Kullalle kultaa

Useasti tuntuu siltä, että ainakin Suomessa kilpaurheilu välillä ottaa enemmän, kun antaa. Palkinnot on kovin minimaalisia, mutta itse kilpailijalta se on kuitenkin ympärivuotista työntekoa. Hillitöntä treenausta, ämpärillisiä hikeä (ja tässä lajissa silloin tällöin myös vertakin), kovaa itsensä psyykkausta ym. Ja rehellisesti, kyllä se kannustusjoukoiltakin vaatii myös jonkun verran.. Saahan siitä toki paljon sellaista hyvänolon tunnetta ym, mikä saa urheilijan aina vaan jatkamaan treenausta, eihän siinä muuten järkeä kai olisi. Ja kyllähän se kaikki alkujaankin sydämestä lähtee. Mutta siltikin, hurjasti on tehtävä töitä menestyäkseen.

En muista yhtiäkään Nikun kisoja jännittäneeni näin paljon. En oikeastaan tiedä mikä siinä niin jännittää aina, mutta huh.. nyt kävin aivan kierroksilla. En paljoa paikallani pysynyt. Enkä kovin hiljaakaan. Heh. 

Nyt on niin pitkään kaikki tätä odotettu, että sitä finaalin jälkeistä tunnetta on hyvin vaikea sanoiksi pukea. Olin niin iloinen ja helpottunut, sillä voittohan sieltä tuli! Ja vielä ihan selkeä voitto! Ekassa erässä Niku oli jo ihan ylivoimainen. Olen niin ylpeä ja iloinen hänen suorituksestaan! Onnea, Suomen mestari!<3

Ansaittu kulta

Lyömätön mestari. Kolme ottelua takana, ei jäljen jälkeä naamassa ;)

Aina mietiskelen, mitä noille palkintopokaaleille voisi keksiä. Kun ne on kuitenkin aika kromisia/kiiltäviä ja minun silmää miellyttää sisustuksellisesti sellainen vähän maanläheisempi tyyli. Joistakin kisoista tulee pokaalien mukaan vielä sellaisia räikeitä viirejäkin.. Noh, minähän rakastan värejä, mutta ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan. ;) Palkinnot merkitsee kuitenkin paljon ja on tärkeänä muistona, sekä kannustuksena eteenpäin, joten tietysti halutaan ne laittaa esille. Toistaiseksi ne kuitenkin odottavat vielä kivan näköisen vitriinin hankintaa ja pölyttyvät makkarin nurkassa. Ihan vähän kyllä hävettää se. Jokaisesta miehen tuomasta palkinnosta olen kuitenkin iloinen ja kaikki ne ovat jatkossakin tervetulleita meidän kotiin. Näistä kisoista tuli nyt suurin pokaali ja se on kyllä tosi hieno. Täytyy siis pian hankkia oma paikka sille ja kaikille edellisille palkinnoille, sekä niille monille tuleville. :) 

Tähän samaan hengenvetoon ihmettelen kuitenkin vielä, että miksiköhän näistä Sm- kisoista ei Nikulle irronnut parhaan nyrkkeilijän -palkintoa. Kuitenkin hän oli ihan ylivoimainen jokaisessa ottelussaan. Muutama muukin, ihan ulkopuolinenkin on mietiskellyt samaa. Ei pelkästään vaimo. Siitä olisi kaikenlisäski saanut sellaisen söpön kultaisen, pikkuisen nyrkkeilijä -figuurin, mistä minäkin tykkäsin. Heh.
 Henri Kekäläiselle (joka sen kultaisen ukkelin sai) kuitenkin isot onnittelut hienosta tunnustuksesta. Hienostihan hänkin otteli!
 

Maanantaina siis Niklas sai kultaa ja minä oksennustaudin. Oksensin ihan koko yön, aamuun asti ja jatkoin sitten päivällä. Välillä tuli tuotetta ihan sieraimistakin ja muutaman kerran piti tehdä päätös, että istunko vai kummarranko, kumpi kerkiää ensiksi. Enempää yksityiskohtiin menemättä toteampa vaan, että se oli ankein vuorokausi sitten pitkiin aikoihin. Oksentaminen on niin kamalaa! Tauti eteni samalla kaavalla, kun Ludalla. Seuraava päivä oli siis kuumeinen. Nyt vaikka olo on puolikuntoinen, niin tuntuu silti niin energiseltä verrattuna eiliseen. Elämä voittaa. :) 

Isällä ja pojalla oli palkintojen fiilistely -hetki äiskän lepäillessä oksutautia pois

Nikulle leipomani Daim -kakku on jo lähes syöty. Hän sai hoitaa sen ihan yksin, sillä minulle ei edelleenkään oikein mikään maistu. Mutta hyvin on näyttänyt kakku uponneen mestarille.

Nyt taidan mennä päikkärille Suomen mestarin kainaloon. ;) 

Daim -kakku

(Yhdelle tai max 12 syöjälle. Tilanteen mukaan. :D)

Pohja

2 kananmunaa

2dl ruokokidesokeria

0,5 dl sulaa voita tai margariinia

2 dl vehnäjauhoja tai vähän vajaa 2 dl gluteenittomia jauhoja

1 dl mantelijauhetta

1,5 tl leivinjauhetta

3/4 dl maitoa

Lisäksi vähän hasselpähkinärouhetta tai lastuja

Täyte

1,5 dl vaniljakreemi -jauhetta

3 dl maitoa tai vettä

n. 100g Daimia rouhittuna

Kuorrute

n. 100 g Daimia

0,5 dl kermaa

Kakun päälle vielä 100 g rouhittua Daimia

(Kyllä, koko kakkuun siis yhteensä viisi patukkaa Daimia.)

 

Lämmitä uuni 200 asteiseksi. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi.

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää munasokerivaahtoon rasva, maito ja kuiva -aineet koko ajan sekoittaen.

Kaada taikina rasvattuun ja mantelilastuilla/rouheella vuorattuun 24 cm irtopohjavuokaan.

Laita vuoka uuniin n. 15-20 min, uunista riippuen. 

Valmista täyte. Sekoita vaniljakreemi -jauhe maidon sekaan ja vatkaa kunnes seos on tasaista, eikä paakkuja ole.

Voit laittaa valmiin kreemin hetkeksi jääkaappiin vetäytymään. Rouhi sillä aikaa Daim -patukat. Tai moukaroi vasaralla. Tyyli vapaa. ;)

Ota valmis pohja uunista jäähtymään.

Valmista kuorrute. Laita kuumaan kattilaan kerma ja lisää rouhittu/moukaroitu Daim. Sekoita n.10-15min.

Huomaat, että "kinuski" on valmis, kun se muuttuu vähän mattapintaiseksi.

Kippaa kakku haluamallesi alustalle ja leikkaa kahtia.

Levitä pohjien väliin vaniljakreemi ja rouhittu/moukaroitu Daim.

Nosta kakun "kansi" paikalleen.

Kaada valmiin kakun päälle lämmin kinuski ja rouhi päälle loput Daimit.