tiistai 24. joulukuuta 2013

Lämpöinen Joulu

Joulu tosiaan tuli, eikä tänä vuonna oikeastaan tarvinut hetkeäkään odottaa sen saapumista. Tietenkin olen odottanut sitä rauhallista tunnetta, minkä Joulu saapuessaan tuo, mutta päivät itsessään on vierineet taas ihan huomaamatta ilman suurempaa odottelun tunnetta. Tänään sain kuitenkin herätä ihanimman pienen nuhruttajan vierestä Jouluaattoon. Aika ihanaa. 

Tänä Jouluna vietetään Joulua anoppilassa. Kinkku tuoksuu ja kaikki odottavat malttamattomina Joulupuuron valmistumista. Vaikka lumi puuttuukin, on Joulun tunnelma silti läsnä.


 

Yksi itselleni tärkeä Jouluperinne on illalla ruokailua ennen luettu Jouluevankeliumi. Siinä kiteytyy se Joulun ydin ja se on aina hyvä muistutus siitä, mistä Joulussa oikeasti on kyse. Ei tontuista ja Joulupukista, ei suklaasta ja lahjoista vaan pienestä Jeesus lapsesta. Usein se kun saattaa unohtua kaiken sen muun hössötyksen sekaan.


Olemme pienestä asti viettäneet Joulua isovanhempieni kanssa yhdessä, nykyää jos en ole heidän kanssaan samassa paikassa aattona, niin mieleni valtaa hetkittäin suuri haikeus. Joka Joulu käy mielessä, että vieläkö me saadaan yhteinen Joulu. 


Lapsuuden Jouluista muistan paljon vaan hyvää, sellaista lämpöistä tunnelmaa ja yhdessä oloa. Joko kotona, isovanhemmilla tai serkkujen luona. Muistan kuinka joskus pienenä kiljuin jokaisen paketin avattuani, että juuri tämän olin niin kovasti toivonutkin ja suurinta osaa en ollut oikeasti edes tiennyt toivovani ja silti niitä kaikista parhaimpia lahjoja kuoriutui aina paketeista vuoron perään. Mutta siis, kiljuin siis ihan oikeasti. Ja kovaa. Lapsuuden Joulut on kyllä kultaa.

Oman mummini silmistä olen päässyt tekemään matkan hänen lapsuutensa Jouluun. Joka Joulu, kun olemme Jouluevankeliumin luettuamme laulettu yhdessä "Enkeli taivaan", niin mummin silmät on kostuneet ja siinä hetkessä on voinut käsin kosketella sitä mennyttä aikaa. Joulussa vaan on sitä jotain, minkä haluaisin oman lapsenikin kokevan sydämessään ja muistavan aina vuodesta toiseen. Ei pelkästään ne hienot lahjat, vaan ennen kaikkea ne tunnepuolen muistot. Rakastava perhe ympärillä. Joulun tunne sydämmessä.


Olen tänä vuonna kiinnittänyt suuresti huomiota kampanjaan, missä on aiheena lasten Joulu ja kuinka lapsi ansaitsee raittiin ja riidattoman Joulun. Me asutaan yhdessä Helsingin harmaista lähiöistä ja sen pystyy aistimaan, ettei jokaisessa kodissa ole asiat ihan kunnossa. Ei siis todella ole itsestään selvää, että saa viettää samanlaista lämpöistä ja yltäkylläistä Joulua, kuin mitä pienenä itse koin.

Nöyränä ja kiitollisena tässä saa olla. 

Rukoukseni tänään onkin, että vanhemmat tajuaisivat pitää hyvää huolta lapsistaan ja kanavoisivat negatiiviset tunteensa muutoin, kun lapsen kustannuksella.

Tahdon toivottaa jokaiselle blogini lukijalle lämmintä ja ihanaa Joulua!<3

-Tiia

maanantai 23. joulukuuta 2013

Vilinää vilskettä, hulinaa huisketta..

Kaksi sanaa (tai oikeestaankin yhden toistoa): Huh ja huh..
Ne on ollut kaksi yleisintä suustani päässyttä sanaa viime aikoina. Paljon on ollut puuhaa ja lisäksi vielä kaikenlaista Joulupuuhaa. Nyt on kuitenkin vihdoin kaikki paketit käärittyinä ja alkaa pikkuhiljaa muutenkin tuntumaan vähän Joululta. 




 Täällä meillä päin on Joulun lisäksi tapahtumassa jotakin, mitä olen vähän jo aavistellut jonkin aikaa.. Nimittäin pojan unirytmit on olleet niiiin sekaisin, että veikkailen vahvasti hänen jättävän päiväunet vähemmälle, jos jopa ihan kokonaan pois.. Minut tuntevat ja blogiani pidempään seuranneet tietävät, miten olen vaalinut päiväuniaikaa ja kuinka se on ollut omaa lepo/kuolapäikkäri/puuhasteluaikaani. Sen ajan ulkopuolella vauhti on yleensä niin huimaa, että silmissä vilisee. Siksi se on ollut niin tärkeää, niin kuin kenelle tahansa pienen lapsen äidille. Tauko vaan kuuluu päivään, että jaksaa päivän loppuun asti. Nyt sitten kuitenkin ollaan tämä Joulunalus viikko menty kokonaan ilman päiväunia ja harjoiteltu uutta päivärytmiä. Useimmiten illatkin venyy ja yliväsynyt kikattelujuoksu alkaa, muutamina iltoina pieni pää on vaipunut uneen vasta puolilta öin..Välillä on ollut yöunetkin ihan sekaisin ja aamut on alkaneet valmiiksi väsyneillä silmillä. Ollaan siis hengailtu suurimmaksi osaksi silmät ihan sikkuralla koko jengi. 



Noh..Voihan tämä olla nyt joku vaihe tähän kohtaan. Mutta voi tosiaan olla, että päiväunet olivat nyt sitten tässä. Aika näyttää. Täytyy silti sanoa, että poika on onneksi ihan vähän jotenkin rauhottunut. Ihan kuin olis taas vähän kasvanut isommaksi pojaksi pikkuinen.





Vähän tässä on harmittanut, kun en tosiaan tiedä miten usein jatkossa onnistun tässä blogin päivittelyssä, jos omaa -aikaa on jatkossakin näin vähän.. kovin tiuhaan se ei nyt ainakaan ole onnistunut. Toivottavasti te ihanat lukijat jaksatte kuitenkin pysyä matkassa.<3 



On tässä kyllä mietityttänyt eräs toinenkin asia..



Niin siis sitä vaan, että miten meille Tonttu Toljanterin Joulukalenterin seuraajille oikein käy, kun se loppuu taas huomenna?

Voiko huomenna tosiaan olla jo Jouluaatto..


-Tiia

perjantai 6. joulukuuta 2013

Vuorokaudesta kesken loppuvat tunnit..

On ollut tahto ja tarkoituskin kirjoittaa jo aiemmin, mutta voi jehna kuinka paljon on taas mahtunut menoa viikon sisälle! Hääjuhla, viittomakurssia, asioiden hoitoa ym ym. Lisäksi on viimeiset kaksi viikkoa mennyt huomisen Nyrkkeily illan valmistautumiseen. Se on nimittäin valmistautumista koko perheeltä. Voin joskus ajan kanssa kirjoittaa lisää, mitä se käytännössä tarkoittaa. 

Illat on tällä viikolla menneet maanantaina alkaneissa iltahulinoinneissa. Päivän rahkeet on loppu ihan viimestään puolentoistatunnin nukutuksen jälkeen. Äsken vierähti tunti ja nelkytviis minuuttia. Plah. Pahinta siinä on oma väsymys, kun koittaa sinnitellä hereillä ja kun ei onnistu, niin sitten herääkin puutuneena säkkituolilta ja kun sen jälkeen on omat iltatoimet tehty, niin väsymys on tiessään ja uni ei meinaa millään löytää tietä takaisin.. Jos sama meininki jatkuu vielä pitkään, luulen että jatkossa laitan suosiolla itsenikin valmiiksi unikuntoon ennen nukutusta. Tietenkin hyvästellen samalla sen vähän oman ajan, mitä illasta ehkä jäisi. Toivotaan kuitenkin, että pian rauhottuisi iltameinigit.

Pienimmän oma Joulutähti. Pitäsköhän muuten ens kerralla pyyhkiä pölyt kuvatessa.. ;)


Niklas sai mahdollisuuden yöpyä kaksi ottelua edeltävää yötä hotellissa huomen iltaista koitosta varten, voimia keräillen. Suon sen lämmöllä hänelle, sillä tiedän miten tärkeää rauhottuminen ennen ottelua on ja täällä meidän residenssissä siitä ei useinkaan ole tietoa. :D Ja me kyllä pärjätään pojan kanssa muutama päivä hienosti keskenään. Yksi yö takana ja toinen vielä jäljellä. Matsin jälkeiseksi yöksi pääsen minäkin hotelliin mukaan lepäämään, mikä kuulostaa juuri siltä, mitä tarvitsenkin. Ihanaa. :) 

Tänään on vietetty Suomen Itsenäisyyspäivää. Meillä on niin hyvä maa missä asua. Ja niin moni asia on ihan todella hyvin. Aina välillä havahdun siihen, että saa kyllä olla kiitollinen, kun on syntynyt tänne. Talven kyllä vois vähän lyhentää, jos vaan saisin asiaan jotenkin vaikuttaa. Mutta kai silläkin on tarkotuksensa ja se on vaan lusittava joka vuosi. Halusi tai ei. 
Kaikki kunnioitus talvisodan läpikäyneille..ajatuskin vetää jo ihan hiljaiseksi..Miettikää nyt. Huh.

Saatiin Ludan kanssa meille itsenäisyyspäivän iltaa viettämään ihana ystäväni Matu veljensä Markuksen kanssa. Oli huippu yllätys nähdä myös Make, viime näkemästä oli kuitenkin kulunut jo pieni ikuisuus. Hän on ollut mullekkin kuin oma veli ja ollaan koettu niin monia ikimuistoja yhdessä. Huippu tyyppi, kuten siskonsakkin. <3 

Yleensä olen joka Itsenäisyyspäivänä leiponut pipareita. Tänään tahdoin kuitenkin kokeilla uutta kehittelemääni taatelikakkua, mistä tulikin tosi herkku. Lupasin viime postissa päivittää ennen Itsenäisyyspäivää viljattomien piparien ohjeen ja yllämainituista syistä sekin on nyt sitten jäänyt tekemättä. Lupauksista huolimatta. Pahoittelut. Nyt se kuitenkin löytyy Lupa herkutella -blogistani! Suosittelen kokeilemaan. Meillä ainakin katosi tekemäni satsi ihan muutamassa päivässä. Täytyy siis itsekkin pian tehdä niitä lisää.


Ja tosiaan Joulukalenterista piti vielä mainita muutamalla lauseella. On ollut huvittava huomata, että se on ollut itselleni mieluisampi juttu kuin pojalle..hah. Hän kun jostain syystä ei halua itse kurkata kalenterin lokeroihin. Kuitenkin hän aina ilostuu yllätyksestä, jonka sieltä hänelle ojennan. Ehkä se siitä pian, onhan vasta vain kuusi taskua kurkattuna. Varmaankin pian hän on valmis ottamaan kalenteriin kurkkaamisen mukaan omiin tärkeisiin aamurutiineihinsa. Sitten onkin varmaan ongelma, kun Joulu on ohi ja luukut kurkkailtuna.. Ehkä me tehdään sitten oma kesäkalenteri ja aletaan laskemaan päiviä Juhannukseen! :D

Ensimmäisestä luukusta kurkisti tämä suloinen pingviini.

Mä olen muuten ihan tosi tyynenä huomisesta ottelusta.. En olis kyllä ollenkaan uskonut, vaikka pääsen ihan paikan päälle katsomaan. Ehkä se johtuu siitä, että itse ottelija on vaikuttanut niin lungilta puhelimessa ja olen sitten itsekkin ammentanut sitä cooliutta. Heh. Odotan huomista kaikin puolin tosi innolla! Niin ja tiedoksi, että vielä on varmasti mahdollista hankkia liput huomiseen (Lauantai 7.12) Young Lions Boxing Nightiin, Barona -areenalle! Tulkaa kaikki sankoin joukoin kannustushommiin. :) Ja kotikatsomon voi pistää pystyyn Mtv 3 Sport 2 -kanavan äärren tai ihan netistä katsomo.fi -sivustolta klo 19 eteenpäin. Viime ottelun aikoihin sain mooonta tekstiviestiä, missä kysyttiin Nikun ottelun ajankohtaa, huomenna se korkkaa illan ja on ihan ensimmäisenä. Älkää siis missatko. :)

Hölöpyllerö kun olen, niin en näköjään osaa lopettaa tätä juttujen kerrontaa, joten kerrompa nyt vielä loppuun yhden höyheneen kevyen huulipuna vinkin.. :D 
Itse en ole kovinkaan suuri huulipunan kuluttaja, mutta juhliin on aina kiva laittaa punaa. Yleensä se säilyy huulilla kuitenkin korkeintaan matkan ajan juhliin ja juhlissa en todellakaan ikinä muista sitä lisätä. Viime viikonloppuna oltiin yksissä hääjuhlissa ja halusin laittaa huulet sävysävyyn siskolta lainattujen punapohja -"Chrisujen" kanssa. Kengät kun ovat arvoltaan vaatimattomasti lähes meidän vuokran verran, niin pitihän niitä nyt korostaa. 


Siispä muistin onnekseni eräässä seuraamassani blogissa vilahtaneen vinkin uudesta huulilakasta (luit oikein, huuliLAKKA) mikä pysyisi muka huulissa ilman lisäämistä. Olihan sitä pakko itsekkin testata siis. Ja kuulkaas ladyt.. sehän toimi! Mulla oli tosiaan huulet punassa vielä juhliin päästyä, sekä ihan juhlien jälkeenkin. Nikukin sai osuutensa lakasta ja hienosti pysyi puna myös poskessa läpi illan! Aivan pakko siis suositella eteenpäin ja kiittää Lentoaskeleita -blogin Rosannaa vinkistä! Omani oli muuten Rimmel -merkkinen. Kalliimpiakin hyllystä löytyi, mutta olis ollut rahan tuhlausta, koska halvempikin toimi loistavasti! Onko muut testailleet huulilakkoja? 



Joopajoo, jaapajaa ja trallalaa.. 

Höyhenen keveitä (mutta syviä) unia ihanat! :)

T. Parantumaton hölöpyllerö