Vuorokaudesta kesken loppuvat tunnit..

On ollut tahto ja tarkoituskin kirjoittaa jo aiemmin, mutta voi jehna kuinka paljon on taas mahtunut menoa viikon sisälle! Hääjuhla, viittomakurssia, asioiden hoitoa ym ym. Lisäksi on viimeiset kaksi viikkoa mennyt huomisen Nyrkkeily illan valmistautumiseen. Se on nimittäin valmistautumista koko perheeltä. Voin joskus ajan kanssa kirjoittaa lisää, mitä se käytännössä tarkoittaa. 

Illat on tällä viikolla menneet maanantaina alkaneissa iltahulinoinneissa. Päivän rahkeet on loppu ihan viimestään puolentoistatunnin nukutuksen jälkeen. Äsken vierähti tunti ja nelkytviis minuuttia. Plah. Pahinta siinä on oma väsymys, kun koittaa sinnitellä hereillä ja kun ei onnistu, niin sitten herääkin puutuneena säkkituolilta ja kun sen jälkeen on omat iltatoimet tehty, niin väsymys on tiessään ja uni ei meinaa millään löytää tietä takaisin.. Jos sama meininki jatkuu vielä pitkään, luulen että jatkossa laitan suosiolla itsenikin valmiiksi unikuntoon ennen nukutusta. Tietenkin hyvästellen samalla sen vähän oman ajan, mitä illasta ehkä jäisi. Toivotaan kuitenkin, että pian rauhottuisi iltameinigit.

Pienimmän oma Joulutähti. Pitäsköhän muuten ens kerralla pyyhkiä pölyt kuvatessa.. ;)

Niklas sai mahdollisuuden yöpyä kaksi ottelua edeltävää yötä hotellissa huomen iltaista koitosta varten, voimia keräillen. Suon sen lämmöllä hänelle, sillä tiedän miten tärkeää rauhottuminen ennen ottelua on ja täällä meidän residenssissä siitä ei useinkaan ole tietoa. :D Ja me kyllä pärjätään pojan kanssa muutama päivä hienosti keskenään. Yksi yö takana ja toinen vielä jäljellä. Matsin jälkeiseksi yöksi pääsen minäkin hotelliin mukaan lepäämään, mikä kuulostaa juuri siltä, mitä tarvitsenkin. Ihanaa. :) 

Tänään on vietetty Suomen Itsenäisyyspäivää. Meillä on niin hyvä maa missä asua. Ja niin moni asia on ihan todella hyvin. Aina välillä havahdun siihen, että saa kyllä olla kiitollinen, kun on syntynyt tänne. Talven kyllä vois vähän lyhentää, jos vaan saisin asiaan jotenkin vaikuttaa. Mutta kai silläkin on tarkotuksensa ja se on vaan lusittava joka vuosi. Halusi tai ei. 

Kaikki kunnioitus talvisodan läpikäyneille..ajatuskin vetää jo ihan hiljaiseksi..Miettikää nyt. Huh.

Saatiin Ludan kanssa meille itsenäisyyspäivän iltaa viettämään ihana ystäväni Matu veljensä Markuksen kanssa. Oli huippu yllätys nähdä myös Make, viime näkemästä oli kuitenkin kulunut jo pieni ikuisuus. Hän on ollut mullekkin kuin oma veli ja ollaan koettu niin monia ikimuistoja yhdessä. Huippu tyyppi, kuten siskonsakkin. <3 

Yleensä olen joka Itsenäisyyspäivänä leiponut pipareita. Tänään tahdoin kuitenkin kokeilla uutta kehittelemääni taatelikakkua, mistä tulikin tosi herkku. Lupasin viime postissa päivittää ennen Itsenäisyyspäivää viljattomien piparien ohjeen ja yllämainituista syistä sekin on nyt sitten jäänyt tekemättä. Lupauksista huolimatta. Pahoittelut. Nyt se kuitenkin löytyy Lupa herkutella -blogistani! Suosittelen kokeilemaan. Meillä ainakin katosi tekemäni satsi ihan muutamassa päivässä. Täytyy siis itsekkin pian tehdä niitä lisää.

Ja tosiaan Joulukalenterista piti vielä mainita muutamalla lauseella. On ollut huvittava huomata, että se on ollut itselleni mieluisampi juttu kuin pojalle..hah. Hän kun jostain syystä ei halua itse kurkata kalenterin lokeroihin. Kuitenkin hän aina ilostuu yllätyksestä, jonka sieltä hänelle ojennan. Ehkä se siitä pian, onhan vasta vain kuusi taskua kurkattuna. Varmaankin pian hän on valmis ottamaan kalenteriin kurkkaamisen mukaan omiin tärkeisiin aamurutiineihinsa. Sitten onkin varmaan ongelma, kun Joulu on ohi ja luukut kurkkailtuna.. Ehkä me tehdään sitten oma kesäkalenteri ja aletaan laskemaan päiviä Juhannukseen! :D

Ensimmäisestä luukusta kurkisti tämä suloinen pingviini.

Mä olen muuten ihan tosi tyynenä huomisesta ottelusta.. En olis kyllä ollenkaan uskonut, vaikka pääsen ihan paikan päälle katsomaan. Ehkä se johtuu siitä, että itse ottelija on vaikuttanut niin lungilta puhelimessa ja olen sitten itsekkin ammentanut sitä cooliutta. Heh. Odotan huomista kaikin puolin tosi innolla! Niin ja tiedoksi, että vielä on varmasti mahdollista hankkia liput huomiseen (Lauantai 7.12) Young Lions Boxing Nightiin, Barona -areenalle! Tulkaa kaikki sankoin joukoin kannustushommiin. :) Ja kotikatsomon voi pistää pystyyn Mtv 3 Sport 2 -kanavan äärren tai ihan netistä katsomo.fi -sivustolta klo 19 eteenpäin. Viime ottelun aikoihin sain mooonta tekstiviestiä, missä kysyttiin Nikun ottelun ajankohtaa, huomenna se korkkaa illan ja on ihan ensimmäisenä. Älkää siis missatko. :)

Hölöpyllerö kun olen, niin en näköjään osaa lopettaa tätä juttujen kerrontaa, joten kerrompa nyt vielä loppuun yhden höyheneen kevyen huulipuna vinkin.. :D 

Itse en ole kovinkaan suuri huulipunan kuluttaja, mutta juhliin on aina kiva laittaa punaa. Yleensä se säilyy huulilla kuitenkin korkeintaan matkan ajan juhliin ja juhlissa en todellakaan ikinä muista sitä lisätä. Viime viikonloppuna oltiin yksissä hääjuhlissa ja halusin laittaa huulet sävysävyyn siskolta lainattujen punapohja -"Chrisujen" kanssa. Kengät kun ovat arvoltaan vaatimattomasti lähes meidän vuokran verran, niin pitihän niitä nyt korostaa. 

Siispä muistin onnekseni eräässä seuraamassani blogissa vilahtaneen vinkin uudesta huulilakasta (luit oikein, huuliLAKKA) mikä pysyisi muka huulissa ilman lisäämistä. Olihan sitä pakko itsekkin testata siis. Ja kuulkaas ladyt.. sehän toimi! Mulla oli tosiaan huulet punassa vielä juhliin päästyä, sekä ihan juhlien jälkeenkin. Nikukin sai osuutensa lakasta ja hienosti pysyi puna myös poskessa läpi illan! Aivan pakko siis suositella eteenpäin ja kiittää Lentoaskeleita -blogin Rosannaa vinkistä! Omani oli muuten Rimmel -merkkinen. Kalliimpiakin hyllystä löytyi, mutta olis ollut rahan tuhlausta, koska halvempikin toimi loistavasti! Onko muut testailleet huulilakkoja? 

Joopajoo, jaapajaa ja trallalaa.. 

Höyhenen keveitä (mutta syviä) unia ihanat! :)

T. Parantumaton hölöpyllerö

Joulumielellä ja raakasuklaata kielellä

Alkusyksystä oli muutama aika raskas viikko. Sellainen, että mut saattoi usein nähdä itku silmässä tai otsa kurtussa. Äidithän nyt tunnetustikkin aina huolestuvat ja haluavat heti jotenkin auttaa ja piristää. Niin omanikin. Hän oli ostanut minulle piristykseksi lahjakortin raakaasuklaakurssille. Lisäksi lahjakortti sisälsi myös hoitajan kurssin ajaksi, tietenkin äippä itse. (Huom! Saan minä hoitoapua toki muulloinkin!) Ihana piriste äitiltä. Koen kyllä jo onneksi muutenkin piristyneeni alkusyksystä. Onneksi. Takaisin kurssiin..sen sai varata tahtomalleen keskiviikolle ja minusta eilinen oli hyvä ja sopiva myös äidille työvuorojen suhteen. Äiti tuli meille sen verran aiemmin, että pääsin muutamaksi tunniksi itsekseni kaupungille pyörimään ennen kurssia. Oli tosi ihanaa. Tekee kyllä niin hyvää välillä olla vastuussa ihan vaan itsestään.

Kerkesin reissullani haalimaan itselleni vähän kadoksuksissa ollutta Joulumieltä. Helsingin kaunis keskusta olikin jo ihan Joulutunnelman peitossa, kaikkialla oli koristeita ja valoja, sekä Joulumusiikki soi joka liikkeessä. Joululahjoja en vielä ostellut, mutta tein silti vähän tontun hommia. Äiti oli ostanut Ludalle sellaisen kankaisen taskuilla varustetun Joulukalenterin ja kysyi multa josko olisin innostunut ottamaan kalenterin käyttöön. No tietysti innostuin ja rupesin heti miettimään millä täyttäisin kaikki 24 taskua. Eilen löysin ensinmäisiin taskuihin pientä kivaa ja tänään vielä poikettiin pojan kanssa puheterapian jälkeen lelukaupassa, mistä tarttui mukaan mm. Autot -tarroja. Niillä voi helposti täyttää muutamanakin päivänä taskun. Eilen ostin kalenteriin pienen hyrrän, muutamia hauskoja ja suloisia Joulukoristeita, sorminukkeja, heijastimen  ym. Mietin myös, että joissakin taskuissa voisi olla ihan vaikka piparkakku. Kehittelinkin tällä viikolla herkullisen piparireseptin, mikä on täysin viljaton. Makeutuksena toimii taatelit ja hunaja. Täytyy kuitenkin vielä koittaa tehdä pian uusi satsi, josko koostumuksesta saisi vielä vähän helpommin käsiteltävän. Piparkakkujen ohjetta siis tulossa Lupa herkutella -blogiin viimeistään itsenäisyypäiväksi! 

No joo, eiköhän ne kalenterin luukut tule täyttymään. Varmaankin järkevää on täyttää luukut yksi päivä kerrallaan, ettei yllätykset katoa kalenterista ennen aikojaan. Heh. Onko teillä muilla tulossa käyttöön taskullisia kalentereita? Olis hauska kuulla, mitä taskuihin jemmailette! :)

Kerroinkin viimeksi ystäväni Eevan ekstempore visiitistä Suomeen. Aika meni niin vauhdilla ja tänä aamuna hän lensi jo takaisin kotiin. Vähän haikeeta.. Oli kuitenkin niin kivaa viettää aikaa yhdessä ja vaihtaa kunnolla kuulumiset. Järjestettiin hänelle pienet yllätysjuhlat viime viikonloppuna. Hän oli kyllä jo meistä surkeista pokerinaamoista arvaillut pitkin viikkoa, että lauantaina tapahtuu jotakin.. Kuitenkin yllätyksenä säilyi, että mitä ja missä. 

Juhlat oli nyyttärimeiningillä ja päätin leipoa sinne piparminttu -kuppikakkuja. Eeva oli tullessaan tuonut leivontaa varten piparmintun makuista Candy meltsiä ja siitä sainkin tehtyä herkullisen täytteen kuppikakkuihin. Päälle sirottelin piparminttu kepeistä rouhittua rouhetta. 

Piparminttu kepit on musta niin suloisia, niistä saa tosi kivoja koristeita. Meillä oli viimeksi oikea Joulukuusi silloin, kun poika oli vielä mahassa ja silloin kuusta koristeli ihanat karkkikepit. Niistä voi kyllä keksiä mitä vaan ja kuvasinkin yhden Jouluisen kattausidean. 

Eilen kaupungilla kerkesin vielä hetken näkemään Eevaa ja käytiinkin uudessa lemppari kahvilassani (Johan & Nyström) istuskelemassa. Hän oli sattumalta treffannut samassa paikassa juuri aiemmin siskonsakkin, joten hän oli jo kylläisenä. Minä nautin välipalaksi palan raakakakkua teen kera. Aiemmin siellä maistamani raakakakut on olleet tosi herkkuja, tämän kertainen oli kyllä vähän pettymys. Ensi kerralla taas uutta kokeilua kehiin. Ihana paikka kertakaikkiaan. Suosittelen! Se on käsittääkseni ainut paikka Helsingin keskustassa mistä saa raakakakkua. Korjatkaa toki jos joku tietää muuta!

Ilta jatkui siis raakasuklaan merkeissä ja oli hauska osallistua kurssille. Meidät istutettiin kolmen ryhmiin ja porukassa sitten tehtiin 15 palaa raakasuklaata. Lopuksi tietenkin syötiin ne. Pakko sanoa, että mulla tais nousta se raakasuklaa vähän päähän..niin paljon söin kerralla. Olin nimittäin ihan virkeenä koko loppu illan ja ajatus kulki tosi virkeenä ja selkeenä nukahtamiseen asti. Uskokaa tai älkää. Raakasuklaallahan siis on oikeastikkin piristävä vaikutus. Kaikenlisäksi se on vaan niin tosi hyvää. Kuitenkin muutama pala tuli ehkä syötyä liikaa..heh. 

Mun on lopuksi vielä aivan pakko kertoa, että tänään multa pääs Ludan puheterapiassa itku, kun poika näytti itse ensimmäisen viittoman omin pikku käsin. Oli niin liikkis, että mulla kyllä ihan itku voitti..<3 Hän siis viittoi "kengät". Ens viikolla osallistutaan Nikun kanssa 100 viittomaa lapselle -kurssille, ehkä siis kohta meillä jo viitotaan enemmänkin!

Lauantaiksi on luvattu lunta koko maahan. Siitä se talvi sitten lähtee etenemään.. Ja sunnuntainahan aukeaa se eka kalenterin luukkukin! 

Hyvää ensimmäistä adventtia jokaiselle! Joulumielen viritys alkakoon! :)

-Tiia

ps. Niklas muuten aloitti kirjottamaan blogia City -lehdelle. Ensimmäisen kirjoituksen voit lukea tästä. Hänen Drummerboy -blogiaan voi muten myös seurata bloglovingin kautta.

Ravintolapäivän fiiliksiä ja Boxing night jännittelyä

Viime viikon lauantaina vietettiin siis ravintolapäivää. Ja kuten kerroinkin viimeksi, meillä oli siellä myös oma ravintola. Tarjolla oli luomuruokaa ja raakaherkkuja. Meillä oli käytössä Kampissa sijaitseva yksiö, mikä oli täydellisesti katutasossa ja omalla sisäänkäynnillä varustettuna. Oli ihan huippua, että saatiin lainata tätä asuntoa. Asunnon omistaa toinen kanssaravintoloitsijoista, mutta siellä ei tällä hetkellä asu kukaan. Tila oli täydellinen tarpeisiimme.

Koko päivästä jäi tosi hyvä mieli! Kaikki sujui niin hienosti ja ruokaa riitti. Ihmiset oli liikenteessä, kuin ajatuksia lukien. Kertaakaan ei ollut liian paha rysä, eikä hetkeäkään ollut talo tyhjänä. Porrastautuminen tapahtui siis ihan itsestään. 

Päivästä jäi ehdottomasti sellainen olo, että tehdään kyllä sama uusiksi. Luomuravintola Joku Muuu saa siis jatkoa ensi vuonna helmikuun ravintolapäivässä, jos kaikki kuviot vaan osuu kohdilleen.

Kiitos kaikille osallistuneille! Ja kiitos etenkin ihanat Maippi ja Leena huipusta yhteistyöstä! Hyvä tiimi! :)

Aivan pakko hehkuttaa, kun viime viikolla yksi parhaista ystävistäni laittoi yhtenä aamuna viestiä, että hän on ekstempore ostanut lennon Suomeen ja on täällä pari viikkoa! Hän siis asuu Kaliforniassa. Saapumisajankohdaksi hän ilmoitti silloin ylihuomisen. Heh! Oli kyllä aivan huippua herätä moiseen viestiin! Viikko sitten perjantaina tehtiinkin bussimatka Ludan kanssa Helsinki - Vantaalle ja oltiin ystävääni vastassa. Oli niin ihana nähdä taas pitkästä aikaa! Viimeksi nähtiin vuosi sitten Jouluna, kun hän miehensä kanssa vietti Jouluaaton perheeni luona. Pidetään usein yhteyttä välimatkasta huolimatta ja taas kun nähtiin, niin tuntui siltä ettei oltais edes oltu erossa. Viime syksynä vierailtiin Nikun ja Ludan kanssa Santa Barbarassa Eevan ja hänen miehensä luona. Se oli kolmas kerta, kun sain olla siellä. 

Mulla on jotenkin jatkuva ikävä sinne lämpöön ja usein haaveilen, että voitas hengailla ihan edes vaikka vaan päivä yhdessä. Nyt ollaan nähty monena päivänä ja viikonloppuna on tarkoitus taas nähdä lisää. Niin kivaa! Ikävä vaan tulee taas, kun lähtö koittaa.. mutta vielä on onneksi päiviä jäljellä.

Vähintäänkin hehkuttamisen arvoista on myös se, että toinen ihana ystäväni on toissa yönä saanut vauvan! Hän asuu myös miehensä kanssa Jenkeissä. En siis ihan hetkeen pääse tutustumaan tulokkaaseen, mutta toivottavasti ensi vuoden puolella näkisin koko pienen perheen. Niin paljon onnea Hanna ja Chris. <3

Niin ja loppuun vielä maininta, että parin viikon päästä taas kolisee.. Nimittäin Barona -areenalla Espoossa. Young lions Boxing night -tapahtuma on siellä lauantaina 7.12 ja Nikulla on myös ottelu illassa. Mikä minua taaskin jännittää, on se miten itse tulen selviytymään, sillä pääsen ensimmäisen kerran paikan päälle katsomaan Nikun ammattilaisottelua. Huh vaan ja tsempit mulle.. Kyseiseen iltaan saa hankittua lippuja täältä. Löytyykö joltakin teistä jo lippu iltaan? Olispa niin kiva, kun tulisitte mukaan jännittämään! Mun on ainakin kyllä aivan pakko laittaa tupla deodorantit..

Nou tsouk!

Kuva on Nikun debyyttiottelusta elokuulta. 
Kuva: Photolies.com.

Nyt täytyykin lopetella. Meillä on nimittäin tänään perinteeksi muodostunut poppari -perjantai. Luda tietääkin, että samalla katsotaan aina "Vain elämää" ja hän kiikuttaa suorintatietä oman pikku kuppinsa makkariin ja istuu sängylle syömään, ohjelmaa katsoen. Hän on tarkka rutiineistaan. Täytyy siis jo kiiruhtaa, että kerkiän saada popparit ajoissa kattilaan poksahtelemaan. (Vinkki! Kookosöljyssä valmiistuu huippu hyvät popparit!)

Leppoisaa viikonloppua ja hei, ei välitetä noista sateista!

-Tiia :)

Edit/Lisäys Poppari -perjantailta..

Näin voi käydä, kun jätät popparikulhon vahtimatta ja lähdet veden hakureissulle keittiöön..

Makoisia unia! :D

Kakkukuvioita ja kuumeilua

Kaikkea on tullut touhuiltua pitkin viikkoja ja tuntuu, että kuukauden sisällä on tapahtunut taas vaikka ja mitä. Tapahtumaa on riittänyt ja viikot on vilahtaneet ihan silmissä kaikenlaista touhuten. Ja vaikka vietettäisiin ihan vaan kotipäiviä, niin useimmiten päivissä riittää siltikin vauhtia. 

Niin ja onhan tässä ollut monta sadapäivääkin, mikä yleensä tarkoittaa koko päivää sisätilaissa.. Vauhtiviikarin supernopeat touhujen käänteet on erittäinkin selkeästi havaittavissa ihan ympäri kotia.

Olen monesti jo meinannut irtisanoutua kokonaan meidän kodin siivoamisesta, koska se on tuntunut niin ajanhukalta jo pitkään. Hetken päästä siivoamisesta on tasan saman näköistä, kun lähtöpisteessä. Olen ajatellut, josko kehittelisin sellaisen tavarasiepparin, mikä imuroisi näpsäkästi ihan kaiken ja sitten sieltä siepparin korista voisi palautella niitä tavaroita paikalleen helposti päivän päätteeksi. Sen pitäis kuitenkin olla sellanen, että pölyt sunmuut ei tulisi tavaroiden mukana koriin likastaen tavaroita. Sitä seikkaa en ole vielä kuitenkaan ratkaissut joten jätän keksinnön hautumaan vielä. Ideoita vastaanotetaan! ;)

Eilen äitini oli illan Ludan kanssa leikkimässä ja sain raivattua monta seissyttä asiaa kuntoon täällä. Tuntuu taas helpommalta hengittää. Työmaahan on loputon, mutta suurimmat sotkut on tainnutettu. Edes hetkeksi.

Olen haaveillut, että aikaa olisi enemmän käsitöille, mutta ne on ollut jonkun aikaa vähän taka-alalla. Yksi ilta sormi -raasulaiset ihan huusivat jotain näperrettävää ja oli aivan pakko käydä hakemassa ompelutarvikeliikkeestä pienet pyöröpuikot ja Merinovillaa pari rullaa. Tuntui, että jotain käsitöitä on vihdoin saatava tehdä ja nyt puikoilla on valmistumassa jotain pientä pojalle. Hitaasti, mutta varmasti. Kutoa kun voi vaikka iltaisin samalla, kun Nikun kanssa katsotaan jakso tai kaksi Frendejä ennen nukkumaanmenoa. Oon aika hidas kutomaan, että katsotaan kerkiääkö tekele talveksi vai valmistuuko vasta kevääksi. Hah!

Kakkuja on kyllä tullut viime aikoina leivottua enemmänkin. Jostakin vaan on yhtäkkiä pompsahdellut muutamia tilauksia. Ihan siis raakakakuista taviskakkuihin. Gluteenittomuus on kuitenkin ollut yhdistävä tekijä kaikissa leipomuksissa. Yhden tilauksen (vaatimattomat kuusi kakkua..) sain ihan randomisti, kun sain siskoltani lahjaksi kampaamokäynnin ja itse kampaajalla sattui olemaan juuri haussa erään promotilaisuuden tarjoilut. Ja kun sain tilauksen lisäksi vielä uuden tukankin, niin johan siinä oli hymy herkässä.

Uusi tukka. Kiitos Milla -siskolle virkistyksestä! <3

Aikaahan leipomiseen minulla on melko rajallisesti, mutta onneksi olen saanut apuja lapsenhoitoon. Viime viikolla muutama kuumepäivä pääsi yllättämään perheen pienimmän, jolloin kerkesin megapitkien (4h!) päikkärien aikana häärimään kakkuhommia. Toisen kakun nimiäisiin ja toisen äitini synttärikahveille.

Muutenhan kuumeilu oli kurja juttu. Vaikkakin pienimies oli kovin reipas kuumeesta huolimatta. Ja kun hän ei kuitenkaan jaksanut suurempia hötkyillä, niin hän sai katsoa poikkeuksellisen paljon piirrettyjä ja kännykästä omia touhuilivideoitaan. Se oli äidistäkin ihan leppoisaa vaihtelua. 

Kuumeinen aurinkoinen

Late Lammas, yksi hallitsevista lemppareista.

Onneksi mussukka parani isänpäivään mennessä. Aamu aloitettiin aikaisin nassikan kanssa kaksin, isi sai nukkua pidempään. Tehtiin pirtelöä ja banskulettuja iso kasa. Väliin mahtui paljon yleistä sählinkiä, läträystä ja keittiön lattian kastelua. Ne kun kuuluu meidän joka aamuisiin rutiineihin, sillä touhulainen haluaa ehdottomasti osallistua keittiöpuuhiin. No, vihdoin mentiin sitten herättämään isi ja vietiin aamupala sänkyyn kirja -lahjan kera. Isi söi, 

äiti kutoi ja poika katseli aamupiirrettyjä. Hassukka ei millään malttanut irrottaa katsettaan telkusta kuvauksen ajaksi, hymyä silti irtosi edes vähän. ;)

Chian siemen hillokkeen ohje tulossa Lupa herkutella blogiin..

Isäinpäivän iltapäivä vietettiin sunnuntaiseen tapaan Suhella. Siellä oli perhepäivä ja lapsille oli varattuna pientä ekstrakivaa. Saarnasta mieleeni jäi se, kuinka aina pitäisi muistaa sanoa ne kolme sanaa: "Minä rakastan sinua". Joskus sen sanominen omille vanhemmille jotenkin unohtuu, vaikka se on tärkeää ja merkitsee heille todella paljon. Ovathan he antaneet kaikkensa, jotta meillä olisi aina ollut paras olla. Minusta se oli hyvä muistutus ja laitoinkin sen sitten heti käytäntöön, kun näin vanhempani vielä illalla. Ja kyllähän se herkisti.

No joo, ettei nyt ihan itkuksi mene, niin mennään takaisin kakkuhommiin. Sillä kakkukuviot jatkuvat tälläkin viikolla ja loppuviikko vierähtääkin keittiössä. Nimittäin tämän viikon lauantaina järjestetään taas ravintolapäivä. Idea on se, että sinä päivänä kuka tahansa saa perustaa oman Pop Up -ravintolan. Ja nyt ensimmäistä kertaa saan olla mukana perustamassa ihan omaa ravintolaa! Kollegoina minulla on kaksi ihaNaista. Ravintolan ydinajatus on terveellisyys. Tarjolla on siis juureskeittoa, siemenleipää ja raakaherkkuja. Kaikki on gluteenitonta ja suurin osa luomua. Meidän "Joku MUUU" niminen ravintola löytyy Helsingin Kampista Lapinlahdenkatu 7 sisäpihalta. Ovet on avoinna 10-14. Ruokaa on varattu noin viidellekymmenelle. Suosittelen tulemaan paikalle käteisvarojen kanssa, sillä korttikonetta ei näiltä emänniltä nyt valitettavasti löydy. 

Oon kyllä ihan intopiukeana kyseisestä päivästä! Nähdäänkö siis lauantaina? :)

Muunmuassa näitä herkkuja tarjolla! Ohjeen löydät Lupa herkutella -blogistani.

 Ja tämän aamuisen pirtelöviiksi -kuvan myötä tahdonkin toivottaa jokaiselle hyvän tuulista loppuviikkoa, sekä tuuheaa Movemberin jatkoa! :)

-Tiia