Vuorokaudesta kesken loppuvat tunnit..

On ollut tahto ja tarkoituskin kirjoittaa jo aiemmin, mutta voi jehna kuinka paljon on taas mahtunut menoa viikon sisälle! Hääjuhla, viittomakurssia, asioiden hoitoa ym ym. Lisäksi on viimeiset kaksi viikkoa mennyt huomisen Nyrkkeily illan valmistautumiseen. Se on nimittäin valmistautumista koko perheeltä. Voin joskus ajan kanssa kirjoittaa lisää, mitä se käytännössä tarkoittaa. 

Illat on tällä viikolla menneet maanantaina alkaneissa iltahulinoinneissa. Päivän rahkeet on loppu ihan viimestään puolentoistatunnin nukutuksen jälkeen. Äsken vierähti tunti ja nelkytviis minuuttia. Plah. Pahinta siinä on oma väsymys, kun koittaa sinnitellä hereillä ja kun ei onnistu, niin sitten herääkin puutuneena säkkituolilta ja kun sen jälkeen on omat iltatoimet tehty, niin väsymys on tiessään ja uni ei meinaa millään löytää tietä takaisin.. Jos sama meininki jatkuu vielä pitkään, luulen että jatkossa laitan suosiolla itsenikin valmiiksi unikuntoon ennen nukutusta. Tietenkin hyvästellen samalla sen vähän oman ajan, mitä illasta ehkä jäisi. Toivotaan kuitenkin, että pian rauhottuisi iltameinigit.

Pienimmän oma Joulutähti. Pitäsköhän muuten ens kerralla pyyhkiä pölyt kuvatessa.. ;)

Niklas sai mahdollisuuden yöpyä kaksi ottelua edeltävää yötä hotellissa huomen iltaista koitosta varten, voimia keräillen. Suon sen lämmöllä hänelle, sillä tiedän miten tärkeää rauhottuminen ennen ottelua on ja täällä meidän residenssissä siitä ei useinkaan ole tietoa. :D Ja me kyllä pärjätään pojan kanssa muutama päivä hienosti keskenään. Yksi yö takana ja toinen vielä jäljellä. Matsin jälkeiseksi yöksi pääsen minäkin hotelliin mukaan lepäämään, mikä kuulostaa juuri siltä, mitä tarvitsenkin. Ihanaa. :) 

Tänään on vietetty Suomen Itsenäisyyspäivää. Meillä on niin hyvä maa missä asua. Ja niin moni asia on ihan todella hyvin. Aina välillä havahdun siihen, että saa kyllä olla kiitollinen, kun on syntynyt tänne. Talven kyllä vois vähän lyhentää, jos vaan saisin asiaan jotenkin vaikuttaa. Mutta kai silläkin on tarkotuksensa ja se on vaan lusittava joka vuosi. Halusi tai ei. 

Kaikki kunnioitus talvisodan läpikäyneille..ajatuskin vetää jo ihan hiljaiseksi..Miettikää nyt. Huh.

Saatiin Ludan kanssa meille itsenäisyyspäivän iltaa viettämään ihana ystäväni Matu veljensä Markuksen kanssa. Oli huippu yllätys nähdä myös Make, viime näkemästä oli kuitenkin kulunut jo pieni ikuisuus. Hän on ollut mullekkin kuin oma veli ja ollaan koettu niin monia ikimuistoja yhdessä. Huippu tyyppi, kuten siskonsakkin. <3 

Yleensä olen joka Itsenäisyyspäivänä leiponut pipareita. Tänään tahdoin kuitenkin kokeilla uutta kehittelemääni taatelikakkua, mistä tulikin tosi herkku. Lupasin viime postissa päivittää ennen Itsenäisyyspäivää viljattomien piparien ohjeen ja yllämainituista syistä sekin on nyt sitten jäänyt tekemättä. Lupauksista huolimatta. Pahoittelut. Nyt se kuitenkin löytyy Lupa herkutella -blogistani! Suosittelen kokeilemaan. Meillä ainakin katosi tekemäni satsi ihan muutamassa päivässä. Täytyy siis itsekkin pian tehdä niitä lisää.

Ja tosiaan Joulukalenterista piti vielä mainita muutamalla lauseella. On ollut huvittava huomata, että se on ollut itselleni mieluisampi juttu kuin pojalle..hah. Hän kun jostain syystä ei halua itse kurkata kalenterin lokeroihin. Kuitenkin hän aina ilostuu yllätyksestä, jonka sieltä hänelle ojennan. Ehkä se siitä pian, onhan vasta vain kuusi taskua kurkattuna. Varmaankin pian hän on valmis ottamaan kalenteriin kurkkaamisen mukaan omiin tärkeisiin aamurutiineihinsa. Sitten onkin varmaan ongelma, kun Joulu on ohi ja luukut kurkkailtuna.. Ehkä me tehdään sitten oma kesäkalenteri ja aletaan laskemaan päiviä Juhannukseen! :D

Ensimmäisestä luukusta kurkisti tämä suloinen pingviini.

Mä olen muuten ihan tosi tyynenä huomisesta ottelusta.. En olis kyllä ollenkaan uskonut, vaikka pääsen ihan paikan päälle katsomaan. Ehkä se johtuu siitä, että itse ottelija on vaikuttanut niin lungilta puhelimessa ja olen sitten itsekkin ammentanut sitä cooliutta. Heh. Odotan huomista kaikin puolin tosi innolla! Niin ja tiedoksi, että vielä on varmasti mahdollista hankkia liput huomiseen (Lauantai 7.12) Young Lions Boxing Nightiin, Barona -areenalle! Tulkaa kaikki sankoin joukoin kannustushommiin. :) Ja kotikatsomon voi pistää pystyyn Mtv 3 Sport 2 -kanavan äärren tai ihan netistä katsomo.fi -sivustolta klo 19 eteenpäin. Viime ottelun aikoihin sain mooonta tekstiviestiä, missä kysyttiin Nikun ottelun ajankohtaa, huomenna se korkkaa illan ja on ihan ensimmäisenä. Älkää siis missatko. :)

Hölöpyllerö kun olen, niin en näköjään osaa lopettaa tätä juttujen kerrontaa, joten kerrompa nyt vielä loppuun yhden höyheneen kevyen huulipuna vinkin.. :D 

Itse en ole kovinkaan suuri huulipunan kuluttaja, mutta juhliin on aina kiva laittaa punaa. Yleensä se säilyy huulilla kuitenkin korkeintaan matkan ajan juhliin ja juhlissa en todellakaan ikinä muista sitä lisätä. Viime viikonloppuna oltiin yksissä hääjuhlissa ja halusin laittaa huulet sävysävyyn siskolta lainattujen punapohja -"Chrisujen" kanssa. Kengät kun ovat arvoltaan vaatimattomasti lähes meidän vuokran verran, niin pitihän niitä nyt korostaa. 

Siispä muistin onnekseni eräässä seuraamassani blogissa vilahtaneen vinkin uudesta huulilakasta (luit oikein, huuliLAKKA) mikä pysyisi muka huulissa ilman lisäämistä. Olihan sitä pakko itsekkin testata siis. Ja kuulkaas ladyt.. sehän toimi! Mulla oli tosiaan huulet punassa vielä juhliin päästyä, sekä ihan juhlien jälkeenkin. Nikukin sai osuutensa lakasta ja hienosti pysyi puna myös poskessa läpi illan! Aivan pakko siis suositella eteenpäin ja kiittää Lentoaskeleita -blogin Rosannaa vinkistä! Omani oli muuten Rimmel -merkkinen. Kalliimpiakin hyllystä löytyi, mutta olis ollut rahan tuhlausta, koska halvempikin toimi loistavasti! Onko muut testailleet huulilakkoja? 

Joopajoo, jaapajaa ja trallalaa.. 

Höyhenen keveitä (mutta syviä) unia ihanat! :)

T. Parantumaton hölöpyllerö

Kakkukuvioita ja kuumeilua

Kaikkea on tullut touhuiltua pitkin viikkoja ja tuntuu, että kuukauden sisällä on tapahtunut taas vaikka ja mitä. Tapahtumaa on riittänyt ja viikot on vilahtaneet ihan silmissä kaikenlaista touhuten. Ja vaikka vietettäisiin ihan vaan kotipäiviä, niin useimmiten päivissä riittää siltikin vauhtia. 

Niin ja onhan tässä ollut monta sadapäivääkin, mikä yleensä tarkoittaa koko päivää sisätilaissa.. Vauhtiviikarin supernopeat touhujen käänteet on erittäinkin selkeästi havaittavissa ihan ympäri kotia.

Olen monesti jo meinannut irtisanoutua kokonaan meidän kodin siivoamisesta, koska se on tuntunut niin ajanhukalta jo pitkään. Hetken päästä siivoamisesta on tasan saman näköistä, kun lähtöpisteessä. Olen ajatellut, josko kehittelisin sellaisen tavarasiepparin, mikä imuroisi näpsäkästi ihan kaiken ja sitten sieltä siepparin korista voisi palautella niitä tavaroita paikalleen helposti päivän päätteeksi. Sen pitäis kuitenkin olla sellanen, että pölyt sunmuut ei tulisi tavaroiden mukana koriin likastaen tavaroita. Sitä seikkaa en ole vielä kuitenkaan ratkaissut joten jätän keksinnön hautumaan vielä. Ideoita vastaanotetaan! ;)

Eilen äitini oli illan Ludan kanssa leikkimässä ja sain raivattua monta seissyttä asiaa kuntoon täällä. Tuntuu taas helpommalta hengittää. Työmaahan on loputon, mutta suurimmat sotkut on tainnutettu. Edes hetkeksi.

Olen haaveillut, että aikaa olisi enemmän käsitöille, mutta ne on ollut jonkun aikaa vähän taka-alalla. Yksi ilta sormi -raasulaiset ihan huusivat jotain näperrettävää ja oli aivan pakko käydä hakemassa ompelutarvikeliikkeestä pienet pyöröpuikot ja Merinovillaa pari rullaa. Tuntui, että jotain käsitöitä on vihdoin saatava tehdä ja nyt puikoilla on valmistumassa jotain pientä pojalle. Hitaasti, mutta varmasti. Kutoa kun voi vaikka iltaisin samalla, kun Nikun kanssa katsotaan jakso tai kaksi Frendejä ennen nukkumaanmenoa. Oon aika hidas kutomaan, että katsotaan kerkiääkö tekele talveksi vai valmistuuko vasta kevääksi. Hah!

Kakkuja on kyllä tullut viime aikoina leivottua enemmänkin. Jostakin vaan on yhtäkkiä pompsahdellut muutamia tilauksia. Ihan siis raakakakuista taviskakkuihin. Gluteenittomuus on kuitenkin ollut yhdistävä tekijä kaikissa leipomuksissa. Yhden tilauksen (vaatimattomat kuusi kakkua..) sain ihan randomisti, kun sain siskoltani lahjaksi kampaamokäynnin ja itse kampaajalla sattui olemaan juuri haussa erään promotilaisuuden tarjoilut. Ja kun sain tilauksen lisäksi vielä uuden tukankin, niin johan siinä oli hymy herkässä.

Uusi tukka. Kiitos Milla -siskolle virkistyksestä! <3

Aikaahan leipomiseen minulla on melko rajallisesti, mutta onneksi olen saanut apuja lapsenhoitoon. Viime viikolla muutama kuumepäivä pääsi yllättämään perheen pienimmän, jolloin kerkesin megapitkien (4h!) päikkärien aikana häärimään kakkuhommia. Toisen kakun nimiäisiin ja toisen äitini synttärikahveille.

Muutenhan kuumeilu oli kurja juttu. Vaikkakin pienimies oli kovin reipas kuumeesta huolimatta. Ja kun hän ei kuitenkaan jaksanut suurempia hötkyillä, niin hän sai katsoa poikkeuksellisen paljon piirrettyjä ja kännykästä omia touhuilivideoitaan. Se oli äidistäkin ihan leppoisaa vaihtelua. 

Kuumeinen aurinkoinen

Late Lammas, yksi hallitsevista lemppareista.

Onneksi mussukka parani isänpäivään mennessä. Aamu aloitettiin aikaisin nassikan kanssa kaksin, isi sai nukkua pidempään. Tehtiin pirtelöä ja banskulettuja iso kasa. Väliin mahtui paljon yleistä sählinkiä, läträystä ja keittiön lattian kastelua. Ne kun kuuluu meidän joka aamuisiin rutiineihin, sillä touhulainen haluaa ehdottomasti osallistua keittiöpuuhiin. No, vihdoin mentiin sitten herättämään isi ja vietiin aamupala sänkyyn kirja -lahjan kera. Isi söi, 

äiti kutoi ja poika katseli aamupiirrettyjä. Hassukka ei millään malttanut irrottaa katsettaan telkusta kuvauksen ajaksi, hymyä silti irtosi edes vähän. ;)

Chian siemen hillokkeen ohje tulossa Lupa herkutella blogiin..

Isäinpäivän iltapäivä vietettiin sunnuntaiseen tapaan Suhella. Siellä oli perhepäivä ja lapsille oli varattuna pientä ekstrakivaa. Saarnasta mieleeni jäi se, kuinka aina pitäisi muistaa sanoa ne kolme sanaa: "Minä rakastan sinua". Joskus sen sanominen omille vanhemmille jotenkin unohtuu, vaikka se on tärkeää ja merkitsee heille todella paljon. Ovathan he antaneet kaikkensa, jotta meillä olisi aina ollut paras olla. Minusta se oli hyvä muistutus ja laitoinkin sen sitten heti käytäntöön, kun näin vanhempani vielä illalla. Ja kyllähän se herkisti.

No joo, ettei nyt ihan itkuksi mene, niin mennään takaisin kakkuhommiin. Sillä kakkukuviot jatkuvat tälläkin viikolla ja loppuviikko vierähtääkin keittiössä. Nimittäin tämän viikon lauantaina järjestetään taas ravintolapäivä. Idea on se, että sinä päivänä kuka tahansa saa perustaa oman Pop Up -ravintolan. Ja nyt ensimmäistä kertaa saan olla mukana perustamassa ihan omaa ravintolaa! Kollegoina minulla on kaksi ihaNaista. Ravintolan ydinajatus on terveellisyys. Tarjolla on siis juureskeittoa, siemenleipää ja raakaherkkuja. Kaikki on gluteenitonta ja suurin osa luomua. Meidän "Joku MUUU" niminen ravintola löytyy Helsingin Kampista Lapinlahdenkatu 7 sisäpihalta. Ovet on avoinna 10-14. Ruokaa on varattu noin viidellekymmenelle. Suosittelen tulemaan paikalle käteisvarojen kanssa, sillä korttikonetta ei näiltä emänniltä nyt valitettavasti löydy. 

Oon kyllä ihan intopiukeana kyseisestä päivästä! Nähdäänkö siis lauantaina? :)

Muunmuassa näitä herkkuja tarjolla! Ohjeen löydät Lupa herkutella -blogistani.

 Ja tämän aamuisen pirtelöviiksi -kuvan myötä tahdonkin toivottaa jokaiselle hyvän tuulista loppuviikkoa, sekä tuuheaa Movemberin jatkoa! :)

-Tiia

Gluteeniton Suklaakakku ja perhoshaaste

Säät on suosineet taas ja on ollut ihana, kun joka aamu aurinko on täyttänyt keittiön! Se on jotenkin niin täydellinen aamun aloitus. Veikkaisin, että ehkä vielä syyskuullekkin asti riittää aurinkoa. Nautitaan, sillä ihan pian voi olla jo vilposta.

Viime viikolla hankin äidiltäni saatuun pyörään Ludalle lasten istuimen. Cittarissa oli hyvä tarjous istuin- kypärä kombosta. Pyörä on yhtä vanha kun minä. Se on hankittu silloin, kun minä olin masussa, autuaan tietämättömänä tästä kaikesta. Hyvin toimii vielä Soliferin retkilady, vaikkakin pyörän kumit piti vaihtaa viikonloppuna. Nyt ollaan Ludan kanssa pyöräilty ja hän on nauttinut kyydistä. Pian kyllä pyörän pysähdyttyä alkaa sinnikäs pyrkiminen ulos valjaista ja silloin on äiskä pulassa, kun pitäisi pitää pyörä pystyssä ja poika kyydissä. Muuten on sujunut mallikkaasti. Kauppareissutkin on sujunut paremmin, kun normaalisti kaupassa rattaista karkaileva ukkeli on saanut nyt olla ostoskärryssä, ostoksia tutkien. Hän ei siis mielellään istu siinä lapsille tarkoitetussa osassa vaan mieluiten siinä ostoksille tarkoitetussa. Tänään hän seisoi kärryssä päivystäen toimintaa lähes koko kaupassa olon ajan ja lopuksi istutui pyöränkoriin, mikä oli kauppareissun aikana ostoskärryssä. Tyyli on vapaa! Ihanaa vaan, kunhan pysyy kyydissä. :D

Eilen päikkäriaikaan meille lensi nokkosperhonen sisälle. Yritin saada siitä kuvaa ja tiedättehän perhoset.. ne pyrhältää heti paikalta, kun sellaista edes suunnittelee. Vihdoinkin sitten se asettui aloilleen, mutta piti siivet visusti supussa. Ihan kun se olisi aavistanut aikeeni. Asetuin kameran kanssa odottamaan ja pidin tarkennuksen koko ajan pohjassa, että saisin heti napsattua kuvan siipien levähtäessä auki. No sain odottaa. Ensin neljä minuuttia, jolloin harkitsin jo luovuttamista ja sitten jatkoin vielä 3 minuuttia, kunnes sain kuin sainkin kuvan siivistä! Kerkesin siinä ensimmäisten minuuttien aikana ajatella jo monta kertaa, että voi mitä ajan hukkaa tämäkin on! Silti aina päätin, että nyt kyllä varmasti nyt tässä tönötän, kerran tönöttämään olen alkanut. Ihmettelin itseäni, että mikäs kiire tässä nyt on yhtään minnekkään! Muutama minuutti sinne tänne tässä elämässä ei ole mikään juttu. Kauhea kiire muka aina!

Juuri tällaiselle pitäisikin aina olla aikaa. Pienille yksityiskohdille ja sille, että hetken vaan on ja ihmettelee ihan vaikka perhosen rakennetta ihan läheltä! Kiireessä kaikki tällainen aina jää huomaamatta. Minulla ei ollut oikeasti silloin mihinkään kiire. Olin vaan luonut sellaisen kuvan päähäni, että nyt pitäisi saada kauheasti aikaan, kun poika nukkuu. 

Perhosen kuvan saatuani päätin mennä päiväunille ja olin taas hetken tekemättä yhtään mitään. Ja tiedättekö mitä? Mitään pahaa ei tapahtunut, vaikka en tehnytkään sitä kaikkea mitä olin kaavaillut. Päin vastoin.

No joku saattaakin nyt ajatella, että helppohan se on lapsen kanssa kotona tuollaista toteuttaa ja varsinkin jos se lapsi nukkuu. Mutta kyllä tälläista tapahtuu ihan joka paikassa ja jokaisen on mahdollista päättää, että jahtaako ja tuijotteleeko perhosta vai juokseeko pää kolmantena jalkana itse luomassaan kiireessä. Pieni esimerkki. Jos joskus odotat metroa ja taulu näyttää seuraavan metron tuloon 7 minuuttia, meinaa alkaa ihan huimata se odotusaika ja heti alkaa stressitasot kohoamaan. Tunnistatko ehkä itsesi? Minä ainakin, varsinkin jos on luvannut olla jossain. Nykyään harva jättää aikaa enää sille, että nautiskelisi matkasta. Aina on vaan kiireesti matkalla paikasta A paikkaan B. Surullista.

Minulle tämä perhonen ainakin muistutti taas, että kiireessä ei kerkiä näkemään asioita ympärillään. Eikä asioiden todellista kauneutta. (Luonnossahan perhonen oli siis ainakin viiskyt kertaa kauniimpi, mutta se ei jäänyt minulta nyt onneksi näkemättä.)

Hei, tässähän on loppu viikoksi haaste meille jokaiselle! Unohdetaan kiire. Varataan aikaa ja tarkkaillaan mitä kaikkea oikeasti ympärillä on. Ehkä palkinnoksi saa huomata, että on taas kivampi olla. Ilman kiirettä. Ehkä on taas jonkun pienen (tai suurenkin) kokemuksen rikkaampi.

No minä oon ehkä tälläinen hömppä vaan, mutta minuun tehoaa tälläiset jutut. Ja omalla kohdallani myös tälläinen hömppäily ainakin lisää onnellisuuden tunnetta. Toisille taas tepsii toiset jutut. Toivottavasti jokainen keksii omat keinonsa. Otsakurtussa on nimittäin kurja viipottaa. Niin ja kiire lisää stressiä ja stressistä nyt ei seuraa mitään hyvää.

Ja niin, lupailin pari postia sitten jakaa täällä ihan mielettömän hyvän gluteenittoman suklaakakun reseptin ja nyt sen teen. Vielä jos jostakin löydät tuoretta vadelmaa, niin huitase niitä kakun kruunuksi. Miksi ei pakastevadelmaakin, mutta ne kannattaa sulattaa ja valuttaa ennen käyttöä. Mutta tämä kakku on takuuvarmasti herkkua ilman mitään höysteitäkin! Ainakin jos satut pitämään suklaasta. Olen tehnyt tätä kakkua ehkä kakskyt kertaa ja joka kerta on maistunut, täytteellä ja ilman.

Tässä se nyt tulee.

(Täydellinen) Gluteeniton suklaakakku

(n.12 annosta)

200 g maitosuklaata

150 g (1 prk) Ranskan kermaa

2 dl gluteenittomia jauhoja

 200 g voita

5 kananmunaa

2,5 dl sokeria

0,5 dl kaakaojauhetta

1 tl leivinjauhetta

0,5 tl ruokasoodaa
2 tl vaniljasokeria

Suklainen voikreemi (täyteraita ja kuorrute)

300 g (1,5 levyä) maitosuklaata

1 pkt Mascarbonejuustoa tai maustamatonta tuorejuustoa

150 g voita

n. 5 rkl tomusokeria

Vaaleanpunainen voikreemi (täyteraita)

100 g valkosuklaata

puolikas pkt Mascarbonejuustoa tai maustamatonta tuorejuustoa

75 g huoneenlämpöistä pehmeää voita

n. 3 rkl mansikanmakuista tomusokeria

Tarvittaessa värin kirkastukseen pienenpieni määrä punaista elintarvikeväriä

Koristeluun esim.

1 rasia tuoretta vadelmaa ja

Sitruunamelissan lehtiä

(Kakku maistuu varmasti ilman mitään höysteitäkin!)

Lämmitä uuni 175 asteiseksi.

Sulata voi ja suklaa yhdessä. Vesihauteessa tai miedolla lämmöllä kattilassa. Siirrä valmis seos sivuun jäähtymään.

Vatkaa sokeri ja munat kuohkeaksi vaahdoksi. Tähän kohtaan kannattaa panostaa, niin saat kuohkeamman lopputuloksen. Vatkaa siis kärsivällisesti.

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää ne siivilöiden kuohkean munasokerivaahdon sekaan nostellen vaahtoa esim. nuolijalla. Vältä voimakasta sekoittamista, mutta huolehdi, että ainekset kuitenkin sekoittuvat. Lisää lopuksi sekaan hieman jäähtynyt voisuklaaseos ja ranskankerma, samaan hellään tyyliin sekoittaen. Kaada valmis taikina voideltuun ja leivinpaperilla vuorattuun irtopohjavuokaan (halkaisija n. 24cm) tai haluamiisi muffinivuokiin. Laita vuoka uunin keskitasolle n. 45 - 50 minuutin ajaksi, uunista riippuen. Tarkastele välillä, onko kakku tarpeeksi kypsä. Kakku saa jäädä jonkin verran kosteaksi sisältä. Muffinivuoat saavat olla uunissa n. 15 - 20 minuuttia, myös uunista riippuen. 

Valmista voikreemit.

Käytä monitoimikonetta tai sähkövatkainta. Sulata suklaa vesihauteessa tai miedolla lämmöllä kattilassa sekoittaen. Laita valmis suklaasula sivun jäähtymään. Kytke vatkain päälle ja sekoita tauotta, kunnes massa on kokonaan valmis. Laita kippoon huonnenlämpöinen, pehmeä voi ja sekoita se tuorejuuston kanssa tasaiseksi massaksi. Lisää sekaan sulanut, vähän jäähtynyt suklaa. Lopuksi lisää vielä tomusokeria tarpeen mukaan. Huomaat kyllä, kun kreemi on valmista ja sopivan jähmeää. 

Vaaleanpunaisen täytteen valmistat samalla tyylillä, mutta lisää halutessasi vielä tarpeen mukaan punaista elintarvikeväriä ihan pieni määrä. 

Jos haluat, voit laittaa valmiin kreemin hetkeksi jääkaappiin vielä jähmettymään lisää. Varo kuitenkin kovettamasta sitä liikaa.

Ota nyt kakku uunista jäähtymään ja irrota se vuoasta varovasti. Kakun jäähdyttyä, leikkaa se terävällä pitkällä veitsellä kolmeen kerrokseen. Vuoraa alin kerros maitosuklaakreemillä ja aseta seuraava kerros päälle. Seuraavaan kerrokseen tulee vaaleanpunainen voikreemi ja jos haluat, reunoille voi jättää pienen tilan rinnakkain aseteltaville vadelmille. Aseta päälle vielä viimeinen kerros, eli kakun päällinen paikalleen. Taas on vuorossa maitosuklaakreemi. Lisää se pursottimella tai ihan vaan levittämällä esim. terävällä veitsellä. Varo varsinkin, jos kreemi on kovasti kovettunut jääkaapissa, ettei se riko kakun hattua kreemiä levitettäessä. Lisää halutessasi kakun päälle vielä tuoreita vadelmia ja sitruunamelissan lehtiä. 

Herkuttele! (Ilman kiirettä ;))

Iloista ja kiireetöntä loppu viikkoa! 

-Tiia 

Villejä lupiineja ja muutamia muita

 Mökillä! Lauantaina tultiin. Vietetään Juhannus viikko täällä luonnonhelmassa, keski suomessa. Meitä on täällä meidän oman trion lisäksi minun vanhempani ja Juhannuksesksi tulee myös kumpikin siskoni mökkeilemään. Kovasti toivoisin säiden lämpenevän, mutta toissapäivänä alkuillasta alkoi sade ja nyt on parina päivänä seurannut sateelle jatkoa. Suomessa kun lähtee kesällä reissuun, niin ei ikinä tiedä minkälaista säätä on luvassa ja mitä pakkaisi mukaan.. Täytyy siis pakata tuplasti. Toiveikkaana paljon lämpimän varalle, sekä varautua kuitenkin kylmään ja kosteaan ilmaan. Varsinkin Juhannuksena sää voi olla ihan mitä tahansa. Nyt täällä paistelee ilta -aurinko ja kovasti haluan uskoa ennusteisiin huomenna alkavasta helteestä loppuviikoksi. Noh, kumpa ei ainakaan sataisi enää tai jos nyt kuitenkin sataa, niin olisi edes lämmin..

Äiskän keräämä ihana pioni -sireeni kimppu

Otin tänne mukaani jo Joulukussa aloittamani neulomis -projektin.

Pohjustukseksi tähän kohtaan, että en ollut koskaan ennen neulonut juurikaan mitään ja en osaa mitään hienoja kommervenkkeja tai oikeastaan neuloa just muuta, kun ihan perus oikeata. Senkin pyysin mummini opettamaan minulle. Opetti hän myös nurjan, mutta sen unohdin melko pian. Heh. Anoppia pyysin kerran opettamaan palmikko tekniikan, mutta kun kokeilin sitä sitten kotona, niin en muistanut siitäkään sitten mitään. Onhan noita kirjoja ja oppaita hyllyssä, mutta en ainakaan vielä ole niihin malttanut pureutua itsekseni. Halusin kuitenkin jostain aloittaa ja loin silmukoita uusille ostamilleni 10 mm bambu -puikoille. Päätin neuloa villaisen koristetyynyn päällisen. No nälkähän siihen tuli jo heti alkuunsa ja innostuin. Puikolle syntyi noin 100 silmukkaa ja kun hetken päästä mittasin työtä, se olikin noin metrin leveä.. Aika iso tyyny siis oli tuloillaan.

Aluksi ostamani lanka loppui alta aikayksikön ja kun lähdin ostamaan lisää, niin kyseinen väri oli loppunut. Hyllyssä olleet värit innoittivatkin minut muuttamaan projektin suuntaa. Ostin monta rullaa erivärisiä lankoja ja jatkoinkin kutomista ajatuksella, että työstä syntyisi iso torkkupeitto Ludalle. Sillä tiellä siis edelleen olen ja koska olen pitänyt pitkiäkin välejä kutomisesta, niin on torkkupeitto edelleen vaiheissa. Loppu kuitenkin alkaa jo häämöttämään ja toivoisinkin saavani peiton nyt mökillä valmiiksi. Katsotaan, miten käy.

Ludan kanssa touhutessa menee kyllä päivät vikkelään, oli sitten kotona tai mökillä. Hän on koko ajan joka paikassa ja vielä samaan aikaan. Enkä siis oikeastikkaan liiottele. Pikkuiset jalat viipottaa ihan silmissä. Heh. Onneksi tähän asti pahimmat uhmakohtaukset on jo takana ja touhu on kovinkin hyvän tuulista. Tietenkin vastahakoisuutta ja heittäytymistäkin on, sekä vahvaa omaatahtoa löytyy kyllä, muttei todellakaan samalla voimakkuudella, kun keväällä. Siitä olen niin iloinen.

Nyt kun on vähän väliä sadellut, niin seinät on alkaneet välillä kaatua pikkuisen päälle. Turhautumista siis. Siitäkin syystä toivon kovasti sateiden nyt väistyvän loppuajaksi. Onneksi leikittäjiä on ollut kuitenkin useampi ja ollaan selvitty sen avulla hyvin sateiden yli.

 Sateen jälkeenhän on kuitenkin yleensä hyvinkin kaunista. Tänään käytiin sateen hetkeksi tauottua iskän kanssa valokuvaamassa läheisellä kukkaniityllä ja uimarannalla, kumpikin omilla kameroillamme. Luonnonvalo oli jotenkin niin kauniina, että kuvat onnistuivat mielestäni tosi kivasti. Lopuksi keräsin lupiinikimpun tienposkesta. Jouduttiin mökin pihalla odottamaan autossa hetki, kun matkalla takaisin mökille alkoi taas uusi todella voimakas sadekuuro ja kamerat olis muuten kastuneet. Niin ja tietty me.

Uimarannan väripilkut

 

Lupiinikimppu iskän auton tuulilasin alla odottamassa sateen loppua

Yllättäen on päässäni soinut koko loppu päivän J. Karjalaisen - Villejä lupiineja. 

"..ja ilma on raikas, täynnä tuoksuja
tiellä jonka varrella kasvaa villejä lupineeja.."

 Tänään leivoin kaksi kakkua. Toinen oli mansikka -raparperi kakku keksipohjalla ja toinen suklainen raakakakku banaanilla, mansikalla ja kookoshiutaleilla höystettynä. Meillä oli perhetuttuja naapuri mökistä kylässä ja herkuteltiin tänään yhdessä kahvin kera. Ohjeet raakakakkuun ja muutamaan aiemmin tekemääni allergiaystävälliseen kakkuun lisään myöhemmin. 

Tässä helpon kesäisen mansikka -raparperikakun ohje, mikä on kehitelty sen mukaan, mitä kaupasta löytyi. Iskä tilasi ehdottomasti kakun missä on ehtaa sokeria, muuten sain itse päättää mitä heille leipoisin. Heh. Kakku oli siis muita varten ja minä herkuttelin sillä toisella kakulla, mihin meinasi iskeä ihan hurja himo.. Olin suunnitellut leipovani muille juustokakun, mutta tuorejuustoa en löytänyt. Eikä se kyllä haitannut mitään. Kakun saa muuten helposti gluteenittomaksi vaihtamalla tavalliset keksit gluteenittomiksi.

 Mansikka -raparperi moussekakku 

6 hengelle

Ohje on tarkoitettu tehtäväksi halkaisijaltaan 20 cm irtopohjavuokaan. 

Pohjaan

1 pkt suklaahippu kaurakeksejä

n. 75 g suolatonta voita

Mousseen

1 prk laktoositonta makean mansikan makuista leivontarahkaa

1prk laktoositonta mansikka -raparperi leivontarahkaa

1 pieni prk laktoositontavispikermaa

n. 2 rkl sitruunamehua

4 liivatelehteä

Koristeet mielesi mukaan. Minä käytin tuoreita mansikoita, fazerin Suomisuklaata ja Pandan suklaapäällystettujä mansikka- ja omenarakeita.

Murskaa keksit ja sekoita keksirouheen sekaan sulatettu voi. Taputtele massa leivinpaperilla vuorattuun irtopohjavuokaan.

Laita liivatelehdet kylmään veteen lillumaan noin 10 min ajaksi. Vatkaa sillä aikaa kerma. Notkista toisessa astiassa makurahkat keskenään sekoittaen. Purista sitrunamehu kuumaan kattilaan ja lisää sekaan liiasta vedestä rutistetut liivatelehdet. Sekoita tasaiseksi litkuksi ja lisää se kaataen kermavaahdon sekaan "ohuena nauhana" koko ajan tasaisesti sekoittaen, ettei vaahtoon pääse muodostumaan liivatepaakkuja. Sekoita vielä rahkat tasaiseksi mousseksi vaahdon sekaan ja kaada vuokaan keksipohjan päälle. Vuoraa vuoka foliokääreellä ja pistä jääkaappiin jähmettymään ainakin pariksi tunniksi. 

Poista vuoka, siirrä kakku leivinpaperin avulla tarjoiluastialle ja koristele haluamasi mukaan. Tarjoile mahdollisimman pian. 

Niklas on kovinkin intoutunut kalastaja ja hyvänä kaverina hänellä on siinä touhussa ollut appiukkonsa. Aina, kun tilanne sallii, he istuvat veneessä virveleineen. Sama se satoiko vai paistoiko. Eilen ja tänään ollaankin sitten syöty heidän saamiaan haukia. Hauki kuulema jakaa mielipiteitä ja mitä suurempi hauki on, niin sen pehemmalle se maistuu. Nämä on olleet sitten varmaan juuri sopivan kokoisia, sillä ainakin minusta nämä muurikalla paistetut hauet on maistunut niin hyvälle! Tänään Niklas oli saanut ahvenen, innolla odotan sen maistelua huomenna! Lähiruokaa parhaimmillaan.

Noh, jos nyt seuraavina päivinä ei toiveistani huolimatta aurinko paista, niin ainakin haluan toivottaa aurinkoista mieltä jokaiselle! :)

-Tiia

Kolme gluteenitonta

Nyt on vierähtänyt hetki viime postista. Minun on ollut jotenkin ihan pakko pitää taukoa tästä meidän tietokoneesta.. Jos lähtisin tunteitani kuvailemaan, ne sanat ei vaan oikeasti sopisi suuhuni ja olisivat myös melko sopimattomia tänne blogiinkin. Mutta ehkä edellisten rivien välistä välittyikin jo se, ettei meidän kone toimi ihan halutusti. Nyt kuitenkin pienen tauon jälkeen jaksan taas varmasti hetken tämän kanssa työskennellä. Voimia kerättyäni. :)

Mainitsin jo Pääsiäisen tienoilla laittavani ohjeet Cake popsien tekoon, sekä viimeksi lupailin laittavani Ludan auto -kakun ohjeen.

Halusin myös niiden lisäksi jakaa hyvän gluteenittoman keksi -ohjeen. Ohjeen idea on siis leivinjauhottomuus. Sen takia keksi pitää muotonsa paistaessa lähes samana, kun mitä muotilla tekee. Minusta se oli  aikoinaan kiva vinkki löytää. En kyllä nyt pysty siitä antamaan kunniaa oikeaan osoitteeseen, sillä luin sen ihan ohimennen jostain ja en millään  muista mistä. Harmi. 

Tässä siis nämä lupaamani ohjeet.

 Toivon, että ohjeista saa selvää. Jos löydät olennaisen epäkohdan ohjeista, niin kirjoita ihmeessä minulle ja korjaan sen.
Haluan mainita, että ohjeet eivät ole ammattilaisen kirjoitamat ja kaikki on omia sovelluksiani. Ne maistui kuitenkin hyvältä ja siksi rohkenenkin suositella näitä muillekkin! :)

Kaikki on gluteenittomia ja ne saa lähes suorilta käännettyä tavallisiksi.  

Ludakin testasi vuokaa. Toimi noinkin. Sellaisen saat tilattua tästä.

 

Gluteeniton Pätkis -kakkupohja

(Auton muotoinen)

4dl gluteenittomia jauhoja

3dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

2 tl leivinjauhetta

3-4 tl kaakaojauhetta

150 g sulaa voita

2 dl mustamatonta jogurttia tai kermaviiliä

Noin 120g pätkistä

3 kananmunaa

Kostutukseen pari ruokalusikallista vettä per palanen

Kuumenna uuni 175 asteiseksi.

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää paloitellut Pätkikset sulaneen rasvan joukkoon ja sekoita.

Lisää rasvan sekaan jogurtti/kermaviili ja munat.

Siivilöi sekaan kuivat aineet.

Sekoita seos huolella (ei tarvitse kuitenkaan sekoittaa sähkövatkaimella).

Kaada taikina korppujauhotettuun vuokaan ja paista uunissa n.45 min. Tarkista kypsyys pitkällä tikulla. Huomaat kakun olevan valmis, kun taikina ei tartu tikkuun.

Kumoa kakku (varovasti) heti kuumana pois vuoasta ja anna jäähtyä. 

Ensimäisenä leikkasin kuperan pohjan, tasoitin ja käänsin sen leveä puoli alaspäin kakaun pohjimmaiseksi palaksi. Ylijäämät dippasin täytteen kanssa leivontapalkkioksi omaan suuhun ;)

Auto -kakun täyte ja kuorrute eli voikreemi

250g suklaata tai Candy meltsiä mielesi mukaan. (Minä käytin suklaana Sinistä..:D)

100g voita tai margariinia

Puoli prk Mascarpone -juustoa

Noin 3 ruokalusikallista tomusokeria

Kuorrutteen kruunuksi tuli yksi valkoinen kaulintamassa ja elintarvikevärejä

Mintun värisen täytteen tekoon sekoitin kolmea eri väristä Candy meltsiä

Sulatetut herkut valmiina kreemin sekaan. Makkarissa on hyvä tehosekoitella, niin Luda saa päikkärirauhan. :)

Sulata suklaa vesihauteessa. Sekoita pehmeä voi ja Mascarbone tasaiseksi massaksi sähkövatkaimella. Lisää seokseen suklaa ja tomusokeri. Lisää tomusokeria sen verran, että seos on kuohkeaa ja siihen jää pysyvästi tehosekottimen jälki. 

Jos haluat tehdä kahta eri väristä/makuista kreemiä, niin tuplaa ainekset ja jaa voi - mascarbone seos eri astiohin ennen suklaan ja tomusokerin lisäystä ja jatka ohjeen mukaan loppuun. Auto kakkuun tein kreemiä tupla -annoksen ja siitä jäi vähän ylikin. Ylijäämän, mitä en dipannut pohjan palasten kanssa, pursotin tekemieni kuppikakkujen päälle.
 

Ylimpänä toinen osa puolitetusta voi -mascarbone seoksesta, mikä odottaa vielä suklaata ja  tomusokeria. Keskellä valmis suklainen voikreemi ja alimpana Candy melts -voikreemi

Kostutin palaset muutamilla ruokalusikallisilla vettä per palanen. Kakku on niin makea muutenkin, että päädyin pelkkään vesikostutukseen.

Alimpaan kerrokseen jäi vähän tyhjää, niin täytin tyhjiön reippaasti kreemillä, kuten toisesta kuvasta ylhäällä oikealla huomaa. Täytin ainoastaan keskimmäisen osan ruskealla ja kuorrutin valmiiksi täytetyn kakun myös sillä. Niin värit vaihtelivat kakun palasissa tasaisesti.

Kaulintamassan lisäsin vähän myöhemmin kakun päälle. Siksi aikaa laitoin kakun jääkaappiin odottelemaan ja tökin pieniä coctail tikkuja ympäri kakkua, että säilytyksen ajaksi laitettava foliokääre ei littaisi kuorrutetta.

Valkoisen kaulintamassan lisäski koristelin auton elintarvikeväreillä värjätyillä sokerimassan palasilla ja ovet piirsin ajan puutteen vuoksi ihan vaan elintarvikeväritussilla

Viiri on tehty scrappi -paperista ja coctail -tikusta. Rekkarin teksti on elintarvikeväritussilla kirjoitettu.

Gluteenittomat keksit

n. 20 -25 kpl

Jos haluat, että keksit ei menetä muotoaan uunissa, 

älä lisää taikinaan ollenkaan leivinjauhetta tai soodaa.

125 g voita

1,5 dl hienoa sokeria

1 kananmuna

n. 4 dl gluteenittomia jauhoja

1 tl vaniljauutetta tai maun mukaan haluamaasi makusiirappia.

Sekoitin taikinaan Hassel -pähkinä makusiirappia

Lämmitä uuni 180 asteiseksi.

Sekoita voi ja sokeri kulhossa sähkövatkainta käyttäen kevyeksi vaahdoksi.

Lisää kokoajan sekoitaen muna ja vaniljauute/makusiirappi.

Siivilöi jauhot sekaan pienissä osissa sekoittaen.

Vaivaa taikinaa, kunnes se on tasaista.

Kauli taikina jauhoitetulla alustalla levyksi. Lisää jauhoja myös taikinan päälle, jos se meinaa tarttua kaulimeen. Gluteeniton taikina saattaa nimittäin jäädä tahmeammaksi, kun normaali jauhoilla leivottu.

Tee muotilla haluamiasi kuviota taikinaan ja siirä ne varoen uuninpellille esim. lastalla ja paista n. 10-15 min, kunnes keksit ovat saaneet kauniin sävyn. Gluteenittomat keksit jäävät yleensä vähän vaaleammiksi.

Koristeeksi sulatin ystäväni Eevan Jenkeistä lähettämiä Candy Meltsejä. Siellä ne ovat överi halpoja. Noin kaksi dollaria pussi. Sekoitin kolmesta eri pussista oikean sävyistä tahnaa ja pursottimena käytin ihan minigrip -pussia, mistä leikkasin varovasti kulman sopivan pieneksi ja tahma pursottui puristaessa siitä hyvin ulos. Auton renkaiksi käytin sinistä sokerimassaa, mitä leikkasin myös Eevan lähettämällä sokerimassa -leikkurilla. Osaan autoista laitoin jo ennen paistoa keskelle pikku sydämet ja kokeilin, mitä käy. Väri vaan haaleni vähäisen ja sydän kovettui jäähtyessä.

Candy meltsejä saa ostettua Suomestakin esim. Bake&Party -liikkeestä, mistä sain auto -vuoankin kokeiluun.

Gluteeniton Cake pop taikina

(appelsiinin makuinen) 

n. 20-25 palleroista

2,5 dl hienoasokeria

200g pehmeää voita

3 isoa kananmunaa

3 dl gluteenittomia jauhoja

3 tl leivinjauhetta

 Lisäksi purkillinen appelsiinin makuista tuorejuustoa

Kuumenna uuni 190 asteiseksi.

Sekoita voi ja sokeri ilmavaksi sähkövatkaimella.

Jatka kunnes seos on kuohkeaa.

Lisää yksi muna kerrallaan koko ajan hyvin sekoittaen, kunnes taikina on tasaista.

Sekoita vielä kuivat aineet siivilöiden taikinan sekaan.

Kaada valmis taikina leivinpaperilla vuoratulle uuninpellille ja pistä uuniin paistumaan noin 15 minuutiksi, riippuen uunista. 

Ylempänä pelkkä murustettu kakkupohja ja alempana on sekaan lisätty jo tuorejuusto

Kun paistos on valmis, anna jäähtyä ja murustele kakku pieniksi murusiksi isoon kulhoon.

Sekoita murusten joukkoon sormin tai puuhaarukalla tuorejuusto.

Muotoile taikinasta käsin (tai mainioita lihapulla -pihtejä apuna käyttäen ;) pieniä palloja. Suuret pallot tulevat liian painaviksi ja ei välttämättä säily ehjänä tikun varressa.

Lihapulla pihdit sai uuden käyttötarkoituksen. Alla pussillinen tikkarin tikkuja.

Jos pakastat palleroiset odottamaan myöhempää koristelua, niin tökkää niihin valmiiksi tikkaritikulla

reikä palleron puoliväliin asti. Ei läpi!

Laita pallerot jääkaappiin noin tunniksi jäähylle ja aloita koristelu.

Laita suklaa/ Candy melts sulamaan vesihauteeseen sekoitellen ihan sulaksi.

Jos et vielä ole tehnyt tikulla reikää palloihin, tee se nyt. Kun reikä on tehty, dippaa pelkkää tikkua suklaaseen ja sijoita tikku paikalleen, jo tekemääsi reikään. 

Päätä viimeistään tässä vaiheessa haluatko tarjoilla tikkarit tikun varassa seisten vai tikku pallerrossa tönöttäen. Jos päädyt ensinmäiseen vaihtoehtoon, voit tehdä tikkareille jalustan esimerkiksi maljakosta, minne kaadat kilon sokeria. Sen varassa tikkarit pysyvät hyvin pystyssä ja niitä on siitä helppo nappailla herkkusuihin. Jos taas päädyt jälkimmäiseen, valitse vain sopiva tasainen alusta ja sijoita valmis tikkari siihen. Huomio, että et voi enää (ainakaan sotkematta) siirtää tikkaria toiseen kohtaan, kun olet kerran sen alustaan asettanut kuivumaan.

Nyt voit jatkaa koristelua. 

Oletus tässä kohtaa on, että tikkari on nyt hyvin kiinnittynyt/jähmettynyt palleroiseen.

Candy melts

Nosta dippi pois vesihauteesta ja dippaa tikkarit suklaaseen upottaen. Käytä apuna lusikkaa, että saat joka kohdan varmasti peitettyä. Jos haluat, kieritä dipatut tikkarit vielä nomppareilla peitetyllä lautasella.

 Aseta valmis tikkari valitsemallesi paikalle kuivumaan ja odottamaan herkuttelua.

Koristelumahdollisuuksia on tuhansia ja vain taivas kattona. Netistä voi löytää mitä ihanimpia ideoita. Täytyy vaan tähän todeta, että koristeluun kannattaa varata hyvin aikaa ja kiireessä ei kannata rueta hötkyillen hommiin. Äläkä soimaa itseäsi, jos pallo putoaakin dipin sekaan ja joudut sitä onkimaan lusikan avulla sieltä. Tai jos palleroinen halkeaa tai se/ne putoaa lattialle. Minulle on kaikki edellämainittu käynyt ja olen kokeillut näitä tehdä muutamia kertoja ennen kuin vasta onnistuin. Lähdin vähän liian suurella itsevarmuudella kokeilemaan ja en edes oikeasti ottanut tekniikoista tarpeeksi selvää. Kantapään kautta kyllä oppii ihan hyvin.. :D

Mutta nämä ei minusta ainakaan ole niin helppoja tehdä, kun mitä kuvittelin ja useasta lukemastani ohjeesta päättelin.. Älkääkä kukaan käsittäkö väärin, kannustan todellakin kokeilemaan ja on ihan huippua, jos joku onnistuu täysin ekalla yrittämällä. Minulle nyt vaan ei käynyt niin.

Pääsiäisenä tekemäni tipu ja kani cake popsit saivat silmät elintarvikeväritussilla. Tipun nenä on sydämen muotoinen nomppis ja pupun korvat on taikinapalleroiseen upotetut mantelit. Teline missä tikkarit seisoo, on itsetehty pienestä pahvilaatikosta ja sen päällystin vihreällä voimapaperilla.

Herkuttelu hetkiä! :)

-Tipi