Vuorokaudesta kesken loppuvat tunnit..

On ollut tahto ja tarkoituskin kirjoittaa jo aiemmin, mutta voi jehna kuinka paljon on taas mahtunut menoa viikon sisälle! Hääjuhla, viittomakurssia, asioiden hoitoa ym ym. Lisäksi on viimeiset kaksi viikkoa mennyt huomisen Nyrkkeily illan valmistautumiseen. Se on nimittäin valmistautumista koko perheeltä. Voin joskus ajan kanssa kirjoittaa lisää, mitä se käytännössä tarkoittaa. 

Illat on tällä viikolla menneet maanantaina alkaneissa iltahulinoinneissa. Päivän rahkeet on loppu ihan viimestään puolentoistatunnin nukutuksen jälkeen. Äsken vierähti tunti ja nelkytviis minuuttia. Plah. Pahinta siinä on oma väsymys, kun koittaa sinnitellä hereillä ja kun ei onnistu, niin sitten herääkin puutuneena säkkituolilta ja kun sen jälkeen on omat iltatoimet tehty, niin väsymys on tiessään ja uni ei meinaa millään löytää tietä takaisin.. Jos sama meininki jatkuu vielä pitkään, luulen että jatkossa laitan suosiolla itsenikin valmiiksi unikuntoon ennen nukutusta. Tietenkin hyvästellen samalla sen vähän oman ajan, mitä illasta ehkä jäisi. Toivotaan kuitenkin, että pian rauhottuisi iltameinigit.

Pienimmän oma Joulutähti. Pitäsköhän muuten ens kerralla pyyhkiä pölyt kuvatessa.. ;)

Niklas sai mahdollisuuden yöpyä kaksi ottelua edeltävää yötä hotellissa huomen iltaista koitosta varten, voimia keräillen. Suon sen lämmöllä hänelle, sillä tiedän miten tärkeää rauhottuminen ennen ottelua on ja täällä meidän residenssissä siitä ei useinkaan ole tietoa. :D Ja me kyllä pärjätään pojan kanssa muutama päivä hienosti keskenään. Yksi yö takana ja toinen vielä jäljellä. Matsin jälkeiseksi yöksi pääsen minäkin hotelliin mukaan lepäämään, mikä kuulostaa juuri siltä, mitä tarvitsenkin. Ihanaa. :) 

Tänään on vietetty Suomen Itsenäisyyspäivää. Meillä on niin hyvä maa missä asua. Ja niin moni asia on ihan todella hyvin. Aina välillä havahdun siihen, että saa kyllä olla kiitollinen, kun on syntynyt tänne. Talven kyllä vois vähän lyhentää, jos vaan saisin asiaan jotenkin vaikuttaa. Mutta kai silläkin on tarkotuksensa ja se on vaan lusittava joka vuosi. Halusi tai ei. 

Kaikki kunnioitus talvisodan läpikäyneille..ajatuskin vetää jo ihan hiljaiseksi..Miettikää nyt. Huh.

Saatiin Ludan kanssa meille itsenäisyyspäivän iltaa viettämään ihana ystäväni Matu veljensä Markuksen kanssa. Oli huippu yllätys nähdä myös Make, viime näkemästä oli kuitenkin kulunut jo pieni ikuisuus. Hän on ollut mullekkin kuin oma veli ja ollaan koettu niin monia ikimuistoja yhdessä. Huippu tyyppi, kuten siskonsakkin. <3 

Yleensä olen joka Itsenäisyyspäivänä leiponut pipareita. Tänään tahdoin kuitenkin kokeilla uutta kehittelemääni taatelikakkua, mistä tulikin tosi herkku. Lupasin viime postissa päivittää ennen Itsenäisyyspäivää viljattomien piparien ohjeen ja yllämainituista syistä sekin on nyt sitten jäänyt tekemättä. Lupauksista huolimatta. Pahoittelut. Nyt se kuitenkin löytyy Lupa herkutella -blogistani! Suosittelen kokeilemaan. Meillä ainakin katosi tekemäni satsi ihan muutamassa päivässä. Täytyy siis itsekkin pian tehdä niitä lisää.

Ja tosiaan Joulukalenterista piti vielä mainita muutamalla lauseella. On ollut huvittava huomata, että se on ollut itselleni mieluisampi juttu kuin pojalle..hah. Hän kun jostain syystä ei halua itse kurkata kalenterin lokeroihin. Kuitenkin hän aina ilostuu yllätyksestä, jonka sieltä hänelle ojennan. Ehkä se siitä pian, onhan vasta vain kuusi taskua kurkattuna. Varmaankin pian hän on valmis ottamaan kalenteriin kurkkaamisen mukaan omiin tärkeisiin aamurutiineihinsa. Sitten onkin varmaan ongelma, kun Joulu on ohi ja luukut kurkkailtuna.. Ehkä me tehdään sitten oma kesäkalenteri ja aletaan laskemaan päiviä Juhannukseen! :D

Ensimmäisestä luukusta kurkisti tämä suloinen pingviini.

Mä olen muuten ihan tosi tyynenä huomisesta ottelusta.. En olis kyllä ollenkaan uskonut, vaikka pääsen ihan paikan päälle katsomaan. Ehkä se johtuu siitä, että itse ottelija on vaikuttanut niin lungilta puhelimessa ja olen sitten itsekkin ammentanut sitä cooliutta. Heh. Odotan huomista kaikin puolin tosi innolla! Niin ja tiedoksi, että vielä on varmasti mahdollista hankkia liput huomiseen (Lauantai 7.12) Young Lions Boxing Nightiin, Barona -areenalle! Tulkaa kaikki sankoin joukoin kannustushommiin. :) Ja kotikatsomon voi pistää pystyyn Mtv 3 Sport 2 -kanavan äärren tai ihan netistä katsomo.fi -sivustolta klo 19 eteenpäin. Viime ottelun aikoihin sain mooonta tekstiviestiä, missä kysyttiin Nikun ottelun ajankohtaa, huomenna se korkkaa illan ja on ihan ensimmäisenä. Älkää siis missatko. :)

Hölöpyllerö kun olen, niin en näköjään osaa lopettaa tätä juttujen kerrontaa, joten kerrompa nyt vielä loppuun yhden höyheneen kevyen huulipuna vinkin.. :D 

Itse en ole kovinkaan suuri huulipunan kuluttaja, mutta juhliin on aina kiva laittaa punaa. Yleensä se säilyy huulilla kuitenkin korkeintaan matkan ajan juhliin ja juhlissa en todellakaan ikinä muista sitä lisätä. Viime viikonloppuna oltiin yksissä hääjuhlissa ja halusin laittaa huulet sävysävyyn siskolta lainattujen punapohja -"Chrisujen" kanssa. Kengät kun ovat arvoltaan vaatimattomasti lähes meidän vuokran verran, niin pitihän niitä nyt korostaa. 

Siispä muistin onnekseni eräässä seuraamassani blogissa vilahtaneen vinkin uudesta huulilakasta (luit oikein, huuliLAKKA) mikä pysyisi muka huulissa ilman lisäämistä. Olihan sitä pakko itsekkin testata siis. Ja kuulkaas ladyt.. sehän toimi! Mulla oli tosiaan huulet punassa vielä juhliin päästyä, sekä ihan juhlien jälkeenkin. Nikukin sai osuutensa lakasta ja hienosti pysyi puna myös poskessa läpi illan! Aivan pakko siis suositella eteenpäin ja kiittää Lentoaskeleita -blogin Rosannaa vinkistä! Omani oli muuten Rimmel -merkkinen. Kalliimpiakin hyllystä löytyi, mutta olis ollut rahan tuhlausta, koska halvempikin toimi loistavasti! Onko muut testailleet huulilakkoja? 

Joopajoo, jaapajaa ja trallalaa.. 

Höyhenen keveitä (mutta syviä) unia ihanat! :)

T. Parantumaton hölöpyllerö

Ravintolapäivän fiiliksiä ja Boxing night jännittelyä

Viime viikon lauantaina vietettiin siis ravintolapäivää. Ja kuten kerroinkin viimeksi, meillä oli siellä myös oma ravintola. Tarjolla oli luomuruokaa ja raakaherkkuja. Meillä oli käytössä Kampissa sijaitseva yksiö, mikä oli täydellisesti katutasossa ja omalla sisäänkäynnillä varustettuna. Oli ihan huippua, että saatiin lainata tätä asuntoa. Asunnon omistaa toinen kanssaravintoloitsijoista, mutta siellä ei tällä hetkellä asu kukaan. Tila oli täydellinen tarpeisiimme.

Koko päivästä jäi tosi hyvä mieli! Kaikki sujui niin hienosti ja ruokaa riitti. Ihmiset oli liikenteessä, kuin ajatuksia lukien. Kertaakaan ei ollut liian paha rysä, eikä hetkeäkään ollut talo tyhjänä. Porrastautuminen tapahtui siis ihan itsestään. 

Päivästä jäi ehdottomasti sellainen olo, että tehdään kyllä sama uusiksi. Luomuravintola Joku Muuu saa siis jatkoa ensi vuonna helmikuun ravintolapäivässä, jos kaikki kuviot vaan osuu kohdilleen.

Kiitos kaikille osallistuneille! Ja kiitos etenkin ihanat Maippi ja Leena huipusta yhteistyöstä! Hyvä tiimi! :)

Aivan pakko hehkuttaa, kun viime viikolla yksi parhaista ystävistäni laittoi yhtenä aamuna viestiä, että hän on ekstempore ostanut lennon Suomeen ja on täällä pari viikkoa! Hän siis asuu Kaliforniassa. Saapumisajankohdaksi hän ilmoitti silloin ylihuomisen. Heh! Oli kyllä aivan huippua herätä moiseen viestiin! Viikko sitten perjantaina tehtiinkin bussimatka Ludan kanssa Helsinki - Vantaalle ja oltiin ystävääni vastassa. Oli niin ihana nähdä taas pitkästä aikaa! Viimeksi nähtiin vuosi sitten Jouluna, kun hän miehensä kanssa vietti Jouluaaton perheeni luona. Pidetään usein yhteyttä välimatkasta huolimatta ja taas kun nähtiin, niin tuntui siltä ettei oltais edes oltu erossa. Viime syksynä vierailtiin Nikun ja Ludan kanssa Santa Barbarassa Eevan ja hänen miehensä luona. Se oli kolmas kerta, kun sain olla siellä. 

Mulla on jotenkin jatkuva ikävä sinne lämpöön ja usein haaveilen, että voitas hengailla ihan edes vaikka vaan päivä yhdessä. Nyt ollaan nähty monena päivänä ja viikonloppuna on tarkoitus taas nähdä lisää. Niin kivaa! Ikävä vaan tulee taas, kun lähtö koittaa.. mutta vielä on onneksi päiviä jäljellä.

Vähintäänkin hehkuttamisen arvoista on myös se, että toinen ihana ystäväni on toissa yönä saanut vauvan! Hän asuu myös miehensä kanssa Jenkeissä. En siis ihan hetkeen pääse tutustumaan tulokkaaseen, mutta toivottavasti ensi vuoden puolella näkisin koko pienen perheen. Niin paljon onnea Hanna ja Chris. <3

Niin ja loppuun vielä maininta, että parin viikon päästä taas kolisee.. Nimittäin Barona -areenalla Espoossa. Young lions Boxing night -tapahtuma on siellä lauantaina 7.12 ja Nikulla on myös ottelu illassa. Mikä minua taaskin jännittää, on se miten itse tulen selviytymään, sillä pääsen ensimmäisen kerran paikan päälle katsomaan Nikun ammattilaisottelua. Huh vaan ja tsempit mulle.. Kyseiseen iltaan saa hankittua lippuja täältä. Löytyykö joltakin teistä jo lippu iltaan? Olispa niin kiva, kun tulisitte mukaan jännittämään! Mun on ainakin kyllä aivan pakko laittaa tupla deodorantit..

Nou tsouk!

Kuva on Nikun debyyttiottelusta elokuulta. 
Kuva: Photolies.com.

Nyt täytyykin lopetella. Meillä on nimittäin tänään perinteeksi muodostunut poppari -perjantai. Luda tietääkin, että samalla katsotaan aina "Vain elämää" ja hän kiikuttaa suorintatietä oman pikku kuppinsa makkariin ja istuu sängylle syömään, ohjelmaa katsoen. Hän on tarkka rutiineistaan. Täytyy siis jo kiiruhtaa, että kerkiän saada popparit ajoissa kattilaan poksahtelemaan. (Vinkki! Kookosöljyssä valmiistuu huippu hyvät popparit!)

Leppoisaa viikonloppua ja hei, ei välitetä noista sateista!

-Tiia :)

Edit/Lisäys Poppari -perjantailta..

Näin voi käydä, kun jätät popparikulhon vahtimatta ja lähdet veden hakureissulle keittiöön..

Makoisia unia! :D

Hehkutusta ja linkkivinkkejä

Voi näitä vieriviä viikkoja! Tuntuu, että aina on perjantai. Ja sehän on onneksi viikon paras päivä! Vai onko se paras päivä lauantai? Kun saa nukkua pidempään. Tai no jotkut nukkuu. Minä en kyllä turhia aamuisin nuku. Edes lauantaisin. Ei siis siksi ettei nukuttaisi, vaan pienen eläväisen herätyskelloni vuoksi. Ennen olin aamuvirkku ja lähdin treenaamaankin jo ennen kukon laulua. Joskus jopa 4.45, että kerkesin sitten hyvin töihin 6.30. Hullua. Oikeesti ihan hullua. Mutta niin kyllä alkoi aamu hyvällä ja reippaalla mielellä, en voi muuta sanoa. Nykyään on meikällä vähän eri meininki. Ehkä kyllä pitäiskin taas kokeilla moista aamujumppaa.. Tai sitten vaan muistella menneitä ja nukkua huomennakin taas just niin pitkään, kun vaan saan. Kuuteen tai hyvällä tuurilla seiskaan. 

Eksyin kyllä taas aiheesta. Vai oliko mulla joku erityinen aihe..?

Olen todella taitava keksimään aina aasinsiltoja ja poikkeamaan jutuista. Suuni vaan suoltaa näitä juttuja. Tai nyt tässä blogi -tapauksessa sormet välittävät tätä juttua ruudulle. 

No juu, tahdoimpa nyt vaan tässä tokaista (astetta pidemmän kaavan kautta..), että taas se on viikonloppu ja ihan päätä huimaa tämä päivien juoksu. Viikonloppu on täällä!

Vähän muistelisin kuitenkin viime viikonloppua.. Nimittäin, kuka katsoi telkusta nyrkkeilyä lauantai -iltana? Tai ehkä Savonlinnassa paikan päällä? Entä netistä? 

Joo, kyllä! Se huikea ammattilaisnyrkkeily debyyttiottelu on nyt kyseessä! Siis kuinka ylpeänä katsoin sitä kotikatsomosta ja vähän väliä virtasi viluväreet varpaista korviin, kananlihaakin nähtiin! Voi pojat, kyllä kelpasi! Niklaksen ottelu meni niiin hienosti, että oksat pois! Täydellinen ammattilaisuran aloitus, niin kuin haastattelija Ladykin sanoi. Naulan kantaan, täydellinen minustakin. Jo sisääntulo sai väristykset aikaan tyyneydellään ja huikealla biisillä. "Our god is an awesome god.." pauhasi taustalla coveroituna räppäri R-swiftin tyyliin. (Kyllä, voittajan puolella on hyvä taistella, jos ymmärrätte mitä tarkoitan). Ja illan hienoimmat shortsitkin vilahteli kehässä, kun skorppiooni -käsi Räsänen (Aleksi Valavuori antoi Twitteri twiitissään tämän osuvan lempparin) käytti nyrkkiä Bulgaarin nassukassa. Vastustajan kokovartalo tribaalitatskatkin sai siinä kohtaa kyllä kyytiä! Eikä edes Edis Tatlin kullatut glitteri shortsit ollut kaikessa kimalluksessa hienommat, kun ne Niklaksen omat missä luki takana minun maailmani ihanimman tyypin nimi: Luda Oliver. Itse Luda Oliver otti kyllä tyytyväisenä lukua siinä vaiheessa iltaa, mutta sitten isompana hän on varmasti otettu, kun isi otteli hänen nimi shortseissaan. Ihan silmät siinä kostui, kun Niklas toi aiemmin viikolla kotiin satiininauhaan painetun tekstin minulle shortseihin ommeltavaksi. Niin sulonen idea minusta. Mutta kyllä vaimo oli niin ylpeänä koko ottelusta ja syystäkin. Niin ja hikinen.. Niagarat vaan tulvi siinä jännitellessä ja oli pakko ottaa viilentävä suihku heti ottelun päätteeksi. Jännitti se show niin maan paljon jo ennen kuin se oli edes kerinnyt alkamaan. Oli aivan pakko korkata kuohuvaa rauhottajaksi. Minä kun en kovin tottuneesti kuohuvaa nautiskele, niin paikalla ollut siskoni oli vähän huolissaan, että selviänkö tolkuissani ottelun alkuun asti.. Hah! No hyvin siinä kuitenkin kävi ja näin ottelun alusta loppuun. Lasin kyllä tyhjäsin hermostuksissani ykkösellä. Ehkä siitä vähän oli apua siihen hetkeen. Tästä on niin hyvä jatkaa seuraaviin matseihin. Katsotaan miten meikäläisen käy, kun paikan päälle pääsen katsomaan.. Olenko minä tajuttomuustilassa ennen Niklaksen vastustajaa. Jää nähtäväksi.

Kuva: Minna Hatinen

Sunnuntaina koittikin sitten häähommat, kun ystävästäni Heidistä tuli Rouva. Oli iso kunnia saada seistä alttarin reunassa ihan läheltä sitä todistamassa, kaason kengissä.
Morsian oli kaunis kuin veistos ja sulhanen komeana. Anna Puun Mestariteos saatteli heidät alttarille ja takaisin. Kaunisääninen ystävä lauloi sen kitaran soidessa. Kirkko oli pieni ja kaunis. 

Aurinkokin paistoi ihan koko päivän, mutta ei tietenkään liian kuumasti porottaen. Juuri niin kuin se oli tilattukkin siis. Hääpaikka oli ihanan tunnelmallinen maalaistalon pihapiiri ja hääjuhlaa vietettiin kunnostetussa navetassa. Tunnelma oli rento ja hääparistakin huomasi, että jännitys oli poissa ja he näyttivät nauttivan päivästään täysillä. Illan myötä varmistui vain se, että he olivat toisilleen täydelliset puoliskot löytäneet. Ei voinut kuin olla onnellinen heidän puolesta. Kaikki siis sujui ihan nappiin. Ja jos jotain oli mennyt eri tavalla, kuin oli ajateltu, niin sitä ei kukaan huomannut. Minä ainakaan.
Niin ja en voi olla mainitsematta herkuista, mitä kahvipöydässä notkui..huikeita!

Minä sain istua perheen pöydässä, morsiammen isän vieressä. Meillä oli hauskaa ja jotenkin löydettiin heti pian yhteinen sävel. Jaettiin mm. omat vinkkimme siihen, miten voi juhlissa varmistaa, onko oma deodorantti pettänyt vai tuleeko katku muualta. Tietenkään en nyt paljasta kummankaan taktiikkaa, että ne pysyy salaisena tietona ja emme joskus sitten paljastu itse teosta. Sen voin kuitenkin kertoa, että me kummatkin tuoksuimme. Katku tuli muualta. Heh. 

Katkussa me olemme Heidinkin kanssa tutustuneet. Hän lähestyi minua yhteisessä porukassa kuiskaten minulle, että nyt häntä pierettää. Minä tuumasin siihen, että niin minuakin. Yhdessä siiryimme sivuun, helpotuksen tielle. No joo, ei ehkä niin tavallinen tapa tutustua, mutta kieltämättä ihan meidän näköinen. Sanotaan nyt vaikka näin, että se oli ystävyyttä ensi pierusta! Ja sen jälkeen ei ole tarvinut paukkuja peitellä, eikä muitakaan tuntemuksia. Aitoa ystävyyttä, kirjaimellisesti. Sellaista minä arvostan.

Häistä vielä sen verran, että mekkoni oli jo toistamiseen päälläni kaason tehtävissä. Viimekesänä rakkaan kälyni Miran häitä varten ommeltu mekko sopi näidenkin häiden teemaväriin niin hienosti, että ei siinä uutta mekkoa tarvittu. Toimi hienosti. Ja muutenkin, kierrätys kunniaan! Kiitos siis kauniisti ommellusta ja muutenkin pätevästä mekosta, Leni.

Mutta siis, kauniit häät kaikenkaikkiaan. Onnea rakkaat Heidi ja Joona! <3

Häiden jälkeen koittikin sateinen ja väsynyt maanatai aamu. Onneksi sain häistä kotiin tuomisiksi kauniita Hortenssian kukkia, mitkä pääsivät keittiönpöydän piristeeksi. Lisäksi jääkaapissa oli vielä jäljellä Nikulle tekemiäni suklaa -vadelma kuppikakkuja. Minä piristin selaisella huonosti levännyttä itseäni. En kyllä sanoisi, että se sokerileivos minua olisi mitenkään päin virkistänyt, mutta ihan himputin hyvää se ainakin oli! Täytyykin muuten muistaa päivittää ruokaremontin kulkua. Ei ehkä edelisen kuppikakku -lauseen jälkeen kuulosta kovin vahvalta, mutta hyvin on pääsääntöisesti mennyt. Kirjottelen siitä lisää tässä lähiaikoina. 

Tuleva viikonloppu me vietetään Ludan kanssa keskenämme, kun Niklas on rumpujensoitto hommissa Tampereen Blockfestareilla.

Meillä täällä idässä raikaa lauantaina viereisen kylän (Roihuvuori) Mopo rokki. Me käydään varmastikkin Ludan kanssa siellä katsastamassa kyläjuhlan meiningit. Tänään ostin pyörään lastenistuimen ja ehkä sotketaankin polkien paikan päälle!
Siskoni Maiju on ollut työnsä puolesta ahkerana järjestäjänä tapahtumalle. Tapahtumaa on ollut jo koko viikon jossakin muodossa. Askartelua ja muuta aktiviiteettiä. Eilen oltiin kuuntelemassa bändejä ja tänään nähtiin hopeasormuksien tekoa, eläkeläis graffitimaalaareita, Luomukoju lähiruokineen ja nähtiin myös Capoera soittimia (Ludakin sai kokeilla muutamaa). Oltiin myös Roihuvuoren vanhustentalolla katselemassa lampaita ja kuuntelemassa musiikkia. Lampaat ovat olleet läpi kesän vanhusten talon takapihalla aitauksessa ja ovat siellä vielä lokakuuhun asti. Luda ja hänen pieni ystävänsä syöttivät ja pusuttelivat lampaita. Ja vähän vieressä olleita eläin patsaitakin. Mainio touhupari.

Sweet Manilla

Eilen juttelin muutaman vanhuksen kanssa, että mitä olivat tykänneet tapahtumasta. Vanha mies kertoi illan esiintyjien olleen aivan ihmeellisiä. Hänen hoitajansa hymähti ja toisti, että: "Ihmeellisiä vai?" Pappa siihen: "Juu, aivan ihmellisen hienoja esiintyjiä." Hänen vieressään mummo jatkoi hehkutusta:
"Kyllä on aivan ihanaa ohjelmaa taivaan Isä järjestänyt meille koko viikoksi!" Ensiokin ihan innostui siitä räp -esityksestä." Meinasi siinä sydän pakahtua, oli niin ihanat keskustelut heillä siinä kotiin iltatoimille matkatessa. Pappa kulki kaikenlisäksi rollaattorilla, minkä oli askartelu -pisteellä tuunannut koristeelliseksi. Käsijarruakin koristeli glitterinen piippurassi. Siis miten liikuttava.

Osallistu ihmeessä mukaan lauantaiseen tapahtumaan, jos vaan olet ohjelmaa vailla. Minä henkilökohtaisesti fiilistelen Roihuvuoren meininkiä. Yhteisöllisyyttä ja lämminhenkisyyttä. Ja juuri sitä, mikä Mopo rokissakin on taustalla, eli eri sukupolvien yhteyttä lapsesta vaariin. Lisäksi maanläheisyys on perus Roihuvuorelaista.
Roihuvuoren maine ei ole aina ollut kovin korkealla, mutta lähivuosina se on onneksi parantunut. Se on jopa valittu vuonna 2010 vuoden kaupunginosaksi. 

No mutta, vietit tulevan viikonloppusi missä tahansa ja mitä kuunnellen, (taikka vaikka ihan tyynessä hiljaisuudessa), niin iloiset viikonlopun toivotukset täältä idästä!
Nautitaan tämä viikonloppu kauniista ja lämpöisistä ilmoista! :)

-Tiia

Ps. Tämä posti taisi vetää huiput hehkutuksen ja linkkisateen osilta.. Mutta jokainen linkki on kurkkaamisen arvoinen. 

Sokerina pohjalla vielä yksi linkki hehkutettavaksi! Käy ihmeessä tykkäämässä tästä! ;)