Ystävänpäivä

Eilen sain äidiltäni mahdollisuuden tutustua uuteen ompelukoneeseeni, hän otti Ludan hoitoon koko päiväksi. Heillä oli ollut kiva päivä. :)

Aloitin imuroinnilla ja lattianpesulla, kun kerran näin hyvin oli aikaa ja sain rauhassa siivota. Sitten tutustuin ompelukoneen perustoimintoihin ja näpersin muutaman pienen jutunkin. Kone on niiin ihana!<3

 Aikaa jäi vielä Ludan huoneen hyllyn maalaukseen ja leipomiseenkin. Halusin tehdä jotakin ystävänpäiväksi. Marengit on niin kauniita ja yksinkertaisia herkkuja, että päätin pitkästä aikaa tehdä niitä. Joskus luulin, että marengin teko on jotenkin äärimmäisen hankalaa ja aikaa vievää puuhaa, mutta kun kerran katsoin sivusta ystäväni Lauran tekevän niitä, niin nehän valmistui ihan käden käänteessä ja rohkaistuin sitten itsekkin yrittämään. Kiitos Lauralle opeista! :)

 Lisäksi leivoin myös samaista sitruunapiirasta, mitä muutama viikko sitten leivoin. Nyt lisäsin vain marenkireunuksen. Se unohtui hetkeksi liian kauan uuniin ja tuli vähän liian kypsäsksi minun makuuni, mutta maistui siltikin ihan hyvältä.

Sitruunapiiras marenkireunuksella

 Tänään ystävänpäivänä sain parhaalta ystävältäni ihania Liljoja. Lemppareitani! 

Kiitos, Niklas.<3 Niin kauniita!

"Lucky im in love with my best friend.." -By Jason Mraz

Mansikkaiset marengit

Sydämelliset marengit

 Me oltiin Ludan kanssa sijaistamassa tänään Lady Linella taapero -jumppa ja samalla vein työkavereilleni myös marenkeja maisteltaviksi.  Naapurin Senja -mummo sai myös omansa. Hän muisti meitä kortilla. Minusta on ihanaa, että voidaan olla ystäviä, vaikka ikäeroa on melkeen 50 vuotta. Ystävyys ei onneksi ikää katso. 

Ihanaa ystävänpäivää kaikille! <3

Tässä vielä marengin teko ohje.

 Marengit

n. 25 kpl

3 Kananmunan valkuaista

2 dl sokeria

(Jos haluat esim. mansikan makua, lisää vielä mansikan makuista tomusokeria 1rkl)

Laita uuni kuumenemaa 100 asteiseksi.

Laita hiukan vettä kattilaan kiehumaan.

Nosta kattilan päälle kuumuutta kestävä, puhdas ja mielellään pyöreäpohjainen kulho.

Sekoita valkuaiset ja sokeri kattilan päällä olevassa kulhossa. Vatkaa seosta samalla, kun vesi kiehuu kattilassa. Varo kuumaa höyryä.

Jos tahdot tehdä värillisiä marenkeja, lisää tilkka karamelliväriä.

Jatka vatkaamista kunnes seoksesta tulee jähmeää marenkitahnaa. Taikina on valmista, kun siihen jää vatkaita nostettaessa teräviä kärkiä ja huippuja.

Laita marenkitaikina purdottimeen ja pursota massaa pieniin leivontavuokiin tai leivinpaperille.

Paista marenkeja uunin keskitasolla noin  45 min. Voit halutessasi jättää marengit uunin jälkilämpöön jopa yönkin yli. Valmiit marengit ovat kevyitä ja kuivia.

 

"Kaikki on vinksin vonksin.."

"..tai ainakin heikun keikun!"

 Viikko vierähti pojan flunssan kanssa. Oltiin koko viikko neljän seinän sisällä. Päivät meni kuitenkin aika nopeasti. Kunnes tuli viikonloppu. Niklas oli Virossa treeni -leirillä. Me jäätiin Ludan kanssa keskenään viettämään viikonloppua. Pikku -ukkeli oli sitten päättänyt, että öisin ei nukuta, eikä niin päivisinkään. Jostain tuntemattomasta syystä. Yleensä syyt selviää vasta myöhemmin, kun oivallan esimerkiksi jonkun uuden kehitysvaiheen astuneen kuvioihin. Ludalla nimittäin usein käy niin, että kun joku uusi vaihe alkaa, niin sen huomaa huonoista öistä. Lisäksi flunssa, hampaiden tulo ym. vaikuttaa aina tietenkin myös asiaan. Perjantai -launatai yönä kekkalointia kesti 3,5 tuntia ja la-su yö meni siihen verrattuna suht sutjakkaasti vaan 1,5 tunnin touhuilulla. Iltaisin nukahtaminen tapahtui noin tunnin kestäneen yliväsymysitkun kautta ja päiväunille menokin oli ihan yhtä vääntöä, nekin oli kovin lyhyet. Tähän kun lisää uhmaikäisen uhittelut ja ailahtelut, niin kyllä siinä äiskä vähemmästäkin väsähtää. Mutta onneksi viimeyönä nukuttiin koko yö putkeen! Huomasi heti, että meininki oli kaiken kaikkiaan paljon parempi tänään.

Pikku uhmaikäinen. Sopivasti isin nyrkkeilyseuran, H.U.S.:n paita päällä

 Itku oli kyllä muutamaan otteeseen kurkussa epätoivoisilta tuntuvien tilanteiden ja väsymyksen takia ja kerran se pompsahti kurkusta uloskin ihan rehellisenä itkuna. Minä itken melkeen aina väsyneenä. Sitten helpottaa. Itku on hyvä. :) 

Väsymyksestä huolimatta lauantaina iltapäivällä olimme pienen prinsessan, Neelan 2-vuotis Muumi -synttäreillä. Moni pikkuinen juhlija oli joutunut perumaan tulonsa flunssan vuoksi. Kurja aalto menossa. Neelan juhlissa oli upea Muumi -kakku ja tarjolla oli muiden herkkujen lisäksi myös Muumi -rusinoita, mitkä erityisesti riemastuttivat Ludaa. Parasta on tietenkin saada itse kaivaa pikkuisilla sormilla rusinoita askista. Palkitsevaa puuhaa. Maalasin Neelalle lahjaksi taulun, mihin kirjoitin hänen iltarukouksensa. 

Prinsessa Neela ja hienot lahjat. Kuvan on ottanut hänen äitinsä ja ystäväni Jatta.

Muumi -kakku

Juhlahumussa nautiskellen Muumi -rusinoita

"Tule Jeesus, lapsesi luo. Armos, siunaukses suo. Tue pientä horjuvaa, johda tietä oikeaa. Aamen."

Olen saanut niin paljon energiaa ihanista kukista, mitä viime viikolla sain! Moni niistä on vieläkin hengissä. Ihanaa! Minua piristi myös todella paljon postin kuljettama huippu hieno lahja..Pitkään ja hartaasti haaveilemani Singerin 160 -vuotisjuhla ompelukone!! Sain se Nikulta, Ludalta, sekä meidän kummankin perheeltä sisaruksia ja lankomiestä myöten! Aivan mieletön paketti! Veti sanattomaksi.

Hehkutan sitä varmasti tulevassa paljon lisää! Odotan jo kovasti, että pääsen pian testaamaan sitä! Maailman kaunein ja ihanin ompelukone.. Kiitos, rakkaat!<3

Tutkittiin ja ihmeteltiin uutta ihanaa ompelukonetta. Kaunotar saapui vihdoin kotiin!

Kukat piristivät pitkin viikkoa ja ovat edelleen säilyneet kauniina

Kauniit Gerberat

Viime aikoina olen miettinyt paljon Ludalla olevaa energiaa. Sitä on hyvin paljon pienessä ihmisessä. Hänellä on vauhti ja vaaralliset tilanteet veressä. Ihan kummankin meidän puolelta. Ollaan oltu pienenä vilkkaita kumpikin ja aika rämäpäisiä. Ollaan kyllä edelleenkin, vähän ehkä jo rauhotuttu, mutta ei ihan liikaa.

Meillä ei usein, muunmuassa tästä edellä mainitsemastani pienen miehen energiasta johtuen ole ihan vimpan päälle siistiä. Ei ole varmaan kyllä mikään yllätys lapsiperheessä. 

Ennen Ludan syntymää imuroin useamman kerran viikossa ja meillä oli pääsääntöisesti siistiä ja puhdasta. Minusta imurointi on kivaa. Ja kaikista kivointa se oli joskus, kun puki vielä jonkun kivan mekon päälle ja laittoi korkkaritkin jalkaan. Se oli musta oikeesti hauskaa hömpöttelyä ja siitä tuli hyvälle tuulelle.:) Muutenkin siivotessa yletyn korkkarit jalassa paremmin korkeisiin paikkoihin, kun pituutta on rapeat puolitoistametriä. Lapsen saannin jälkeen en ole kyllä kertaakaan jaksanut hömpötellä siivotessa. Se on lähinnä ollut raskauttava tekijä, kun omaa -aikaa ei muutenkaan paljoa ole.

Nyt tahroja ja kaikenlaista kimpsuketta löytyy joka nurkasta ja keskeltä lattiaa. Tavarat rikkoutuvat kovassa touhussa ja moni asia on epäkunnossa. Kaaos on kuvaava sana usein. Haluaisin kovasti kyllä pitää yllä entistä siisteystasoa, mutta se on hyvin haasteellista ja usein ihan energian hukkaa, kun kohta on sama paikka taas entistä sotkuisempi. Monessa asiassa olen joutunut päästämään irti entisistä siivoustottumuksistani ja opettelemaan sietämään sotkuja. Iltaisin kuitenkin aina siivoan pahimmat sotkut pois ja kerään lelut koriin. Pyykkivuori on päivittäisestä pyykkäämisestä huolimatta loputon. Suurin ongelma on jo pidempään ollut imurointi. Luda pelkää ihan hysteerisenä imurin ääntä. Vieläkin. Suunnilleen vuoden ikäisestä alkoi pelkäämään sitä ja kohta täyttää jo toisen. Sitä ennen hänestä oli tosi mielenkiintoista, kun otin imurin esille ja hurauttelin lattiat puhtaiksi. Hän piti aina johdosta kiinni, osallistui itsekkin. Nykyään saan siis imuroitua vain silloin, kun joku leikittää Ludaa hänen huoneessaan. Kaikenlaista totuttelua ollaan kokeiltu, mutta itku on ihan hysteeristä ja sitä kestää vielä pitkään, vaikka imuri olisi jo laitettu pois. Kovasti odotan tähän imuri -tilanteeseen muutosta. Sama koskee nimittäin hiustenkuivaajaa, sähkövatkainta ja blenderiä. Imuri on kuitenkin kaikista pahin. Jos jollakin on tästä samasta asiasta kokemusta, niin vinkit ovat tervetulleita.

Äskön tässä, nyt jo tuolla!

Juusto. Hetki ruokailun jälkeen. Tällä kertaa näytti sujuneen jopa suht siivosti.

Jo ennestään erittäin hehkeää muovimattoamme koristaa usein erinäiset silput.

Kyllä. Yksi ei kestänyt hurjaa menoa. Äiskän tuoliprojekti otti takapakkia.

Joskus sisustin minä, nyt sisustaa Luda :)

Juuri suusta pärskähtäneet leivänpalaset. Minkäs mahdat jos aivastuttaa.

Nii! Ota kiinni jos saat!

Minua huvitti, kun viime viikolla Ludan kummisedän avopuoliso Mariliis mainitsi meillä käydessään, että meidän pesupallo löytyy muuten sitten eteisestä. (Pesupallo on tällä hetkellä ainoa tapa lisätä pesuaine, koska Ludan pikku käpälät ovat tehneet selvää jälkeä pesuaineen syöttöluukusta..).
Minusta on nykyään niin normaalia etsiä sitä mistä milloinkin ennen pyykkäystä. Se jotenkin kuin suli sisustukseen minun silmissäni, eikä tuntunut oudolta näyltä. :D 
Ajat muuttuvat ja tiedän, että koittaa taas aika, kun meilläkin on useimmin siistiä, kun sotkua. Tämän hetkinen elämä näkyy ja saakin näkyä, vaikka kyllä se aika-ajoin rasittaakin. Nyt on aika sotkuille ja touhuille. :) 

Etsi kuvasta pesupallo

Energistä viikkoa kaikille!

Aarrearkku

Täällä sairastuvalla on touhut vähän rauhallisempia, kun yleensä. Tuntuu, että tänään Ludan silmät ei ole edes kunnolla auenneet. Ne oli koko aamupäivän ihan punaisen turvonneet ja nuhaisen uniset. Pikkunen potilas. Yö ei ollut taaskaan paras mahdollinen. Yskä on pojalla niin kova ja kuumettakin taisi olla. Räkä vaan virtaa ja jojoilee aivastaessa. Ruoka ei maistu, kurkku on ilmeisesti niin kipeä, ettei hän halua nielaista. Toissapäivänä pyöri sama kanan pala suussa puolisen tuntia. Ollaan nyt menty mehu ja pirtelölinjalla pari päivää. Sokerikeksejäkin on saanut nassukka suuhunsa usean. Ne maistuu, mutta ei hän niitäkään aina niele. Ne pärskähtelee sitten ulos mukavasti aivastuksen mukana pitkin kotia. 

Kuljen perässä rievun kanssa. 

Telkku ja iphonen videot viihdyttää väsynyttä, kun ei oikein jaksa muita leikkejä niin paljon, kun normaalisti. Niin ja kun äitiäkin väsyttää. Kirjoja ollaan myös luettu. Ja joka aamu aloitettu kunnon kuumalla ja pitkällä höyrysuihkuilla helpottamaan potilaan hengitystä. Luda siis leikkii ammeen toisessa päässä höyryhengitellen ja minä nautin kuumasta suihkusta toisessa päässä. Välissä hän haluaa aina pestä äidin tukan. Ihana.

Positiivista on se, ettei tarvitse lähteä tuonne lumeen lykkimään rattaita.. Se ei oo mun talvinen lempiharrastus. Pulkkailemassa olis kyllä kiva käydä, kun luntakin taas on. Ludalla on alkanut Joulutauon jälkeen taapero -jumppakin Herttoniemen Lady Linella, missä olin töissä ennen mammailua. Se jää huomenna varmasti kyllä väliin. 

Ensiviikolla sitten uusi yritys. 

Äiskän neuletakki lämmittää potilasta, omia touhuilu -videoitaan katsoessa

Pikkukakkonen on parasta. Niin ja uutiset, sekä mainokset

  

 Rummun päälle ei saisi nousta, mutta reunalla voi nätisti istua

Viime viikolla sain maalattua aikaisemmin mainitsemani arkun sisällön. Nyt ongelma ennen käyttöön ottoa on vaan se, että sen pitää antaa tuulettua kunnolla, sillä maali (Miranol) on aika raskaan hajuista.

Minulta loppui alkuperäinen maali kesken ja jouduin jatkamaan toisella, mutta öljypohjaisella ja se haisee aika stydille. 

Arkku on alunperin saatu yli vuosi sitten ukiltani heidän myydessä mökin pois, missä arkku oli vuosia ollut. Hän oli saanut sen useita vuosia aiemmin, nyt jo edesmenneeltä siskoltaan ja ukki on aikanaan entisöinyt arkun mieleisekseen. Sitä oli tähän asti säilytetty siis isovanhempieni mökillä ja se oli kokenut vähän puulle tyypillistä turpoamista, kun oli mökillä vuosia köllöttänyt vähän kosteammassa sisäilmassa. 

Kun arkku tuotiin mökiltä pois, se oli taas "kutistunut" ja siinä olleet ukin tekemät vaneriset koristeet oli menneet kurttuun. Aluksi poistin kurttuiset kortisteet ja hioin arkun. 

Sitten maalasin ja koristelin. 

Käytin kahta Tikkurilan helmiäis taikamaalia. Kultaista ja vihreää. Lisäksi käytin krakelointilakkaa maalipintojen välissä, saadakseni kuluneen epätasaisen pinnan. Lopuksi tuputtelin kanteen pienen elefantin sabluunalla. 

Arkku on nyt ollut vajaan vuoden kesken, sisäosa maalaamatta. Tein siitä aarrearkun Ludalle. Hänen huoneessa on kuitenkin tällä hetkellä vähän tunkua, joten arkku on nyt meillä eteisessä ja sinne tulee meidän kenkäröykkiö säilöön väliaikaisesti. Luda saa takaisin aarrearkkunsa myöhemmin. 

Se on siis muuten nyt vihdoin valmis, mutta ajattelin vielä kirjoittaa jonkun tekstin arkun sisäkanteen. Mietin vielä mitä. Tässä vielä puhelimella räpsittyjä otoksia projektistani. Vähän utuisia hämäräkuvia, mutta saa niistä pientä suuntaa siitä, miten se on edennyt alusta loppuun.

Ukin koristelema arkku. Hiominen ja vanerien poisto tapahtui kylppärissä.

Väntyneiden vanerikortisteiden poistoa

Maalarin verstaana toimi olohuone. Kultamaalia alle pilkottamaan, vihreää päälle

Kannen päälle tuputtelin sabluunalla ja siveltimellä elefantin

Lopuksi lukkopesä ja kulmakoristeet saivat kuluneen kultaisen hohdon

Tässä puolivalmis arkku tönötti melkein vuoden. Kunnes..

Arkku sisältä ennen uutta pintaa

Täytyyhän arrearkusta löytyä sisältä kultaa. Vihdoin valmis!

Keittiöntuolien maalausprojektissa olen päässyt jo 1,5 tuolia eteenpäin. Täytyy nekin vielä lakata. Jospa ensiyönä saisi jo paremmin nukutuksi, niin ehkä huomenna jaksaisin päikkäriakaan maalailla taas lisää tuoleja. Katsotaan. Tänään aion itsekkin yrittää nukkua edes lyhyet kuolapäikkärit.

Iloista päivää!

ps. Ja koska kukkia ei koskaan voi olla liikaa (missän, eikä milloinkaan), tässä siis vielä 

muutama synttärikukka -otos täältä muidenkin päivää piristämään :)

 

Räkäistä touhua

Meillä on joka ilta tapana ennen nukkumaan menoa käydä katsomassa nukkuvaa poikaa. Sitten siinä hetki tuijotellaan ja mennään itse nukkumaan. Siitä on tullut sellainen tapa, että vaikka olis kuinka väsynyt, niin haluaa silti käydä hetken tuijottelemassa ja tarkistamassa, että kaikki on hyvin. Se on niin suloinen ja rauhoittava näky. 

Pojalla oli sunnuntaina aamulla alkanut kurja köhäyskä ja nuha. Ei lähdetty sen takia Suheenkaan, 

Niku kävi siellä yksin.

 Kun me sitten  tapamme mukaan ennen nukkumaan menoa oltiin menossa katsomaan Ludaa, hän vaan kuumeisena kakoi ja haukkoi henkeä sängyssään. Vähän siinä säikähdettiin.. Niku nosti kuumeisen pojan syliin, joka edelleen vähän väliä kakoi vaan, eikä saanut kunnolla henkeä. Lähdettin heti käymään päivystyksessä. Meillä ei ole omaa autoa, niin soitettiin mun vanhemmille joskso saatais auto lainaan. Saatiinkin ja vielä kuskin kera. Mun äiti, eli pojan mummi tahtoi lähteä mukaan. Lähdettiin niin kiireessä, että mussukalle jäi pyjama päälle ja kengätkin unohtui kotiin. Lastensairaalan päivystyksessä tosi mukava sairaanhoitaja tutki heti pienen ja antoi lääkettä. Jäätiin odottamaan lääkärintarkastusta. Poika kun sai kuumelääkkeen niin piristyi ihan. Tajusi myös samalla, että kaikki nämä sairaalan käytävät odottavat vain hänen yöllisiä valloitusretkiä! Siinä sitten kolmisen tuntia touhuiltiin keskellä yötä, ennen kun päästiin vastaanotolle. Pieni edellä ja isommat vuorotellen perässä. Onneksi leikkihuoneessa oli paljon mielenkiintoisia leluja, niin saatiin me isommat välillä vähän lepäillä. Aamuyöstä kolmen jälkeen lääkäri tutki touhulaisen. Hän katsoi korvat ja toisessa näytti olevan alkava korvatulehdus. Lisäksi hän antoi kurkulle jotain avaavaa lääkettä, sellaisella ihmeellisellä naamariletkulla (millä varmasti on joku järkevämpikin nimi olemassa..) Huuto raikasi pitkin käytäviä, kun yliväsynyt poika pakotettiin se ottamaan. Se auttoi kuitenkin ja päästiin kotiin. Nukkumassa oltiin neljältä. Onneksi korvat ei ole vielä ainakaan vaikuttanut kipeiltä. Muuten nassikka on kyllä normaalia vaisumpi ja väsyneempi. Eikä ihme.

Jokaista vipua ja nappulaa on tärkeää kokeilla

Harvoin saa luvan kanssa leikkiä keskellä yötä

Ollaan siis vietetty sairaspäiviä ja räkää on riittänyt. Pikku potilas on ollut silti reipas ja iloinen. 

Niklas on pysynyt terveenä ja toivottavasti pysyykin, hänellä on viikonloppuna tärkeä treenileiri Virossa. Itse olen toistaiseksi vaan pärskinyt ja niiskutellut. Ollaan kuitenkin saatu rohkeita, pöpöjä pelkäämättömiä kyläilijöitä tänne joka päivä. Täytin taas yhden vuoden lisää viikonloppuna. Perhettä ja muutama ystävä on käynyt kylässä. Mitään juhlia ei kuitenkaan ollut. En nykyään oikeestaan koskaan vietä synttäreitä sen kummemmin, kahvia keitän jos on joku joka tulee juomaan. Katsotaan nyt sitten, jos kolmekymppisiä innostuu juhlimaan enemmän. :) Tänään oli kunnon iltapäivä kahvitukset. Isovanhempani ja äiskä oli kylässä. Samaan aikaan naapurin mummo soitti ovikelloa ja toivotti hyvää huomista nimipäivää kortti ja kukka kädessä. Sydänhän siinä suli ja kutsuin naapurinkin kahvelle. Iskäkin pistäytyi kahvikupposella samalla, kun haki Nikua treenaamaan. Hän käy samalla salilla treenaamassa, missä Nikulla on nyrkkeilytreenit. Niku saa usein kyydin häneltä. Eilen meillä kävi hyvä ystäväni, sekä pojan kummitäti Matu ja sunnuntaina illalla kyläili Nikun ystävä ja Ludan kummisetä Tomi, tyttöystävänsä Mariliisin kanssa.

Tänä vuonna vanheneminen toi tullessaan ainakin paljon kukkia. Kukkia ei kyllä muuten koskaan voi olla liikaa. Rakastan kukkia! Sain myös aivan älyttömän hienoja lahjoja! Huh.. Kiitollisena tässä saa kyllä olla.

Matun tuomat lahjat sopivat hyvin yksiin maljakko kriisin yllättäessä :)

Tänään aukesi ihanat Liljat kukkimaan

Yhden kakun leivoin viikonlopuksi ja lisäksi pari suolaista piirakkaa. Kakku oli semmoinen rikkinäisen puhelimen -resepti. Anoppi kertoi pari viikkoa sitten leiponeensa suklaisen Dumle -kakun, mikä muistuttaa snickersiä. Huh! Kuulostaa ihan täydelliseltä suklaakakulta ja pitihän siihen ohje saada itsekkin. Hän oli kuitenkin itse soveltanut jotain, joskus, jossain nähtyä reseptiä ja minun leipoessa siinä oli myös pari sovellusta. Anoppi oli käyttänyt Dumle -suklaalevyä ja minä käytin ihan niitä pussi -Dumleja. Pohjan reseptikin oli kummallakin ihan eri. Lisäksi hänen kakussaan Dumlet oli jäänyt ihaniksi sulaneiksi "sattumiksi" kakun sekaan ja minun omassani ne oli valunut pohjalle tehden oman herkkukerroksen. En voisi kuitenkaan sanoa, että kakku oli mitenkään epäonnistunut. Meille suklaahiirille se maistui hyvinkin. Odotan innolla, että joskus saan maistaa anopin versiota. Yleensä hänen leipomukset on ihan huikeita menestyksiä, joten epäilen, että siitäkin pidän..*Kuolaa*

Pienet sormet havittelivat Dumle -kakkua

Niklas oli saanut asiakkaaltaan Pariisin tuliaiseksi herkullisen kauniita Macaron -leivoksia. Hän oli lisäksi saanut ohjeen, että niitä ei saa syödä kotimatkalla yksin, vaan vaimollekkin pitää säästää. Kiitos ohjeistuksesta ja leivoksista hänelle! Ne oli valehtelematta ihan parhaita maistamiani Macaroneja! Eikä meillä kauaan nokka tuhissut niitä maistellessa. 

Ehkä tämä flunssa tästä pian selättyy. Toivottavasti te muut olette säilyneet terveinä! 

Mukavaa viikkoa! :)

-Tiia