Aarrearkku

Täällä sairastuvalla on touhut vähän rauhallisempia, kun yleensä. Tuntuu, että tänään Ludan silmät ei ole edes kunnolla auenneet. Ne oli koko aamupäivän ihan punaisen turvonneet ja nuhaisen uniset. Pikkunen potilas. Yö ei ollut taaskaan paras mahdollinen. Yskä on pojalla niin kova ja kuumettakin taisi olla. Räkä vaan virtaa ja jojoilee aivastaessa. Ruoka ei maistu, kurkku on ilmeisesti niin kipeä, ettei hän halua nielaista. Toissapäivänä pyöri sama kanan pala suussa puolisen tuntia. Ollaan nyt menty mehu ja pirtelölinjalla pari päivää. Sokerikeksejäkin on saanut nassukka suuhunsa usean. Ne maistuu, mutta ei hän niitäkään aina niele. Ne pärskähtelee sitten ulos mukavasti aivastuksen mukana pitkin kotia. 

Kuljen perässä rievun kanssa. 

Telkku ja iphonen videot viihdyttää väsynyttä, kun ei oikein jaksa muita leikkejä niin paljon, kun normaalisti. Niin ja kun äitiäkin väsyttää. Kirjoja ollaan myös luettu. Ja joka aamu aloitettu kunnon kuumalla ja pitkällä höyrysuihkuilla helpottamaan potilaan hengitystä. Luda siis leikkii ammeen toisessa päässä höyryhengitellen ja minä nautin kuumasta suihkusta toisessa päässä. Välissä hän haluaa aina pestä äidin tukan. Ihana.

Positiivista on se, ettei tarvitse lähteä tuonne lumeen lykkimään rattaita.. Se ei oo mun talvinen lempiharrastus. Pulkkailemassa olis kyllä kiva käydä, kun luntakin taas on. Ludalla on alkanut Joulutauon jälkeen taapero -jumppakin Herttoniemen Lady Linella, missä olin töissä ennen mammailua. Se jää huomenna varmasti kyllä väliin. 

Ensiviikolla sitten uusi yritys. 

Äiskän neuletakki lämmittää potilasta, omia touhuilu -videoitaan katsoessa

Pikkukakkonen on parasta. Niin ja uutiset, sekä mainokset

  

 Rummun päälle ei saisi nousta, mutta reunalla voi nätisti istua

Viime viikolla sain maalattua aikaisemmin mainitsemani arkun sisällön. Nyt ongelma ennen käyttöön ottoa on vaan se, että sen pitää antaa tuulettua kunnolla, sillä maali (Miranol) on aika raskaan hajuista.

Minulta loppui alkuperäinen maali kesken ja jouduin jatkamaan toisella, mutta öljypohjaisella ja se haisee aika stydille. 

Arkku on alunperin saatu yli vuosi sitten ukiltani heidän myydessä mökin pois, missä arkku oli vuosia ollut. Hän oli saanut sen useita vuosia aiemmin, nyt jo edesmenneeltä siskoltaan ja ukki on aikanaan entisöinyt arkun mieleisekseen. Sitä oli tähän asti säilytetty siis isovanhempieni mökillä ja se oli kokenut vähän puulle tyypillistä turpoamista, kun oli mökillä vuosia köllöttänyt vähän kosteammassa sisäilmassa. 

Kun arkku tuotiin mökiltä pois, se oli taas "kutistunut" ja siinä olleet ukin tekemät vaneriset koristeet oli menneet kurttuun. Aluksi poistin kurttuiset kortisteet ja hioin arkun. 

Sitten maalasin ja koristelin. 

Käytin kahta Tikkurilan helmiäis taikamaalia. Kultaista ja vihreää. Lisäksi käytin krakelointilakkaa maalipintojen välissä, saadakseni kuluneen epätasaisen pinnan. Lopuksi tuputtelin kanteen pienen elefantin sabluunalla. 

Arkku on nyt ollut vajaan vuoden kesken, sisäosa maalaamatta. Tein siitä aarrearkun Ludalle. Hänen huoneessa on kuitenkin tällä hetkellä vähän tunkua, joten arkku on nyt meillä eteisessä ja sinne tulee meidän kenkäröykkiö säilöön väliaikaisesti. Luda saa takaisin aarrearkkunsa myöhemmin. 

Se on siis muuten nyt vihdoin valmis, mutta ajattelin vielä kirjoittaa jonkun tekstin arkun sisäkanteen. Mietin vielä mitä. Tässä vielä puhelimella räpsittyjä otoksia projektistani. Vähän utuisia hämäräkuvia, mutta saa niistä pientä suuntaa siitä, miten se on edennyt alusta loppuun.

Ukin koristelema arkku. Hiominen ja vanerien poisto tapahtui kylppärissä.

Väntyneiden vanerikortisteiden poistoa

Maalarin verstaana toimi olohuone. Kultamaalia alle pilkottamaan, vihreää päälle

Kannen päälle tuputtelin sabluunalla ja siveltimellä elefantin

Lopuksi lukkopesä ja kulmakoristeet saivat kuluneen kultaisen hohdon

Tässä puolivalmis arkku tönötti melkein vuoden. Kunnes..

Arkku sisältä ennen uutta pintaa

Täytyyhän arrearkusta löytyä sisältä kultaa. Vihdoin valmis!

Keittiöntuolien maalausprojektissa olen päässyt jo 1,5 tuolia eteenpäin. Täytyy nekin vielä lakata. Jospa ensiyönä saisi jo paremmin nukutuksi, niin ehkä huomenna jaksaisin päikkäriakaan maalailla taas lisää tuoleja. Katsotaan. Tänään aion itsekkin yrittää nukkua edes lyhyet kuolapäikkärit.

Iloista päivää!

ps. Ja koska kukkia ei koskaan voi olla liikaa (missän, eikä milloinkaan), tässä siis vielä 

muutama synttärikukka -otos täältä muidenkin päivää piristämään :)