat ihmiset tietävät, että olen rauhaa rakastava ja enemmänkin sovittelija tyyppinen. Jos minua harmittaa tai joku uhkaa minua, niin usein suustani tulee enemmänkin itkuista soperrusta, kun huutoa. Sellaista itkun epätasaistamaa, tiedättehän? Hah. Mutta kyllä, minultakin huuto onnistuu. Niiden tilanteiden jälkeen täytyy vaan sitten ajatella, että eteen päin ja uudella päättäväisyydellä. Minusta huutaminen ei ole paras väylä hoitaa tätä ajan jaksoa, en usko sen rakentavan mihinkään suuntaan. Rajat pitää kuitenkin olla ja komentaa kyllä pitää napakasti, kun sille on tarve. Huuto kuvaa minusta vain omaa epätoivoa siinä tilanteessa. Inhimmillistä kylläkin. Ja ikävä kyllä nämä pienet söpöläiset joutuvat tulevaisuudessa huutoakin tässä elämässä kohtaamaan, että ehkä se on ihan ok tosi paikan tullen myös joskus tulistuakkin. Pääsääntöisesti yritän kuitenkin kääntää pojan huomion uuteen mielenkiintoiseen tekemiseen ja olla itse vakaa. Mutta joskus tuntuu, että teet niin tai näin, silti mikään ei auta. Kuten sanoin, vaikeaa. Hmmph..

Jos tämä on lapselle suurta kasvun aikaa, niin sitä se on kyllä vanhemmallekkin. Yritän kovasti tämän uhmaiänkin osata ajatella arvokkaana kasvattavana aikana. Niinhän minä nyt jälkeenpäin ajattelen jokaisesta muustakin kokemastani vaikeammasta ajasta. Mistään en luopuisi. :)

Haluan kuitenkin kertoa vielä sen tosiasian, että joka kerta, kun tämä uhman valtoja vastaan kamppaileva miehen alku katsoo lempeillä, suloisilla silmillään minua, niin en muista enää yhtään miltä nämä uhmailut tuntuivat. Tiedän vain sen, että äiti rakastaa ja maailman eniten. <3

Asuuko kenelläkään muulla tällä hetkellä alivuokralaisena Uhma? Tai ehkä joku saattaa muistella aikoja, jolloin asui? Ellei aika ole jo kullannut niitä muistoja.. :)
Olen ystäväni Anun kanssa näistä jutuista paljon jakanut. Hän on 2,5 vuotiaan kummipoikani äiti ja heillä on asustanut Uhma jo vähän pidempään, kuin meillä. Hän pohtii näitä asioita paljon blogissaan, minne löydätkin tiesi tästä.

Nyt viikonloppuna on tiedossa monta kivaa asiaa, toivottavasti aurinkokin näyttäytyisi.

Mukavaa viikonloppua kaikille! :)

-Tiia



tiistai 23. huhtikuuta 2013

DIY Jutskia


Eräs ystäväni väitti, ettei hän osaisi tehdä itse viiriä. En uskonut, sillä tiedän, että hänkin osaisi. :)
Tein Ludan juhliin viirin todella yksinkertaisesti skräppipaperista ja juutti -narusta. Helposti sai kivan ja kun ei anna pienten sormien koskea siihen, niin se säilyy varmasti pitkään. Meillä se on ollut paikallaan jo yli kaksi viikkoa. En ole raaskinut sitä juhlien jälkeen siirtää pois olohuoneen ja keittiön välistä. Aion kyllä jossain kohtaa siirtää sen pojan huonetta ilostuttamaan.
Pidemmittä puheitta tässä siis ohje ystävälleni, sekä muillekkin. Tämän kyllä varmasti osaa tehdä, kunhan vain rohkenee kokeilla! :)

Lisäksi laitan ohjeen numero -kynttilänjalan koristeluun, sekä jämäpaperista tehdyn kutsukortti -idean!


Juhla viiri

Tarvitset:

Haluamasi määrän skräppipaperia
Lyijykynän
Liimapuikon
Juuttinarua




Taitoin paperin keskeltä kahtia ja jätin kuviollisen puolen sisäpuoleksi. Piirsin vapaalla kädellä paperille komion mallisen lipun ja käytin sitä mallina loppuihin lippuihin. Käytin useaa eri kuviollista paperia saadakseni viiriketjusta värikkään. Leikkasin 15 kpl lippuja ja säästin ylijäämäpaperit jatkokäyttöä varten.






Liimasin liimapuikolla kauttaaltaan lipun toisen puolen ja asetin juuttinarun taitoksen kohdalle. Suljin lipun varovasti ja liutin sormilla ilmat pois, jotta lipusta tulisi tiivis ja tasainen.

Tein saman jokaiselle lipulle ja niin kauan, kunnes haluttu pituus saavuttui. Viiriketju valmistui muutamassa hetkessä.

Kannattaa kerätä vielä lopuksi liput nippuun ja laittaa suoristumaan painon väliin. Muuten liiman kuivuessa liput käyristyvät.


Valmis viiri juhlia varten tai arkea koristamaan!



Viiri kutsukortti

Tarvitset:
Skräppipaperin paloja
Juuttinarua
Sakset
Liimaa
Korttipohjan
Kirjain -leimasimia 
Mustetyynyn tai mustan tussin   

Ylijäämä papereista askartelin kaksivuotis -juhliin kutsukortit. Tein paperista pienen haitarin ja piirsin nurjalle puolelle kolmioita. Ei ole nökönuukaa, onko kolmiot tismalleen saman kokoiset tai näköiset. Suurinpiirtein riittää hyvin. Sitten leikkasin kolmiot irti toisistaan ja pian minulla olikin jo iso kasa lippuja liimattavaksi paikoilleen. Paperiakaan ei mennyt isoja määriä hukkaan.

Viirin narun solmin avattavan korttipohjan sisäpuolelle pienistä reistä ja liimasin vielä varmuudeksi narun keskeltä paikalleen. Liput liimasin liimapuikolla narua myötäillen. Kirjaimet painoin lippuihin pikkuisilla leimasimilla. Leimasin tyynyä minulla ei ole, mutta asian hoiti hienosti musta tussi, millä väritin kirjain -leimasimet yksitellen ennen leimaamista. Toimi hyvin!




Kortti valmiina postitettavaksi!


Numero kynttilänjalka

Tarvitset:
Puisen numero kynttilänjalan
Yhden skräppipaperin
Nestemäistä liimaa
Siveltimen
Sakset
Viilan/hiomapaperia




Kynttilänjalka löytyi Hennes Homen alesta kolmella egellä.


Laitoin kynttilänjalan paperin päälle ja piirsin ääriviivat numeroa myötäillen.
Leikkasin numeron irti paperista ja sivelin liimaa kynttilänjalan etuosaan.
Asetin paperista leikatun numeron liimatun osion päälle ja silotin sen paikalleen. Toiselta puolelta tasoitin saksilla paperin reunukset.





Tässä vaiheessa sivelin liimaa vielä paperin päälle, että se kovettuisi ja pysyisi varmemmin kiinni. Annoin liiman kuivua ja vilasin vielä reunat kuluneen ja vähän epätasaisen näköisiksi.

Erikeepperin tyyppisestä paksummasta liimasta saa vedellä laimennettuna hyvää liimaa tällaiseen tarkoitukseen.


Kynttilän jalka osai uuden pirteämmän kuosin ja oli valmis juhlapöytään.

Hirmu helpolla saa paljon kivaa aikaan, kun vaan uskaltaa kokeilla. 

Onnistumisia askarteluhetkiin! :)

-Tiia

Ps. Idean kynttilänjalan tuunaukseen kaivoin muistini syövereistä, kun muistin nähneeni miten ystäväni on joskus askarrellut samalla idealla ihan tavallisen seinälle ripustettavan puu kirjaimen. Kiitos ideasta Eeva! :)


maanantai 22. huhtikuuta 2013

Kolme gluteenitonta

Nyt on vierähtänyt hetki viime postista. Minun on ollut jotenkin ihan pakko pitää taukoa tästä meidän tietokoneesta.. Jos lähtisin tunteitani kuvailemaan, ne sanat ei vaan oikeasti sopisi suuhuni ja olisivat myös melko sopimattomia tänne blogiinkin. Mutta ehkä edellisten rivien välistä välittyikin jo se, ettei meidän kone toimi ihan halutusti. Nyt kuitenkin pienen tauon jälkeen jaksan taas varmasti hetken tämän kanssa työskennellä. Voimia kerättyäni. :)

Mainitsin jo Pääsiäisen tienoilla laittavani ohjeet Cake popsien tekoon, sekä viimeksi lupailin laittavani Ludan auto -kakun ohjeen.
Halusin myös niiden lisäksi jakaa hyvän gluteenittoman keksi -ohjeen. Ohjeen idea on siis leivinjauhottomuus. Sen takia keksi pitää muotonsa paistaessa lähes samana, kun mitä muotilla tekee. Minusta se oli  aikoinaan kiva vinkki löytää. En kyllä nyt pysty siitä antamaan kunniaa oikeaan osoitteeseen, sillä luin sen ihan ohimennen jostain ja en millään  muista mistä. Harmi. 

Tässä siis nämä lupaamani ohjeet.
 Toivon, että ohjeista saa selvää. Jos löydät olennaisen epäkohdan ohjeista, niin kirjoita ihmeessä minulle ja korjaan sen.
Haluan mainita, että ohjeet eivät ole ammattilaisen kirjoitamat ja kaikki on omia sovelluksiani. Ne maistui kuitenkin hyvältä ja siksi rohkenenkin suositella näitä muillekkin! :)
Kaikki on gluteenittomia ja ne saa lähes suorilta käännettyä tavallisiksi.  


Ludakin testasi vuokaa. Toimi noinkin. Sellaisen saat tilattua tästä.
 

Gluteeniton Pätkis -kakkupohja
(Auton muotoinen)

4dl gluteenittomia jauhoja
3dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta
3-4 tl kaakaojauhetta
150 g sulaa voita
2 dl mustamatonta jogurttia tai kermaviiliä
Noin 120g pätkistä
3 kananmunaa

Kostutukseen pari ruokalusikallista vettä per palanen

Kuumenna uuni 175 asteiseksi.

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää paloitellut Pätkikset sulaneen rasvan joukkoon ja sekoita.
Lisää rasvan sekaan jogurtti/kermaviili ja munat.
Siivilöi sekaan kuivat aineet.
Sekoita seos huolella (ei tarvitse kuitenkaan sekoittaa sähkövatkaimella).



Kaada taikina korppujauhotettuun vuokaan ja paista uunissa n.45 min. Tarkista kypsyys pitkällä tikulla. Huomaat kakun olevan valmis, kun taikina ei tartu tikkuun.

Kumoa kakku (varovasti) heti kuumana pois vuoasta ja anna jäähtyä. 

Ensimäisenä leikkasin kuperan pohjan, tasoitin ja käänsin sen leveä puoli alaspäin kakaun pohjimmaiseksi palaksi. Ylijäämät dippasin täytteen kanssa leivontapalkkioksi omaan suuhun ;)


Auto -kakun täyte ja kuorrute eli voikreemi

250g suklaata tai Candy meltsiä mielesi mukaan. (Minä käytin suklaana Sinistä..:D)
100g voita tai margariinia
Puoli prk Mascarpone -juustoa
Noin 3 ruokalusikallista tomusokeria

Kuorrutteen kruunuksi tuli yksi valkoinen kaulintamassa ja elintarvikevärejä

Mintun värisen täytteen tekoon sekoitin kolmea eri väristä Candy meltsiä


Sulatetut herkut valmiina kreemin sekaan. Makkarissa on hyvä tehosekoitella, niin Luda saa päikkärirauhan. :)


Sulata suklaa vesihauteessa. Sekoita pehmeä voi ja Mascarbone tasaiseksi massaksi sähkövatkaimella. Lisää seokseen suklaa ja tomusokeri. Lisää tomusokeria sen verran, että seos on kuohkeaa ja siihen jää pysyvästi tehosekottimen jälki. 
Jos haluat tehdä kahta eri väristä/makuista kreemiä, niin tuplaa ainekset ja jaa voi - mascarbone seos eri astiohin ennen suklaan ja tomusokerin lisäystä ja jatka ohjeen mukaan loppuun. Auto kakkuun tein kreemiä tupla -annoksen ja siitä jäi vähän ylikin. Ylijäämän, mitä en dipannut pohjan palasten kanssa, pursotin tekemieni kuppikakkujen päälle.
 

Ylimpänä toinen osa puolitetusta voi -mascarbone seoksesta, mikä odottaa vielä suklaata ja  tomusokeria. Keskellä valmis suklainen voikreemi ja alimpana Candy melts -voikreemi

Kostutin palaset muutamilla ruokalusikallisilla vettä per palanen. Kakku on niin makea muutenkin, että päädyin pelkkään vesikostutukseen.


Alimpaan kerrokseen jäi vähän tyhjää, niin täytin tyhjiön reippaasti kreemillä, kuten toisesta kuvasta ylhäällä oikealla huomaa. Täytin ainoastaan keskimmäisen osan ruskealla ja kuorrutin valmiiksi täytetyn kakun myös sillä. Niin värit vaihtelivat kakun palasissa tasaisesti.

Kaulintamassan lisäsin vähän myöhemmin kakun päälle. Siksi aikaa laitoin kakun jääkaappiin odottelemaan ja tökin pieniä coctail tikkuja ympäri kakkua, että säilytyksen ajaksi laitettava foliokääre ei littaisi kuorrutetta.


Valkoisen kaulintamassan lisäski koristelin auton elintarvikeväreillä värjätyillä sokerimassan palasilla ja ovet piirsin ajan puutteen vuoksi ihan vaan elintarvikeväritussilla

Viiri on tehty scrappi -paperista ja coctail -tikusta. Rekkarin teksti on elintarvikeväritussilla kirjoitettu.





Gluteenittomat keksit
n. 20 -25 kpl

Jos haluat, että keksit ei menetä muotoaan uunissa, 
älä lisää taikinaan ollenkaan leivinjauhetta tai soodaa.

125 g voita
1,5 dl hienoa sokeria
1 kananmuna
n. 4 dl gluteenittomia jauhoja
1 tl vaniljauutetta tai maun mukaan haluamaasi makusiirappia.

Sekoitin taikinaan Hassel -pähkinä makusiirappia


Lämmitä uuni 180 asteiseksi.

Sekoita voi ja sokeri kulhossa sähkövatkainta käyttäen kevyeksi vaahdoksi.
Lisää kokoajan sekoitaen muna ja vaniljauute/makusiirappi.

Siivilöi jauhot sekaan pienissä osissa sekoittaen.

Vaivaa taikinaa, kunnes se on tasaista.



Kauli taikina jauhoitetulla alustalla levyksi. Lisää jauhoja myös taikinan päälle, jos se meinaa tarttua kaulimeen. Gluteeniton taikina saattaa nimittäin jäädä tahmeammaksi, kun normaali jauhoilla leivottu.

Tee muotilla haluamiasi kuviota taikinaan ja siirä ne varoen uuninpellille esim. lastalla ja paista n. 10-15 min, kunnes keksit ovat saaneet kauniin sävyn. Gluteenittomat keksit jäävät yleensä vähän vaaleammiksi.




Koristeeksi sulatin ystäväni Eevan Jenkeistä lähettämiä Candy Meltsejä. Siellä ne ovat överi halpoja. Noin kaksi dollaria pussi. Sekoitin kolmesta eri pussista oikean sävyistä tahnaa ja pursottimena käytin ihan minigrip -pussia, mistä leikkasin varovasti kulman sopivan pieneksi ja tahma pursottui puristaessa siitä hyvin ulos. Auton renkaiksi käytin sinistä sokerimassaa, mitä leikkasin myös Eevan lähettämällä sokerimassa -leikkurilla. Osaan autoista laitoin jo ennen paistoa keskelle pikku sydämet ja kokeilin, mitä käy. Väri vaan haaleni vähäisen ja sydän kovettui jäähtyessä.



Candy meltsejä saa ostettua Suomestakin esim. Bake&Party -liikkeestä, mistä sain auto -vuoankin kokeiluun.


Gluteeniton Cake pop taikina
(appelsiinin makuinen) 

n. 20-25 palleroista

2,5 dl hienoasokeria
200g pehmeää voita
3 isoa kananmunaa
3 dl gluteenittomia jauhoja
3 tl leivinjauhetta

 Lisäksi purkillinen appelsiinin makuista tuorejuustoa



Kuumenna uuni 190 asteiseksi.

Sekoita voi ja sokeri ilmavaksi sähkövatkaimella.
Jatka kunnes seos on kuohkeaa.
Lisää yksi muna kerrallaan koko ajan hyvin sekoittaen, kunnes taikina on tasaista.
Sekoita vielä kuivat aineet siivilöiden taikinan sekaan.
Kaada valmis taikina leivinpaperilla vuoratulle uuninpellille ja pistä uuniin paistumaan noin 15 minuutiksi, riippuen uunista. 


Ylempänä pelkkä murustettu kakkupohja ja alempana on sekaan lisätty jo tuorejuusto


Kun paistos on valmis, anna jäähtyä ja murustele kakku pieniksi murusiksi isoon kulhoon.
Sekoita murusten joukkoon sormin tai puuhaarukalla tuorejuusto.
Muotoile taikinasta käsin (tai mainioita lihapulla -pihtejä apuna käyttäen ;) pieniä palloja. Suuret pallot tulevat liian painaviksi ja ei välttämättä säily ehjänä tikun varressa.

Lihapulla pihdit sai uuden käyttötarkoituksen. Alla pussillinen tikkarin tikkuja.


Jos pakastat palleroiset odottamaan myöhempää koristelua, niin tökkää niihin valmiiksi tikkaritikulla
reikä palleron puoliväliin asti. Ei läpi!
Laita pallerot jääkaappiin noin tunniksi jäähylle ja aloita koristelu.
Laita suklaa/ Candy melts sulamaan vesihauteeseen sekoitellen ihan sulaksi.
Jos et vielä ole tehnyt tikulla reikää palloihin, tee se nyt. Kun reikä on tehty, dippaa pelkkää tikkua suklaaseen ja sijoita tikku paikalleen, jo tekemääsi reikään. 



Päätä viimeistään tässä vaiheessa haluatko tarjoilla tikkarit tikun varassa seisten vai tikku pallerrossa tönöttäen. Jos päädyt ensinmäiseen vaihtoehtoon, voit tehdä tikkareille jalustan esimerkiksi maljakosta, minne kaadat kilon sokeria. Sen varassa tikkarit pysyvät hyvin pystyssä ja niitä on siitä helppo nappailla herkkusuihin. Jos taas päädyt jälkimmäiseen, valitse vain sopiva tasainen alusta ja sijoita valmis tikkari siihen. Huomio, että et voi enää (ainakaan sotkematta) siirtää tikkaria toiseen kohtaan, kun olet kerran sen alustaan asettanut kuivumaan.

Nyt voit jatkaa koristelua. 
Oletus tässä kohtaa on, että tikkari on nyt hyvin kiinnittynyt/jähmettynyt palleroiseen.


Candy melts


Nosta dippi pois vesihauteesta ja dippaa tikkarit suklaaseen upottaen. Käytä apuna lusikkaa, että saat joka kohdan varmasti peitettyä. Jos haluat, kieritä dipatut tikkarit vielä nomppareilla peitetyllä lautasella.
 Aseta valmis tikkari valitsemallesi paikalle kuivumaan ja odottamaan herkuttelua.



Koristelumahdollisuuksia on tuhansia ja vain taivas kattona. Netistä voi löytää mitä ihanimpia ideoita. Täytyy vaan tähän todeta, että koristeluun kannattaa varata hyvin aikaa ja kiireessä ei kannata rueta hötkyillen hommiin. Äläkä soimaa itseäsi, jos pallo putoaakin dipin sekaan ja joudut sitä onkimaan lusikan avulla sieltä. Tai jos palleroinen halkeaa tai se/ne putoaa lattialle. Minulle on kaikki edellämainittu käynyt ja olen kokeillut näitä tehdä muutamia kertoja ennen kuin vasta onnistuin. Lähdin vähän liian suurella itsevarmuudella kokeilemaan ja en edes oikeasti ottanut tekniikoista tarpeeksi selvää. Kantapään kautta kyllä oppii ihan hyvin.. :D
Mutta nämä ei minusta ainakaan ole niin helppoja tehdä, kun mitä kuvittelin ja useasta lukemastani ohjeesta päättelin.. Älkääkä kukaan käsittäkö väärin, kannustan todellakin kokeilemaan ja on ihan huippua, jos joku onnistuu täysin ekalla yrittämällä. Minulle nyt vaan ei käynyt niin.

Pääsiäisenä tekemäni tipu ja kani cake popsit saivat silmät elintarvikeväritussilla. Tipun nenä on sydämen muotoinen nomppis ja pupun korvat on taikinapalleroiseen upotetut mantelit. Teline missä tikkarit seisoo, on itsetehty pienestä pahvilaatikosta ja sen päällystin vihreällä voimapaperilla.

Herkuttelu hetkiä! :)

-Tipi







torstai 11. huhtikuuta 2013

Auto -synttärit

Meillä vietettiin viime sunnuntaina kaksivuotis -synttäreitä auto -teemalla. Minä rakastan järjestää juhlia. En tarkoituksella hoppuile suunnittelujen kanssa, mutta jos tiedän, että on juhlat tulossa niin niihin liittyvät asiat alkavat vaan välittömästi pyörimään mielessä jo kuukausia ennen ja nautin kovasti pyöritellä yksityiskohtia päässä. Joka kerta silti tuntuu siltä, että aika loppuu kesken. Leipomisia kun ei voi ihan niin aikasin aloittaa. Mutta valmista tuli ja onnistuneet juhlat on nyt takana! :) 
Tulee touhuttua niin paljon aina juhlien alla, että usein lepo jää viimeisinä päivinä vähän toiselle sijalle ja juhlien jälkeen olenkin ihan poikki muutaman päivän. Mutta kaikki sujui hyvin ja lähes kaikki kutsututkin pääsivät paikalle. Se oli ihanaa. Paikalla oli perheen ja Ludan kummien lisäksi Ludan pienet ystävät perheineen. Vauhtia riitti! 
Teeman mukaisesti kakkuna oli tietenkin auto, jonka teko -ohjeet postitan tuota pikaa. Kakkuvuoan sain testattavaksi Herttoniemenrannan ihanasta Bake & Party -liikkeestä ja hyvä kakku tuli! :) 

Tässä vähän fiiliksiä pikkuisen miehen juhlista.





Milla -täti nappasi kuvan viimehetken valmisteluista

Vastaanottokomitea valmiina. Sukat oli jo ties missä, turhaahan ne jaloissa on pyörimässä

Juhlapöytä



Suolasen puolen tarjottavista vastasi taas isomummo ja isomummi



Anoppi leipoi avuksi herkullisen suklaamousse -kakun ja sydämen muotoisen kuivakakun. Ja tottakai pöydästä löytyi myös rusinoita!



Vaahtokarkki -vartaat

Candy melts kuorutteiset kakku tikkarit


Auto -kuppikakut. Kupit ja tikku -koristeet on myös hankittu Bake&Party -liikkeestä.

Kynttilän puhallusta ja auto -kakun ihmettelyä. Isi apuna.


Herkut maistuivat isoille, sekä pienemmillekkin




Vieraita oli vauvasta vaariin


Välillä piti pitää pientä taukoa touhuista ja napata sormiin jotain naposteltavaa



Kummisedän sylissä naurattaa aina


Juomatauko. Niklaksen vanhempien Mimmi -koirakin oli mukana juhlistamassa




Matleena -kummi oli tehnyt taas niin upean kortin ja pakettikkin oli ihan huikean kokoinen!



Lahjojen availua ja testailua. Auto miehellä on hiukset aina vähän vauhdikkaasti :)


Kaveritkin sai tietenkin kokeilla ja katsoa uusia leluja



Kumpi meistä on kuvassa vastahakoisempi? :D Vastaus: Luda, pikku muurahais -housu..



Super(synttäri)sankari rennosti uudessa asussaan. Kiitos ukille, hieno on ku mikä! ;)







Kaikki juhlat loppuvat aikanaan, niin nämäkin. Ensivuoden juhlia onkin nyt taas hyvää aikaa miettiä..

-Tiia :)