DIY Ikean keittiöjakkara

Viikko on mennyt nopesti kaikenlaista touhuillessa. Tänään aloitettiin Ludan kanssa muskarikin. Oli kivaa ja mennään ensiviikolla taas uudestaan. Aloitettiin muskari yhdessä Ludan pienen ystävän ja hänen äitinsä kanssa. Iso M ja pikku M. :)
Heihin tutustuttiin keväällä hiekkalaatikolla. Iso M yllätti meidät alkuviikosta ihanalla itse ompelemallaan hupparilla, jonka hän toi mukanana puistoon Ludalle. Niin hieno! Auton kuviakin löytyy kankaasta. Ihan tosi ihana yllätys.
Tästä pääsee näkemään hupparin ja monta muuta Iso M:n ompelemaa vaatetta. Hänellä on se alue todella hallinnassa. On ihana, että ollaan saatu tutustua heihin ja jopa ystävystyäkkin. Pienemmät ja me isommatkin. :)

Ollaan nähty monia muitakin ystäviä tällä viikolla ja huomenna ollaankin sitten taas koko perhe koossa, kun Niku kotiutuu Italiasta. :)

Olen saanut kuulla nyt jo pidemmän aikaa, että blogini ei vaan useimmiten toimi. Kommentointi ei onnistu ja lukijaksi on vaikeaa liittyä. Tylsä homma. Sain kuitenkin vinkin, että ehkä blogin muokkaus auttaisi asiaan ja päätinkin nyt kokeilla uutta ulkoasua. Henkilökohtaisesti tykkäsin paljon enempi aiemmasta ulkoasusta, mutta jos se ei kerran toiminut, niin ei se sitten kiva ollut. Noh, ehkä tämä on nyt ainakin selkeämpi ja toimivampi.
Ainakin nyt lukijaksi liittymis -linkki on selkeämpi. Ja toivon mukaan blogi ei nyt jumitu enää. Ehkä kommentointikin onnistuu jatkossa paremmin. Toivottavasti. Ajan kanssa saatan muokata ulkoasua lisää, mutta toistaiseksi se on nyt tämän näköinen. Mitä te muut olette muutoksesta mieltä? :)

Lupailin postittaa kesän aikana tekemiäni DIY -juttuja ja tässä tuleekin nyt yksi niistä.
Monelle varmasti tuttu Ikean keittiöjakkara sai nimittäin alkukesästä uuden pinnan.
Olin jo aiemmin petsannut alkuperäisen jakkaran Ebenpuun mustalla petsillä. Nyt se alkoi jo kyllästyttämään, monen vuoden jälkeen. Se kaipasi ehdottomasti jo vähän piristystä.
Projekti oli nopea toteuttaa ja lopputuloksesta tuli mielestäni tosi kiva.
Samaa ideaa voit toteuttaa melkeen mihin vain puiseen pintaan.

Tässä tuunausidea vaikka viikonlopulle! :)

Tarvitset:

Maalia
Siveltimen
Krakelointilakkaa (esim. askarteluliikkeestä)
Tapetin palasia
Sakset
Liimaa/liisteriä
Läpikuultavaa lakkaa
Hiomapaperia

Ensimmäiseksi puhdistin rätillä tuolin pinnan ja levitin siveltimellä sinne tänne krakelointilakkaa, joka saa pinnan näyttämään kuluneelta, kun maalikerros levitetään päälle lakan ensin kuivuttua 15-20 minuuttia. Alle tarvitsee toisen maalikerroksen, mikä sitten paljastuu pintamaalin alta. Tässä tuolissa vanha petsi toimi hyvin pohjalla.

Maalia pintaan.

Liimaa/liisteröi istuinosat ja aseta sopivankokoiseksi leikatut tapetinpalaset kohdilleen.

Sormella saa paineltua hyvin istuinosan kolon näkyviin, jonka voi sitten leikata läpi saksilla ja reunat hioa siistiksi.

Lopuksi hiotaan tuolin jokainen reuna sopivan kuluneeksi. Lisäksi tapetin reunojakin voi vähän hioa kuluneen näköiseksi.

Ihan viimeiseksi vielä läpinäkyvän lakan levitys pintaan ja kun tuoli on kuivunut, se on valmis käyttöön!

Tapetti: Laura Ashley

Maali: Tikkurila

Leppoisaa viikonloppua! :)

-Tiia

Myrskyn jälkeen on poutasää

Viime viikon vaihde ja alkuosa tuntui jotenkin aivan erityisen raskaalta. Flunssa vaikutti myös vireyteen, mutta asioita tuntui muutenkin olevan astetta enemmän yhteen talouteen hoidettavaksi ja se pääsi rakentamaan stressipesäkkeitä päihin. Yök. Aivokapasiteetti tuntui vilkkuvan punaisella tilan loppumisen vuoksi ja hermot oli kiristettyinä. Yötkin oli erityisen katkonaisia.

Selvittiin, kuin selvittiinkin kuitenkin eniten kuormittavista jutuista ja olo keveni huomattavasti. Huh. Välillä tuollaisina aikoina tuntuu siltä, että kaikki kaatuu niskaan, eikä mitään ole tehtävissä. Sellainen "maailma vastaan me" -meininki. Totuushan on kuitenkin se, että kun asiat saa toisensa jälkeen hoidetuksi, niin johan helpottaa kaikinpuolin. Se tunne, kun kaikkea on ihan liikaa samalla hetkellä, niin saa koko elämän tuntuman ihan vinkuraiselta. Sieltä jostain kaaoksen alta on hyvä kuitenkin muistaa, että kyseessä ei ole koko elämän mittainen ahdistustila. Jossain kohdin itsekkin sorruin pienen hetken ajattelemaan ihan kaiken olevan huonosti. Miten hassu ajatus..kaikki ei kyllä oikeasti ollut huonosti, mutta asiat vaan uuvutti ja hoidettavia asioita oli ihan liikaa. Oli siinä viikon alkajaisiksi aivan pakko taas ottaa parasta tietämääni lääkettä, mikä toimii ainakin minun kohdalla yleensä huoleen kuin huoleen.. Otin siis ihan rehelliset tajunnan tainnuttavat päiväunet. Ja voi kuulkaa! Elämän laatu parani hetkessä! Jostain muistinsyövereistä siinä sitten muistin yhden hyvän ajatuksen, mitä aloin mielessäni hokemaan ja sillä tsemppailin ja muistuttelin itseäni. Teinkin siitä oman teksiversioni kuvaamani kukkaotokseni pälle. (Alkuperäisen kuvan löydät täältä.)

Take a deep breath. Its just a bad day. Not a bad life.

Päätin uudella asenteella ja puhdilla jaottaa kaiken tekemisen ja asioiden hoidon useammalle päivälle ja ottaa asiat yksi kerrallaan hoidettavakseni. Siihen tyyliin hommat oli parissa päivässä tehty. Tietenkin olin joutunut jättämään perushommat kuten pyykkäys, siivous ym.. asiat sivuun ja sen voi vaan arvata, miltä täältä on näyttänyt. Mutta sivuseikkoja nuo, nyt on kuitenkin ahdistusmöykky purettu. Loppuviikko sujuikin paljon paremmilla mielillä. Kävin ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen ihan itsekseni Ikeassa ja perjantaina saatiin viettää pitkästä aikaa treffi -iltaakin.:)

Tähän väliin suuri kiitos äidilleni, joka käytti viikon ainoat vapaat meitä auttaen.<3 Onnea on äiti.

Viimeksi kerroinkin reissusta Ludan kanssa. Nyt onkin sitten Nikun vuoro reissata. Hän sai perjantaina puhelun, missä häntä pyydettiin Italiaan viikoksi töihin. Yksi MM -titteliotteluun valmistautuva nyrkkeilijä tarvitsi vasenkätistä treenikaveria ja ei siinä kerinnyt kauaa nokka tuhista, kun hänen pulmansa oli ratkaistu. Puhelu tuli juuri oikeaan numeroon ja eilen aamulla Niku lähtikin sitten viikoksi Roomaan. Ihan kiva puhelu siis. Koska kutsu ei jostain kumman syystä kattanut vaimoa ja lasta (ihan kun  työmatkat yleensäkkään.. heh) niin ajattelin, että me voitaisiin sitten vaikka kuluvalla viikolla Ludan kanssa leikkiä vähän Italiaa ja leipoa vaikka pizza! Melkeen sama, eikö? Musta ainakin ihan herkullinen idea, vaikka itse sanonkin.

Kookojauhospizzaa siis tulille tässä pian! ;)

Olen kaavaillut lisäksi tekeväni pieniä juttuja kodin virkistämiseksi. Muutamia epäkohtia saattaapi ehkä täältä suunnalta löytyä, mitkä odottavat vaan tekijäänsä. Nyt on siis hyvää aikaa sellaiselle iltaisin.  Jos edes muutaman jutun kerkiäisin tekemään, niin tilanne olis aivan mahtava! Sormet jo tässä vähän syyhyääkin! 

Noh, ehkä saatoin eilen illalla jo vähän alotellakkin ja ekstempore ideana tapetoin meidän eteisen seinän, sekä julistin kaaoksenkarkottajaiset alkaneeksi! :D 

Vähän kivampia juttuja siis tällä viikolla tiedossa, vastapainoksi viime viikon synkille päiville.

Tähän loppuun on vielä aivan pakko hehkuttaa yhtä parin viikon takaista tilannetta. Nimittäin kälyni Mira a.k.a teräspakara, voitti Body Fitness kisoissaan SM -pronssia! Ihan mieletön pronssiveistos tämä nainen nimittäin onkin! Iso työ taas hänellä takana ja todella hieno saavutus tuo SM -pronssi! Taas saatiin katsomossa jännitellä ja lopuksi hurrata! Onnea vielä tätäkin reittiä, Mirkku! <3 Tästä pääsetkin kurkkimaan Miran treeniblogia ja nyt onkin hyvä hetki antaa hänelle haaste päivittää sinne omat kisafiilikset ja sen jälkeiset tunnelmat! :) 

Iloa ja energiaa alkaneeseen viikkoon!

Kari Tapiota tähän loppuun vielä vähän lainaten: 

Myrskyn jälkeen on poutasää. ;)

Ciao! 

-Tiia

Syksyinen miniloma

Tähän väliin pääsi tulemaan vähän pidempi, mutta tarkoitukseton blogitauko. Päätettiin nimittäin ekstempore lähteä tätini luokse Ruotsiin ja vietettiinkin siellä viime viikko. Reissussa oli minun ja pojan lisäksi mukana äitini. Niku ei valitettavasti voinut irtautua treeneiltään reissuun. 

Jostain syystä presidentti Obamakin oli päättänyt ajoittaa matkansa Tukholmaan samaan aikaan ja tukkia suurimman osan väylistä keskustaan, joten päätimme siirtyä sivuun hänen mahtipontisen vierailunsa alta. Satamaan saapumisen jälkeen piipahdimme tätini kauniissa kodissa Sollentunassa mm. poimimassa maailman mehukkaimpia luumuja suoraan pihan puusta ja keräämässä Hortenssioita pihan edustalta. Siitä jatkoimme yhdessä 100 km päähän, Yxlandin saareen mökille. Siellä vietimme muutaman lämpöisen ja aurinkoisen syyspäivän. Saimme kauniin ruskan lisäksi nauttia herkku ruoasta ja ihanasta seurasta. Oli niin kiva nähdä Ruotsin pään serkkujakin pitkästä aikaa!

Aamupala mustikatkin sai kerättyä aamukasteiselta takapihalta, marjaa riitti vieläkin, vaikka sitä oli kuulema kerätty talteen talven varalle jo suuret määrät. Oli kyllä ihan tosi kaunis ja tunnelmallinen syys siellä.

Kotiin tultiin lentäen. Lyhyistä päiväunista johtuen Poika ei ollut kovinkaan innostunut lennosta. 55 minuuttia paikallaan istuminen on muutenkin todella suuri haaste meidän menomaakarille. Mutta selvittiin, kun selvittiinkin kotiin asti. :)

Kotiin tullessa tehtiin muutamat punkki löydökset. Veikkaampa, että ne kurjimukset on salamatkustaneet meille kotiin asti, sillä tehtiin punkkiseulonnat jo mökiltä lähdettyämme, mutta silloin löytyi vaan yksi ja kotona vielä kolme. Noh, löydettiin ne mokomat kuitenkin niin pian, että eivät olleet kauaan kerinneet meissä roikkua, tuskimpa siis mitään vakavaa on päässyt käymään. Lisäksi ollaan oltu flunssapäitä jo monta päivää. Energiatasot on olleet aika alhaiset. Mutta niinhän sitä sanotaan, että reissussa rähjääntyy. Heh. Silti oli kyllä ihan tosi kiva viettää pieni loma alkaneen syksyn kunniaksi. :) 

Kiitos vielä, Hellu -täti.<3

           

               

              

                  

               

                              

           

 

 

                                                     

Niin se syksy sitten on rehellisesti täällä koti Suomessakin läsnä.

Kaunista ruskaa kaikille!

-Tiia :)

ps. Minulla on ollut sellainen hassunlainen ikävä teitä lukijoita.. olisi vaan niin kiva kuulla teistä enemmän. Syyskuulumisia tai jotakin. Sana on vapaa, muruliinit. 

Noh, ehkä pian järjestän taas jonkun arvonnan, jolla sitten jekutan teidät juttusille! ;) Hih.

Gluteeniton Suklaakakku ja perhoshaaste

Säät on suosineet taas ja on ollut ihana, kun joka aamu aurinko on täyttänyt keittiön! Se on jotenkin niin täydellinen aamun aloitus. Veikkaisin, että ehkä vielä syyskuullekkin asti riittää aurinkoa. Nautitaan, sillä ihan pian voi olla jo vilposta.

Viime viikolla hankin äidiltäni saatuun pyörään Ludalle lasten istuimen. Cittarissa oli hyvä tarjous istuin- kypärä kombosta. Pyörä on yhtä vanha kun minä. Se on hankittu silloin, kun minä olin masussa, autuaan tietämättömänä tästä kaikesta. Hyvin toimii vielä Soliferin retkilady, vaikkakin pyörän kumit piti vaihtaa viikonloppuna. Nyt ollaan Ludan kanssa pyöräilty ja hän on nauttinut kyydistä. Pian kyllä pyörän pysähdyttyä alkaa sinnikäs pyrkiminen ulos valjaista ja silloin on äiskä pulassa, kun pitäisi pitää pyörä pystyssä ja poika kyydissä. Muuten on sujunut mallikkaasti. Kauppareissutkin on sujunut paremmin, kun normaalisti kaupassa rattaista karkaileva ukkeli on saanut nyt olla ostoskärryssä, ostoksia tutkien. Hän ei siis mielellään istu siinä lapsille tarkoitetussa osassa vaan mieluiten siinä ostoksille tarkoitetussa. Tänään hän seisoi kärryssä päivystäen toimintaa lähes koko kaupassa olon ajan ja lopuksi istutui pyöränkoriin, mikä oli kauppareissun aikana ostoskärryssä. Tyyli on vapaa! Ihanaa vaan, kunhan pysyy kyydissä. :D

Eilen päikkäriaikaan meille lensi nokkosperhonen sisälle. Yritin saada siitä kuvaa ja tiedättehän perhoset.. ne pyrhältää heti paikalta, kun sellaista edes suunnittelee. Vihdoinkin sitten se asettui aloilleen, mutta piti siivet visusti supussa. Ihan kun se olisi aavistanut aikeeni. Asetuin kameran kanssa odottamaan ja pidin tarkennuksen koko ajan pohjassa, että saisin heti napsattua kuvan siipien levähtäessä auki. No sain odottaa. Ensin neljä minuuttia, jolloin harkitsin jo luovuttamista ja sitten jatkoin vielä 3 minuuttia, kunnes sain kuin sainkin kuvan siivistä! Kerkesin siinä ensimmäisten minuuttien aikana ajatella jo monta kertaa, että voi mitä ajan hukkaa tämäkin on! Silti aina päätin, että nyt kyllä varmasti nyt tässä tönötän, kerran tönöttämään olen alkanut. Ihmettelin itseäni, että mikäs kiire tässä nyt on yhtään minnekkään! Muutama minuutti sinne tänne tässä elämässä ei ole mikään juttu. Kauhea kiire muka aina!

Juuri tällaiselle pitäisikin aina olla aikaa. Pienille yksityiskohdille ja sille, että hetken vaan on ja ihmettelee ihan vaikka perhosen rakennetta ihan läheltä! Kiireessä kaikki tällainen aina jää huomaamatta. Minulla ei ollut oikeasti silloin mihinkään kiire. Olin vaan luonut sellaisen kuvan päähäni, että nyt pitäisi saada kauheasti aikaan, kun poika nukkuu. 

Perhosen kuvan saatuani päätin mennä päiväunille ja olin taas hetken tekemättä yhtään mitään. Ja tiedättekö mitä? Mitään pahaa ei tapahtunut, vaikka en tehnytkään sitä kaikkea mitä olin kaavaillut. Päin vastoin.

No joku saattaakin nyt ajatella, että helppohan se on lapsen kanssa kotona tuollaista toteuttaa ja varsinkin jos se lapsi nukkuu. Mutta kyllä tälläista tapahtuu ihan joka paikassa ja jokaisen on mahdollista päättää, että jahtaako ja tuijotteleeko perhosta vai juokseeko pää kolmantena jalkana itse luomassaan kiireessä. Pieni esimerkki. Jos joskus odotat metroa ja taulu näyttää seuraavan metron tuloon 7 minuuttia, meinaa alkaa ihan huimata se odotusaika ja heti alkaa stressitasot kohoamaan. Tunnistatko ehkä itsesi? Minä ainakin, varsinkin jos on luvannut olla jossain. Nykyään harva jättää aikaa enää sille, että nautiskelisi matkasta. Aina on vaan kiireesti matkalla paikasta A paikkaan B. Surullista.

Minulle tämä perhonen ainakin muistutti taas, että kiireessä ei kerkiä näkemään asioita ympärillään. Eikä asioiden todellista kauneutta. (Luonnossahan perhonen oli siis ainakin viiskyt kertaa kauniimpi, mutta se ei jäänyt minulta nyt onneksi näkemättä.)

Hei, tässähän on loppu viikoksi haaste meille jokaiselle! Unohdetaan kiire. Varataan aikaa ja tarkkaillaan mitä kaikkea oikeasti ympärillä on. Ehkä palkinnoksi saa huomata, että on taas kivampi olla. Ilman kiirettä. Ehkä on taas jonkun pienen (tai suurenkin) kokemuksen rikkaampi.

No minä oon ehkä tälläinen hömppä vaan, mutta minuun tehoaa tälläiset jutut. Ja omalla kohdallani myös tälläinen hömppäily ainakin lisää onnellisuuden tunnetta. Toisille taas tepsii toiset jutut. Toivottavasti jokainen keksii omat keinonsa. Otsakurtussa on nimittäin kurja viipottaa. Niin ja kiire lisää stressiä ja stressistä nyt ei seuraa mitään hyvää.

Ja niin, lupailin pari postia sitten jakaa täällä ihan mielettömän hyvän gluteenittoman suklaakakun reseptin ja nyt sen teen. Vielä jos jostakin löydät tuoretta vadelmaa, niin huitase niitä kakun kruunuksi. Miksi ei pakastevadelmaakin, mutta ne kannattaa sulattaa ja valuttaa ennen käyttöä. Mutta tämä kakku on takuuvarmasti herkkua ilman mitään höysteitäkin! Ainakin jos satut pitämään suklaasta. Olen tehnyt tätä kakkua ehkä kakskyt kertaa ja joka kerta on maistunut, täytteellä ja ilman.

Tässä se nyt tulee.

(Täydellinen) Gluteeniton suklaakakku

(n.12 annosta)

200 g maitosuklaata

150 g (1 prk) Ranskan kermaa

2 dl gluteenittomia jauhoja

 200 g voita

5 kananmunaa

2,5 dl sokeria

0,5 dl kaakaojauhetta

1 tl leivinjauhetta

0,5 tl ruokasoodaa
2 tl vaniljasokeria

Suklainen voikreemi (täyteraita ja kuorrute)

300 g (1,5 levyä) maitosuklaata

1 pkt Mascarbonejuustoa tai maustamatonta tuorejuustoa

150 g voita

n. 5 rkl tomusokeria

Vaaleanpunainen voikreemi (täyteraita)

100 g valkosuklaata

puolikas pkt Mascarbonejuustoa tai maustamatonta tuorejuustoa

75 g huoneenlämpöistä pehmeää voita

n. 3 rkl mansikanmakuista tomusokeria

Tarvittaessa värin kirkastukseen pienenpieni määrä punaista elintarvikeväriä

Koristeluun esim.

1 rasia tuoretta vadelmaa ja

Sitruunamelissan lehtiä

(Kakku maistuu varmasti ilman mitään höysteitäkin!)

Lämmitä uuni 175 asteiseksi.

Sulata voi ja suklaa yhdessä. Vesihauteessa tai miedolla lämmöllä kattilassa. Siirrä valmis seos sivuun jäähtymään.

Vatkaa sokeri ja munat kuohkeaksi vaahdoksi. Tähän kohtaan kannattaa panostaa, niin saat kuohkeamman lopputuloksen. Vatkaa siis kärsivällisesti.

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää ne siivilöiden kuohkean munasokerivaahdon sekaan nostellen vaahtoa esim. nuolijalla. Vältä voimakasta sekoittamista, mutta huolehdi, että ainekset kuitenkin sekoittuvat. Lisää lopuksi sekaan hieman jäähtynyt voisuklaaseos ja ranskankerma, samaan hellään tyyliin sekoittaen. Kaada valmis taikina voideltuun ja leivinpaperilla vuorattuun irtopohjavuokaan (halkaisija n. 24cm) tai haluamiisi muffinivuokiin. Laita vuoka uunin keskitasolle n. 45 - 50 minuutin ajaksi, uunista riippuen. Tarkastele välillä, onko kakku tarpeeksi kypsä. Kakku saa jäädä jonkin verran kosteaksi sisältä. Muffinivuoat saavat olla uunissa n. 15 - 20 minuuttia, myös uunista riippuen. 

Valmista voikreemit.

Käytä monitoimikonetta tai sähkövatkainta. Sulata suklaa vesihauteessa tai miedolla lämmöllä kattilassa sekoittaen. Laita valmis suklaasula sivun jäähtymään. Kytke vatkain päälle ja sekoita tauotta, kunnes massa on kokonaan valmis. Laita kippoon huonnenlämpöinen, pehmeä voi ja sekoita se tuorejuuston kanssa tasaiseksi massaksi. Lisää sekaan sulanut, vähän jäähtynyt suklaa. Lopuksi lisää vielä tomusokeria tarpeen mukaan. Huomaat kyllä, kun kreemi on valmista ja sopivan jähmeää. 

Vaaleanpunaisen täytteen valmistat samalla tyylillä, mutta lisää halutessasi vielä tarpeen mukaan punaista elintarvikeväriä ihan pieni määrä. 

Jos haluat, voit laittaa valmiin kreemin hetkeksi jääkaappiin vielä jähmettymään lisää. Varo kuitenkin kovettamasta sitä liikaa.

Ota nyt kakku uunista jäähtymään ja irrota se vuoasta varovasti. Kakun jäähdyttyä, leikkaa se terävällä pitkällä veitsellä kolmeen kerrokseen. Vuoraa alin kerros maitosuklaakreemillä ja aseta seuraava kerros päälle. Seuraavaan kerrokseen tulee vaaleanpunainen voikreemi ja jos haluat, reunoille voi jättää pienen tilan rinnakkain aseteltaville vadelmille. Aseta päälle vielä viimeinen kerros, eli kakun päällinen paikalleen. Taas on vuorossa maitosuklaakreemi. Lisää se pursottimella tai ihan vaan levittämällä esim. terävällä veitsellä. Varo varsinkin, jos kreemi on kovasti kovettunut jääkaapissa, ettei se riko kakun hattua kreemiä levitettäessä. Lisää halutessasi kakun päälle vielä tuoreita vadelmia ja sitruunamelissan lehtiä. 

Herkuttele! (Ilman kiirettä ;))

Iloista ja kiireetöntä loppu viikkoa! 

-Tiia