Lämpöinen Joulu

Joulu tosiaan tuli, eikä tänä vuonna oikeastaan tarvinut hetkeäkään odottaa sen saapumista. Tietenkin olen odottanut sitä rauhallista tunnetta, minkä Joulu saapuessaan tuo, mutta päivät itsessään on vierineet taas ihan huomaamatta ilman suurempaa odottelun tunnetta. Tänään sain kuitenkin herätä ihanimman pienen nuhruttajan vierestä Jouluaattoon. Aika ihanaa. 

Tänä Jouluna vietetään Joulua anoppilassa. Kinkku tuoksuu ja kaikki odottavat malttamattomina Joulupuuron valmistumista. Vaikka lumi puuttuukin, on Joulun tunnelma silti läsnä.

 

Yksi itselleni tärkeä Jouluperinne on illalla ruokailua ennen luettu Jouluevankeliumi. Siinä kiteytyy se Joulun ydin ja se on aina hyvä muistutus siitä, mistä Joulussa oikeasti on kyse. Ei tontuista ja Joulupukista, ei suklaasta ja lahjoista vaan pienestä Jeesus lapsesta. Usein se kun saattaa unohtua kaiken sen muun hössötyksen sekaan.

Olemme pienestä asti viettäneet Joulua isovanhempieni kanssa yhdessä, nykyää jos en ole heidän kanssaan samassa paikassa aattona, niin mieleni valtaa hetkittäin suuri haikeus. Joka Joulu käy mielessä, että vieläkö me saadaan yhteinen Joulu. 

Lapsuuden Jouluista muistan paljon vaan hyvää, sellaista lämpöistä tunnelmaa ja yhdessä oloa. Joko kotona, isovanhemmilla tai serkkujen luona. Muistan kuinka joskus pienenä kiljuin jokaisen paketin avattuani, että juuri tämän olin niin kovasti toivonutkin ja suurinta osaa en ollut oikeasti edes tiennyt toivovani ja silti niitä kaikista parhaimpia lahjoja kuoriutui aina paketeista vuoron perään. Mutta siis, kiljuin siis ihan oikeasti. Ja kovaa. Lapsuuden Joulut on kyllä kultaa.

Oman mummini silmistä olen päässyt tekemään matkan hänen lapsuutensa Jouluun. Joka Joulu, kun olemme Jouluevankeliumin luettuamme laulettu yhdessä "Enkeli taivaan", niin mummin silmät on kostuneet ja siinä hetkessä on voinut käsin kosketella sitä mennyttä aikaa. Joulussa vaan on sitä jotain, minkä haluaisin oman lapsenikin kokevan sydämessään ja muistavan aina vuodesta toiseen. Ei pelkästään ne hienot lahjat, vaan ennen kaikkea ne tunnepuolen muistot. Rakastava perhe ympärillä. Joulun tunne sydämmessä.

Olen tänä vuonna kiinnittänyt suuresti huomiota kampanjaan, missä on aiheena lasten Joulu ja kuinka lapsi ansaitsee raittiin ja riidattoman Joulun. Me asutaan yhdessä Helsingin harmaista lähiöistä ja sen pystyy aistimaan, ettei jokaisessa kodissa ole asiat ihan kunnossa. Ei siis todella ole itsestään selvää, että saa viettää samanlaista lämpöistä ja yltäkylläistä Joulua, kuin mitä pienenä itse koin.

Nöyränä ja kiitollisena tässä saa olla. 

Rukoukseni tänään onkin, että vanhemmat tajuaisivat pitää hyvää huolta lapsistaan ja kanavoisivat negatiiviset tunteensa muutoin, kun lapsen kustannuksella.

Tahdon toivottaa jokaiselle blogini lukijalle lämmintä ja ihanaa Joulua!<3

-Tiia

Vilinää vilskettä, hulinaa huisketta..

Kaksi sanaa (tai oikeestaankin yhden toistoa): Huh ja huh..

Ne on ollut kaksi yleisintä suustani päässyttä sanaa viime aikoina. Paljon on ollut puuhaa ja lisäksi vielä kaikenlaista Joulupuuhaa. Nyt on kuitenkin vihdoin kaikki paketit käärittyinä ja alkaa pikkuhiljaa muutenkin tuntumaan vähän Joululta. 

 Täällä meillä päin on Joulun lisäksi tapahtumassa jotakin, mitä olen vähän jo aavistellut jonkin aikaa.. Nimittäin pojan unirytmit on olleet niiiin sekaisin, että veikkailen vahvasti hänen jättävän päiväunet vähemmälle, jos jopa ihan kokonaan pois.. Minut tuntevat ja blogiani pidempään seuranneet tietävät, miten olen vaalinut päiväuniaikaa ja kuinka se on ollut omaa lepo/kuolapäikkäri/puuhasteluaikaani. Sen ajan ulkopuolella vauhti on yleensä niin huimaa, että silmissä vilisee. Siksi se on ollut niin tärkeää, niin kuin kenelle tahansa pienen lapsen äidille. Tauko vaan kuuluu päivään, että jaksaa päivän loppuun asti. Nyt sitten kuitenkin ollaan tämä Joulunalus viikko menty kokonaan ilman päiväunia ja harjoiteltu uutta päivärytmiä. Useimmiten illatkin venyy ja yliväsynyt kikattelujuoksu alkaa, muutamina iltoina pieni pää on vaipunut uneen vasta puolilta öin..Välillä on ollut yöunetkin ihan sekaisin ja aamut on alkaneet valmiiksi väsyneillä silmillä. Ollaan siis hengailtu suurimmaksi osaksi silmät ihan sikkuralla koko jengi. 

Noh..Voihan tämä olla nyt joku vaihe tähän kohtaan. Mutta voi tosiaan olla, että päiväunet olivat nyt sitten tässä. Aika näyttää. Täytyy silti sanoa, että poika on onneksi ihan vähän jotenkin rauhottunut. Ihan kuin olis taas vähän kasvanut isommaksi pojaksi pikkuinen.

Vähän tässä on harmittanut, kun en tosiaan tiedä miten usein jatkossa onnistun tässä blogin päivittelyssä, jos omaa -aikaa on jatkossakin näin vähän.. kovin tiuhaan se ei nyt ainakaan ole onnistunut. Toivottavasti te ihanat lukijat jaksatte kuitenkin pysyä matkassa.<3 

On tässä kyllä mietityttänyt eräs toinenkin asia..

Niin siis sitä vaan, että miten meille Tonttu Toljanterin Joulukalenterin seuraajille oikein käy, kun se loppuu taas huomenna?

Voiko huomenna tosiaan olla jo Jouluaatto..

-Tiia

Joulumielellä ja raakasuklaata kielellä

Alkusyksystä oli muutama aika raskas viikko. Sellainen, että mut saattoi usein nähdä itku silmässä tai otsa kurtussa. Äidithän nyt tunnetustikkin aina huolestuvat ja haluavat heti jotenkin auttaa ja piristää. Niin omanikin. Hän oli ostanut minulle piristykseksi lahjakortin raakaasuklaakurssille. Lisäksi lahjakortti sisälsi myös hoitajan kurssin ajaksi, tietenkin äippä itse. (Huom! Saan minä hoitoapua toki muulloinkin!) Ihana piriste äitiltä. Koen kyllä jo onneksi muutenkin piristyneeni alkusyksystä. Onneksi. Takaisin kurssiin..sen sai varata tahtomalleen keskiviikolle ja minusta eilinen oli hyvä ja sopiva myös äidille työvuorojen suhteen. Äiti tuli meille sen verran aiemmin, että pääsin muutamaksi tunniksi itsekseni kaupungille pyörimään ennen kurssia. Oli tosi ihanaa. Tekee kyllä niin hyvää välillä olla vastuussa ihan vaan itsestään.

Kerkesin reissullani haalimaan itselleni vähän kadoksuksissa ollutta Joulumieltä. Helsingin kaunis keskusta olikin jo ihan Joulutunnelman peitossa, kaikkialla oli koristeita ja valoja, sekä Joulumusiikki soi joka liikkeessä. Joululahjoja en vielä ostellut, mutta tein silti vähän tontun hommia. Äiti oli ostanut Ludalle sellaisen kankaisen taskuilla varustetun Joulukalenterin ja kysyi multa josko olisin innostunut ottamaan kalenterin käyttöön. No tietysti innostuin ja rupesin heti miettimään millä täyttäisin kaikki 24 taskua. Eilen löysin ensinmäisiin taskuihin pientä kivaa ja tänään vielä poikettiin pojan kanssa puheterapian jälkeen lelukaupassa, mistä tarttui mukaan mm. Autot -tarroja. Niillä voi helposti täyttää muutamanakin päivänä taskun. Eilen ostin kalenteriin pienen hyrrän, muutamia hauskoja ja suloisia Joulukoristeita, sorminukkeja, heijastimen  ym. Mietin myös, että joissakin taskuissa voisi olla ihan vaikka piparkakku. Kehittelinkin tällä viikolla herkullisen piparireseptin, mikä on täysin viljaton. Makeutuksena toimii taatelit ja hunaja. Täytyy kuitenkin vielä koittaa tehdä pian uusi satsi, josko koostumuksesta saisi vielä vähän helpommin käsiteltävän. Piparkakkujen ohjetta siis tulossa Lupa herkutella -blogiin viimeistään itsenäisyypäiväksi! 

No joo, eiköhän ne kalenterin luukut tule täyttymään. Varmaankin järkevää on täyttää luukut yksi päivä kerrallaan, ettei yllätykset katoa kalenterista ennen aikojaan. Heh. Onko teillä muilla tulossa käyttöön taskullisia kalentereita? Olis hauska kuulla, mitä taskuihin jemmailette! :)

Kerroinkin viimeksi ystäväni Eevan ekstempore visiitistä Suomeen. Aika meni niin vauhdilla ja tänä aamuna hän lensi jo takaisin kotiin. Vähän haikeeta.. Oli kuitenkin niin kivaa viettää aikaa yhdessä ja vaihtaa kunnolla kuulumiset. Järjestettiin hänelle pienet yllätysjuhlat viime viikonloppuna. Hän oli kyllä jo meistä surkeista pokerinaamoista arvaillut pitkin viikkoa, että lauantaina tapahtuu jotakin.. Kuitenkin yllätyksenä säilyi, että mitä ja missä. 

Juhlat oli nyyttärimeiningillä ja päätin leipoa sinne piparminttu -kuppikakkuja. Eeva oli tullessaan tuonut leivontaa varten piparmintun makuista Candy meltsiä ja siitä sainkin tehtyä herkullisen täytteen kuppikakkuihin. Päälle sirottelin piparminttu kepeistä rouhittua rouhetta. 

Piparminttu kepit on musta niin suloisia, niistä saa tosi kivoja koristeita. Meillä oli viimeksi oikea Joulukuusi silloin, kun poika oli vielä mahassa ja silloin kuusta koristeli ihanat karkkikepit. Niistä voi kyllä keksiä mitä vaan ja kuvasinkin yhden Jouluisen kattausidean. 

Eilen kaupungilla kerkesin vielä hetken näkemään Eevaa ja käytiinkin uudessa lemppari kahvilassani (Johan & Nyström) istuskelemassa. Hän oli sattumalta treffannut samassa paikassa juuri aiemmin siskonsakkin, joten hän oli jo kylläisenä. Minä nautin välipalaksi palan raakakakkua teen kera. Aiemmin siellä maistamani raakakakut on olleet tosi herkkuja, tämän kertainen oli kyllä vähän pettymys. Ensi kerralla taas uutta kokeilua kehiin. Ihana paikka kertakaikkiaan. Suosittelen! Se on käsittääkseni ainut paikka Helsingin keskustassa mistä saa raakakakkua. Korjatkaa toki jos joku tietää muuta!

Ilta jatkui siis raakasuklaan merkeissä ja oli hauska osallistua kurssille. Meidät istutettiin kolmen ryhmiin ja porukassa sitten tehtiin 15 palaa raakasuklaata. Lopuksi tietenkin syötiin ne. Pakko sanoa, että mulla tais nousta se raakasuklaa vähän päähän..niin paljon söin kerralla. Olin nimittäin ihan virkeenä koko loppu illan ja ajatus kulki tosi virkeenä ja selkeenä nukahtamiseen asti. Uskokaa tai älkää. Raakasuklaallahan siis on oikeastikkin piristävä vaikutus. Kaikenlisäksi se on vaan niin tosi hyvää. Kuitenkin muutama pala tuli ehkä syötyä liikaa..heh. 

Mun on lopuksi vielä aivan pakko kertoa, että tänään multa pääs Ludan puheterapiassa itku, kun poika näytti itse ensimmäisen viittoman omin pikku käsin. Oli niin liikkis, että mulla kyllä ihan itku voitti..<3 Hän siis viittoi "kengät". Ens viikolla osallistutaan Nikun kanssa 100 viittomaa lapselle -kurssille, ehkä siis kohta meillä jo viitotaan enemmänkin!

Lauantaiksi on luvattu lunta koko maahan. Siitä se talvi sitten lähtee etenemään.. Ja sunnuntainahan aukeaa se eka kalenterin luukkukin! 

Hyvää ensimmäistä adventtia jokaiselle! Joulumielen viritys alkakoon! :)

-Tiia

ps. Niklas muuten aloitti kirjottamaan blogia City -lehdelle. Ensimmäisen kirjoituksen voit lukea tästä. Hänen Drummerboy -blogiaan voi muten myös seurata bloglovingin kautta.