Ravintolapäivän fiiliksiä ja Boxing night jännittelyä

Viime viikon lauantaina vietettiin siis ravintolapäivää. Ja kuten kerroinkin viimeksi, meillä oli siellä myös oma ravintola. Tarjolla oli luomuruokaa ja raakaherkkuja. Meillä oli käytössä Kampissa sijaitseva yksiö, mikä oli täydellisesti katutasossa ja omalla sisäänkäynnillä varustettuna. Oli ihan huippua, että saatiin lainata tätä asuntoa. Asunnon omistaa toinen kanssaravintoloitsijoista, mutta siellä ei tällä hetkellä asu kukaan. Tila oli täydellinen tarpeisiimme.

Koko päivästä jäi tosi hyvä mieli! Kaikki sujui niin hienosti ja ruokaa riitti. Ihmiset oli liikenteessä, kuin ajatuksia lukien. Kertaakaan ei ollut liian paha rysä, eikä hetkeäkään ollut talo tyhjänä. Porrastautuminen tapahtui siis ihan itsestään. 

Päivästä jäi ehdottomasti sellainen olo, että tehdään kyllä sama uusiksi. Luomuravintola Joku Muuu saa siis jatkoa ensi vuonna helmikuun ravintolapäivässä, jos kaikki kuviot vaan osuu kohdilleen.

Kiitos kaikille osallistuneille! Ja kiitos etenkin ihanat Maippi ja Leena huipusta yhteistyöstä! Hyvä tiimi! :)

Aivan pakko hehkuttaa, kun viime viikolla yksi parhaista ystävistäni laittoi yhtenä aamuna viestiä, että hän on ekstempore ostanut lennon Suomeen ja on täällä pari viikkoa! Hän siis asuu Kaliforniassa. Saapumisajankohdaksi hän ilmoitti silloin ylihuomisen. Heh! Oli kyllä aivan huippua herätä moiseen viestiin! Viikko sitten perjantaina tehtiinkin bussimatka Ludan kanssa Helsinki - Vantaalle ja oltiin ystävääni vastassa. Oli niin ihana nähdä taas pitkästä aikaa! Viimeksi nähtiin vuosi sitten Jouluna, kun hän miehensä kanssa vietti Jouluaaton perheeni luona. Pidetään usein yhteyttä välimatkasta huolimatta ja taas kun nähtiin, niin tuntui siltä ettei oltais edes oltu erossa. Viime syksynä vierailtiin Nikun ja Ludan kanssa Santa Barbarassa Eevan ja hänen miehensä luona. Se oli kolmas kerta, kun sain olla siellä. 

Mulla on jotenkin jatkuva ikävä sinne lämpöön ja usein haaveilen, että voitas hengailla ihan edes vaikka vaan päivä yhdessä. Nyt ollaan nähty monena päivänä ja viikonloppuna on tarkoitus taas nähdä lisää. Niin kivaa! Ikävä vaan tulee taas, kun lähtö koittaa.. mutta vielä on onneksi päiviä jäljellä.

Vähintäänkin hehkuttamisen arvoista on myös se, että toinen ihana ystäväni on toissa yönä saanut vauvan! Hän asuu myös miehensä kanssa Jenkeissä. En siis ihan hetkeen pääse tutustumaan tulokkaaseen, mutta toivottavasti ensi vuoden puolella näkisin koko pienen perheen. Niin paljon onnea Hanna ja Chris. <3

Niin ja loppuun vielä maininta, että parin viikon päästä taas kolisee.. Nimittäin Barona -areenalla Espoossa. Young lions Boxing night -tapahtuma on siellä lauantaina 7.12 ja Nikulla on myös ottelu illassa. Mikä minua taaskin jännittää, on se miten itse tulen selviytymään, sillä pääsen ensimmäisen kerran paikan päälle katsomaan Nikun ammattilaisottelua. Huh vaan ja tsempit mulle.. Kyseiseen iltaan saa hankittua lippuja täältä. Löytyykö joltakin teistä jo lippu iltaan? Olispa niin kiva, kun tulisitte mukaan jännittämään! Mun on ainakin kyllä aivan pakko laittaa tupla deodorantit..

Nou tsouk!

Kuva on Nikun debyyttiottelusta elokuulta. 
Kuva: Photolies.com.

Nyt täytyykin lopetella. Meillä on nimittäin tänään perinteeksi muodostunut poppari -perjantai. Luda tietääkin, että samalla katsotaan aina "Vain elämää" ja hän kiikuttaa suorintatietä oman pikku kuppinsa makkariin ja istuu sängylle syömään, ohjelmaa katsoen. Hän on tarkka rutiineistaan. Täytyy siis jo kiiruhtaa, että kerkiän saada popparit ajoissa kattilaan poksahtelemaan. (Vinkki! Kookosöljyssä valmiistuu huippu hyvät popparit!)

Leppoisaa viikonloppua ja hei, ei välitetä noista sateista!

-Tiia :)

Edit/Lisäys Poppari -perjantailta..

Näin voi käydä, kun jätät popparikulhon vahtimatta ja lähdet veden hakureissulle keittiöön..

Makoisia unia! :D

Kakkukuvioita ja kuumeilua

Kaikkea on tullut touhuiltua pitkin viikkoja ja tuntuu, että kuukauden sisällä on tapahtunut taas vaikka ja mitä. Tapahtumaa on riittänyt ja viikot on vilahtaneet ihan silmissä kaikenlaista touhuten. Ja vaikka vietettäisiin ihan vaan kotipäiviä, niin useimmiten päivissä riittää siltikin vauhtia. 

Niin ja onhan tässä ollut monta sadapäivääkin, mikä yleensä tarkoittaa koko päivää sisätilaissa.. Vauhtiviikarin supernopeat touhujen käänteet on erittäinkin selkeästi havaittavissa ihan ympäri kotia.

Olen monesti jo meinannut irtisanoutua kokonaan meidän kodin siivoamisesta, koska se on tuntunut niin ajanhukalta jo pitkään. Hetken päästä siivoamisesta on tasan saman näköistä, kun lähtöpisteessä. Olen ajatellut, josko kehittelisin sellaisen tavarasiepparin, mikä imuroisi näpsäkästi ihan kaiken ja sitten sieltä siepparin korista voisi palautella niitä tavaroita paikalleen helposti päivän päätteeksi. Sen pitäis kuitenkin olla sellanen, että pölyt sunmuut ei tulisi tavaroiden mukana koriin likastaen tavaroita. Sitä seikkaa en ole vielä kuitenkaan ratkaissut joten jätän keksinnön hautumaan vielä. Ideoita vastaanotetaan! ;)

Eilen äitini oli illan Ludan kanssa leikkimässä ja sain raivattua monta seissyttä asiaa kuntoon täällä. Tuntuu taas helpommalta hengittää. Työmaahan on loputon, mutta suurimmat sotkut on tainnutettu. Edes hetkeksi.

Olen haaveillut, että aikaa olisi enemmän käsitöille, mutta ne on ollut jonkun aikaa vähän taka-alalla. Yksi ilta sormi -raasulaiset ihan huusivat jotain näperrettävää ja oli aivan pakko käydä hakemassa ompelutarvikeliikkeestä pienet pyöröpuikot ja Merinovillaa pari rullaa. Tuntui, että jotain käsitöitä on vihdoin saatava tehdä ja nyt puikoilla on valmistumassa jotain pientä pojalle. Hitaasti, mutta varmasti. Kutoa kun voi vaikka iltaisin samalla, kun Nikun kanssa katsotaan jakso tai kaksi Frendejä ennen nukkumaanmenoa. Oon aika hidas kutomaan, että katsotaan kerkiääkö tekele talveksi vai valmistuuko vasta kevääksi. Hah!

Kakkuja on kyllä tullut viime aikoina leivottua enemmänkin. Jostakin vaan on yhtäkkiä pompsahdellut muutamia tilauksia. Ihan siis raakakakuista taviskakkuihin. Gluteenittomuus on kuitenkin ollut yhdistävä tekijä kaikissa leipomuksissa. Yhden tilauksen (vaatimattomat kuusi kakkua..) sain ihan randomisti, kun sain siskoltani lahjaksi kampaamokäynnin ja itse kampaajalla sattui olemaan juuri haussa erään promotilaisuuden tarjoilut. Ja kun sain tilauksen lisäksi vielä uuden tukankin, niin johan siinä oli hymy herkässä.

Uusi tukka. Kiitos Milla -siskolle virkistyksestä! <3

Aikaahan leipomiseen minulla on melko rajallisesti, mutta onneksi olen saanut apuja lapsenhoitoon. Viime viikolla muutama kuumepäivä pääsi yllättämään perheen pienimmän, jolloin kerkesin megapitkien (4h!) päikkärien aikana häärimään kakkuhommia. Toisen kakun nimiäisiin ja toisen äitini synttärikahveille.

Muutenhan kuumeilu oli kurja juttu. Vaikkakin pienimies oli kovin reipas kuumeesta huolimatta. Ja kun hän ei kuitenkaan jaksanut suurempia hötkyillä, niin hän sai katsoa poikkeuksellisen paljon piirrettyjä ja kännykästä omia touhuilivideoitaan. Se oli äidistäkin ihan leppoisaa vaihtelua. 

Kuumeinen aurinkoinen

Late Lammas, yksi hallitsevista lemppareista.

Onneksi mussukka parani isänpäivään mennessä. Aamu aloitettiin aikaisin nassikan kanssa kaksin, isi sai nukkua pidempään. Tehtiin pirtelöä ja banskulettuja iso kasa. Väliin mahtui paljon yleistä sählinkiä, läträystä ja keittiön lattian kastelua. Ne kun kuuluu meidän joka aamuisiin rutiineihin, sillä touhulainen haluaa ehdottomasti osallistua keittiöpuuhiin. No, vihdoin mentiin sitten herättämään isi ja vietiin aamupala sänkyyn kirja -lahjan kera. Isi söi, 

äiti kutoi ja poika katseli aamupiirrettyjä. Hassukka ei millään malttanut irrottaa katsettaan telkusta kuvauksen ajaksi, hymyä silti irtosi edes vähän. ;)

Chian siemen hillokkeen ohje tulossa Lupa herkutella blogiin..

Isäinpäivän iltapäivä vietettiin sunnuntaiseen tapaan Suhella. Siellä oli perhepäivä ja lapsille oli varattuna pientä ekstrakivaa. Saarnasta mieleeni jäi se, kuinka aina pitäisi muistaa sanoa ne kolme sanaa: "Minä rakastan sinua". Joskus sen sanominen omille vanhemmille jotenkin unohtuu, vaikka se on tärkeää ja merkitsee heille todella paljon. Ovathan he antaneet kaikkensa, jotta meillä olisi aina ollut paras olla. Minusta se oli hyvä muistutus ja laitoinkin sen sitten heti käytäntöön, kun näin vanhempani vielä illalla. Ja kyllähän se herkisti.

No joo, ettei nyt ihan itkuksi mene, niin mennään takaisin kakkuhommiin. Sillä kakkukuviot jatkuvat tälläkin viikolla ja loppuviikko vierähtääkin keittiössä. Nimittäin tämän viikon lauantaina järjestetään taas ravintolapäivä. Idea on se, että sinä päivänä kuka tahansa saa perustaa oman Pop Up -ravintolan. Ja nyt ensimmäistä kertaa saan olla mukana perustamassa ihan omaa ravintolaa! Kollegoina minulla on kaksi ihaNaista. Ravintolan ydinajatus on terveellisyys. Tarjolla on siis juureskeittoa, siemenleipää ja raakaherkkuja. Kaikki on gluteenitonta ja suurin osa luomua. Meidän "Joku MUUU" niminen ravintola löytyy Helsingin Kampista Lapinlahdenkatu 7 sisäpihalta. Ovet on avoinna 10-14. Ruokaa on varattu noin viidellekymmenelle. Suosittelen tulemaan paikalle käteisvarojen kanssa, sillä korttikonetta ei näiltä emänniltä nyt valitettavasti löydy. 

Oon kyllä ihan intopiukeana kyseisestä päivästä! Nähdäänkö siis lauantaina? :)

Muunmuassa näitä herkkuja tarjolla! Ohjeen löydät Lupa herkutella -blogistani.

 Ja tämän aamuisen pirtelöviiksi -kuvan myötä tahdonkin toivottaa jokaiselle hyvän tuulista loppuviikkoa, sekä tuuheaa Movemberin jatkoa! :)

-Tiia