Aknelle kyytiä

Ihana kevät on täällä! Kylmä on vieläkin, mutta aurinko paistaa niiiiin ihanasti! Siitä saa monta kymmentä kiloa jaksamisenergiaa päivään! Ludan uhma on voimistunut ja se on ottanut välillä vähän koville. Kun uhmaa ei ole, niin pieni mies on taas ihana omaitsensä. Iloinen touhulainen.  Täytyy muistutella vaan itseään, että tämä on luonnollinen kehitysvaihe, mikä onneksi kyllä menee joskus ohi. Itsekkin tässä varmasti samalla kasvaa taas. Sen verran kimurantteja tilanteita ja tunnekuohuja tämä vaihe saa aikaan. Äiti on siis ollut vähän terapian tarpeessa ja keittiön tuolitkin on maalaantunut melkeen kaikki valmiiksi! :D Näin tilanteiden ulkopuolella voi jo vähän naurahtaakkin, mutta kyllä välillä vähän koettelee. Onneksi on vastapainoksi kokonaisia seesteisiä päiviä ja uhmailupäiviinkin mahtuu paljon ihania hetkiä.

Aamut on alkaneet viime aikoina varhain jo 5.30 - 6 aikoihin. Välillä huomaan katsovani kelloa ja jupisevani itsekseni, ettei tämä voi olla totta. Yhtenä aamuna havahduin huokailuuni ja ajattelin, että turha tässä on jupista, koska ihan vaan jo omaa asennetta muuttamalla saa paljon aikaan. Mielummin ajattelee positiivisia ajatuksia, kun kerran kuitenkin on pakko herätä, eikä sille mitään mahda. Väsytti miten paljon tahansa. Naama kurtussa päivä lähtee heti alkuunsa väärille urille. Onneksi aurinko onkin paistellut ihanasti jo ennen seitsemää.

Pusupää

Aamun aurinkoinen

Pikkutassun tossut

Tämä näky saa aina unohtamaan pahimmatkin uhmat ja nukutus maratonit.<3

   
Nyt otsikon pariin.

Nimittäin, olen katsellut kukkivaa ja arpista naamaani nyt nelisen vuotta. Akne puhkesi ärhäkämpänä kuin koskaan, kun lopetin e -pillerit, mitkä joskus alun alkujaan minulle määrättiinkin ihan nimenomaan aknen hoitoon. No, ne auttoivat aikansa. Jälkeen päin ajattelen, että ratkaisu oli verrattavissa siihen, että lakaisisin kaikki roskat maton alle ikään kuin niitä ei silloin enää olisi. Lääkärit tarjosivat vahvempiakin lääkkeitä, mutta en ole halunnut niitä kuureja aloittaa voimakkaiden sivuvaikutusten takia, kuten masennus tai rytmihäiriöt. Silmämunien kuivuminenkaan ei kuulosta kovin terveeltä tai mukavalta. Monen monta muutakin kammoa sivuvaikutusta listassa oli. Joten..ei kiitos!

Ludan syntymän jälkeen isosiskoni halusi antaa minulle lahjan ja maksoi minulle kalliita aknehoitoja. Ne auttoivat hetkellisesti ulkoisiin ongelmiin jonkin verran ja todella tehokkaat, sekä kivuliaat valoimpulssihoidot saivat ihon tasaisemmaksi ja arpia vähän häipymään. Tuntui, että nyt kyllä lähtee akne Räsäsen Rouvalta! Mutta ei sekään sitten kuitenkaan vienyt itse ongelmaa pois. Ongelmahan tulee sisältä, eikä ulkoa. Nämä minulle tehdyt hoidot olisivat todella hyviä henkilölle, joka on saanut aknen ensin muilla keinoilla pois ja jäljellä on enää arvet ym. epätasaisuudet.

Kun paiseet nyt kuukausi sitten lähtivät valloittamaan kasvojani laajemmalta alueelta ja entistä mehukkaimmilla ihon sisäisillä kipeillä paiseilla, heräsin taas tilaani ja päätin, että tämä saa nyt riittä. Nikun kanssa Googleteltiin ja löytyi todella mielenkiintoinen blogi. Luonnonmukaisesti ruokavaliolla eroon aknesta. Olen jo aiemmin muutamia ruoka -aineita välttänytkin saamieni ohjeiden mukaisesti, mutta en ole jaksanut ryhtyä mihinkään suurempiin ruokaremontteihin. On ollut liikaa muuta mielessä ja paljon mukavampaa syödä esim. herkkuja jos on tehnyt mieli. Heh.

Mutta nyt tarkoituksena on noudattaa vähähiilihydraattista ruokavaliota ja korostaa aknesta kärsivälle suositeltavia ruoka -aineita. Kolme tärkeintä, mitkä tulisi pääsääntöisesti poistaa kokonaan ruokavaliosta on maitotuotteet, viljatuotteet ja sokeri. Lisäksi lisäaineita tulisi välttää ja suosia luomua.  Tästä voit käydä lukemassa tarkemmin, mistä on kyse. Täytyy vielä itsekkin lueskella lisää.

Vettä kun aina muistaisi juoda ja paljon

Ruokaremontti on ollut jo pitkään mielessä, mutta ei siis tosiaan ole huvittanut tarttua toimeen, vaikka olen tiennyt sen olevan vaan omaksi parhaakseni. Ihminen on välillä kyllä vähän omituinen. Aiemmin olen pistänyt asiaa väsymyksen piikkiin ja muutenkaan en ole jaksanut miettiä omia syömisiäni sen tarkemmin, koska olen huolehtinut niin tarkasti mitä Ludalle syötän. Eikä hänenkään syömiskuviot ole olleet ihan yksinkertaiset maidosta ja muutamasta muusta ruoka -aineesta johtuvan yliherkkyyden takia. 

Lisäksi välillä pojan syömishommat on ollut niin hirvittävää uhmailua, että oman ruokailun on alitajusesti halunnut sivuuttaa nappaamalla nopean välipalan tai venyttää ruokailuvälejä jättäen aterioita välistä. Sitä paitsi suklaa on niin ihanaa ja sillä on saanut mukavasti verensokerin koholle. Jes, hyvä  meininki Tiia! ;) 

Silti kuitenkaan en ole syönyt ihan mitä sattuu. Ihan järkeviä juttuja, mutta väärissä määrin ja lisäksi päälle paljon herkkuja. Viime viikolla, kun minuun iski se kamala oksennustauti niin päätin tästä asiasta. Totaalisesta tyhjennyskuurista oli hyvä lähteä ja kun kerta sokerin vieroitusoireetkin oli kärsitty jo siinä samalla. Heh. Kolme kiloa putosi painokin siinä hommassa. En silti toivoisi kenenkään kokevan samanlaista nesteenpoistokuuria. On niitä muitakin keinoja.

Kookosmaidolla voi korvata ruokakerman ja silti maistuu

Olen ihan hurahtanut herkkusieniin. Luomu tomaattimurskassa ei ole lisättyä sokeria ja sillä saa hyvän kastikkeen.

Nyt olen tehnyt ruokaa ihan uudella innolla ja tullut niin iloiseksi, kun syömäni ruoka on puhdasta ja terveellistä! Ja ruokailu säännöllistä! Tai syön silloin, kun on nälkä. Ja nälkähän tulee, kun syö normaalisti fiksusti, ilman päivittäisiä herkutteluja ja ottaa nälän huomioon, eikä sivuta sitä. Aion silti pitää yhden herkkupäivän viikossa. Olisi ihana kokeilla tehdä herkkuja fiksuista aineksista. Kuten korvata esimerkiksi rasva kookosöljyllä ja muita reseptisovelluksia. Yksi Niklaksen asiakkaista olikin ehdottanut, että hän voisi kehitellä tällaisia reseptejä kanssani. Mikä ihana idea! Lisäksi sama henkilö oli myös ajatellut ihanasti minua lähettäessään tänään Nikun mukana lahjan. Sain lahjakortti hänen Onni -hoitolaansa Shihatsu- tai kuumakivihierontaan! Lahjakortti oli osoitettu nimellä "Suomen mestarin vaimo". :) En voi uskoa, miten ihana tyyppi! Olin niin otettu, että itku tuli.

Kiitos, Maippi!<3 Palaan pian ja mieluusti asiaan!

Kiitos! <3

 Viikonloppuna meillä on pienimuotoiset mitali -kahvit ja aion leipoa ihan perusherkkuja ja ehkä kokeilen tehdä kuppikakkuja vähän terveellisempään tyyliin. Katsotaan riittääkö aika kaikkeen.

Mutta siis, olen erittäinkin innostunut tästä uudesta dietistäni, jonka haluaisin pitää nyt elämäntapana. En halua kuitenkaan muuttua liian totaaliksi ja toitottaa, että vain nyt tämä minun diettini on se yksi ja ainoa. Jokaiselle löytyy varmasti oma, itselle sopiva. 

Toivon todella, että saan tämän kautta nyt hehkuttomat kasvoni kuntoon ja aknen pois! Haluan jakaa mahdollisia tuloksia täällä blogissani, jospa vaikka joku muukin saisi avun tätä kautta. Ehkä pian saan taas liikunta kärpäsestäkin pistoksen, olisi ihanaa! Viikonloppuna käytiinkin parin vuoden tauon jälkeen Nikun kanssa kahdestaan salilla. Mummi ja pappa katsoi sen ajan Ludaa. Olen  aika aloittelijan tasoiseksi päästänyt kuntoni ja oikea polvikin on melko huonossa kunnossa. Se rajoittaa tekemistä. Polvesta kuuluu kolinan lisäksi sellainen narskuvva ääni, kun vanhaa perstaantunutta kangasta repisi. Se myös keräsi nestettä ja turposi jokin aika sitten. Yök. Ortopedi katsoo sitä muutaman viikon päästä. Mangneettikuvat otettiin pari viikkoa sitten. 

Olisi kiva kuulla teiltä lukijoiltakin kommentteja liittyen aiheeseen tai jos jollakin on jokin arvokas fakta tai niksi koskien aknen hoitoa. Tai kirjoita jos on muuten vaan joku sana sanottavana. Kaikki kommentit piristää aina! Bring it on! 

Aurinkoista mieltä! :)

-Tiia

Kullalle kultaa

Useasti tuntuu siltä, että ainakin Suomessa kilpaurheilu välillä ottaa enemmän, kun antaa. Palkinnot on kovin minimaalisia, mutta itse kilpailijalta se on kuitenkin ympärivuotista työntekoa. Hillitöntä treenausta, ämpärillisiä hikeä (ja tässä lajissa silloin tällöin myös vertakin), kovaa itsensä psyykkausta ym. Ja rehellisesti, kyllä se kannustusjoukoiltakin vaatii myös jonkun verran.. Saahan siitä toki paljon sellaista hyvänolon tunnetta ym, mikä saa urheilijan aina vaan jatkamaan treenausta, eihän siinä muuten järkeä kai olisi. Ja kyllähän se kaikki alkujaankin sydämestä lähtee. Mutta siltikin, hurjasti on tehtävä töitä menestyäkseen.

En muista yhtiäkään Nikun kisoja jännittäneeni näin paljon. En oikeastaan tiedä mikä siinä niin jännittää aina, mutta huh.. nyt kävin aivan kierroksilla. En paljoa paikallani pysynyt. Enkä kovin hiljaakaan. Heh. 

Nyt on niin pitkään kaikki tätä odotettu, että sitä finaalin jälkeistä tunnetta on hyvin vaikea sanoiksi pukea. Olin niin iloinen ja helpottunut, sillä voittohan sieltä tuli! Ja vielä ihan selkeä voitto! Ekassa erässä Niku oli jo ihan ylivoimainen. Olen niin ylpeä ja iloinen hänen suorituksestaan! Onnea, Suomen mestari!<3

Ansaittu kulta

Lyömätön mestari. Kolme ottelua takana, ei jäljen jälkeä naamassa ;)

Aina mietiskelen, mitä noille palkintopokaaleille voisi keksiä. Kun ne on kuitenkin aika kromisia/kiiltäviä ja minun silmää miellyttää sisustuksellisesti sellainen vähän maanläheisempi tyyli. Joistakin kisoista tulee pokaalien mukaan vielä sellaisia räikeitä viirejäkin.. Noh, minähän rakastan värejä, mutta ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan. ;) Palkinnot merkitsee kuitenkin paljon ja on tärkeänä muistona, sekä kannustuksena eteenpäin, joten tietysti halutaan ne laittaa esille. Toistaiseksi ne kuitenkin odottavat vielä kivan näköisen vitriinin hankintaa ja pölyttyvät makkarin nurkassa. Ihan vähän kyllä hävettää se. Jokaisesta miehen tuomasta palkinnosta olen kuitenkin iloinen ja kaikki ne ovat jatkossakin tervetulleita meidän kotiin. Näistä kisoista tuli nyt suurin pokaali ja se on kyllä tosi hieno. Täytyy siis pian hankkia oma paikka sille ja kaikille edellisille palkinnoille, sekä niille monille tuleville. :) 

Tähän samaan hengenvetoon ihmettelen kuitenkin vielä, että miksiköhän näistä Sm- kisoista ei Nikulle irronnut parhaan nyrkkeilijän -palkintoa. Kuitenkin hän oli ihan ylivoimainen jokaisessa ottelussaan. Muutama muukin, ihan ulkopuolinenkin on mietiskellyt samaa. Ei pelkästään vaimo. Siitä olisi kaikenlisäski saanut sellaisen söpön kultaisen, pikkuisen nyrkkeilijä -figuurin, mistä minäkin tykkäsin. Heh.
 Henri Kekäläiselle (joka sen kultaisen ukkelin sai) kuitenkin isot onnittelut hienosta tunnustuksesta. Hienostihan hänkin otteli!
 

Maanantaina siis Niklas sai kultaa ja minä oksennustaudin. Oksensin ihan koko yön, aamuun asti ja jatkoin sitten päivällä. Välillä tuli tuotetta ihan sieraimistakin ja muutaman kerran piti tehdä päätös, että istunko vai kummarranko, kumpi kerkiää ensiksi. Enempää yksityiskohtiin menemättä toteampa vaan, että se oli ankein vuorokausi sitten pitkiin aikoihin. Oksentaminen on niin kamalaa! Tauti eteni samalla kaavalla, kun Ludalla. Seuraava päivä oli siis kuumeinen. Nyt vaikka olo on puolikuntoinen, niin tuntuu silti niin energiseltä verrattuna eiliseen. Elämä voittaa. :) 

Isällä ja pojalla oli palkintojen fiilistely -hetki äiskän lepäillessä oksutautia pois

Nikulle leipomani Daim -kakku on jo lähes syöty. Hän sai hoitaa sen ihan yksin, sillä minulle ei edelleenkään oikein mikään maistu. Mutta hyvin on näyttänyt kakku uponneen mestarille.

Nyt taidan mennä päikkärille Suomen mestarin kainaloon. ;) 

Daim -kakku

(Yhdelle tai max 12 syöjälle. Tilanteen mukaan. :D)

Pohja

2 kananmunaa

2dl ruokokidesokeria

0,5 dl sulaa voita tai margariinia

2 dl vehnäjauhoja tai vähän vajaa 2 dl gluteenittomia jauhoja

1 dl mantelijauhetta

1,5 tl leivinjauhetta

3/4 dl maitoa

Lisäksi vähän hasselpähkinärouhetta tai lastuja

Täyte

1,5 dl vaniljakreemi -jauhetta

3 dl maitoa tai vettä

n. 100g Daimia rouhittuna

Kuorrute

n. 100 g Daimia

0,5 dl kermaa

Kakun päälle vielä 100 g rouhittua Daimia

(Kyllä, koko kakkuun siis yhteensä viisi patukkaa Daimia.)

 

Lämmitä uuni 200 asteiseksi. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi.

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää munasokerivaahtoon rasva, maito ja kuiva -aineet koko ajan sekoittaen.

Kaada taikina rasvattuun ja mantelilastuilla/rouheella vuorattuun 24 cm irtopohjavuokaan.

Laita vuoka uuniin n. 15-20 min, uunista riippuen. 

Valmista täyte. Sekoita vaniljakreemi -jauhe maidon sekaan ja vatkaa kunnes seos on tasaista, eikä paakkuja ole.

Voit laittaa valmiin kreemin hetkeksi jääkaappiin vetäytymään. Rouhi sillä aikaa Daim -patukat. Tai moukaroi vasaralla. Tyyli vapaa. ;)

Ota valmis pohja uunista jäähtymään.

Valmista kuorrute. Laita kuumaan kattilaan kerma ja lisää rouhittu/moukaroitu Daim. Sekoita n.10-15min.

Huomaat, että "kinuski" on valmis, kun se muuttuu vähän mattapintaiseksi.

Kippaa kakku haluamallesi alustalle ja leikkaa kahtia.

Levitä pohjien väliin vaniljakreemi ja rouhittu/moukaroitu Daim.

Nosta kakun "kansi" paikalleen.

Kaada valmiin kakun päälle lämmin kinuski ja rouhi päälle loput Daimit.

Juhlintaa ja oksurallia

Taisin aiemmin jo mainita siitä, että usein kun minun olisi tarkoitus lähteä jonnekkin ilman poikaa, niin käy jotain ja meno peruuntuu. Niin kävi tänäkin viikonloppuna. Lauantai aamu alkoi Ludalla huonolla ruokahalulla, yleensä ruoka maistuu kyllä hyvin. Lähdettiin puolen päivän aikaan juhlimaan kummityttöni Amandan nimiäisiä ja hänen siskonsa, Bettinan kaksi vuotis synttäreitä. Hienot oli kyllä juhlat ihanilla prinsessoilla. <3

Päivänsankari Bettina puhalsi kaksi kynttilää

Herkkuja riitti jokaiseen makuun

Sylissäni on pieni suloinen kummityttöni Amanda

Luda ihmetteli, että mikäs vauva siinä pöydällä pötköttää. Nuket ei ole kovin tuttuja

Luda nukkui pihalla rattaissaan kunnon päikkärit, yli 3 tuntia. Herättyään oli hetken virkeä, mutta ruoka ei maistunut edelleenkään ja kohta alkoi valitus. Lähdettiin kotiin päin.

Mummi ja pappa oli tulossa illaksi meille, kun minun oli tarkoituksena lähteä siskoni Millan kolmikymppisille. Olin odottanut juhlia todella paljon. Niklas tulisi juhliin suoraan kisoistaan siskonsa Miran kanssa, jonka oli tarkoitus tulla juhlista meille yökylään. 

 Luda oli kotiin tullessa ihan kärttyisen ja väsyneen oloinen. Valitti lakkaamatta ja arvasin hänen olevan jotenkin kipeänä. Lähdin viemään poikaa iltapesulle. Otin syliin ja oksennushan sieltä tuli. Kerittiin käydä suihkussa ja vaihdettiin puhtaat päälle ja hetken päästä tuli uusi oksu. Pesut uusiksi ja puhtaat päälle vaan. Hetki kesti hyvää mieltä ja taas tuli oksu. Jokainen niistä tuli minun syliin. Kolmannen oksennuksen jälkeen päätin, etten voi jättää Ludaa hoitoon, kun koko ajan hakeutuu minun syliin pahassa olossaan. Eikä ihme. Oksentaminen on niin kamalan ankeaa, että itselläkin tulee siinä hommassa äitiä ikävä. Se on kamalaa puuhaa. 

Raasu kiljui ja karjui oksennus ryöppyjen välissä. Varmastikkin poltteli ja sattui. Minä itkin myös. Ludan pahan olon takia, ihan sydäntä särki. Itkin kyllä myös sitä, että taas peruuntui meikäläisen meno. Harvoin missään käyn ja tätä iltaa olin todella odottanut. Mutta en tietenkään olisi voinut lähteä ja jättää toista itkemään kurjaa oloaan ja jos oksentelua jatkuisi, en halunnut muiden joutua siivoilemaan sotkuja. Tartuntakin oli otettava huomioon, että vanhempani pääsevät terveinä töihin. Lisäksi olin niin oksennuksen katkuinen ihan hiuksia myöten ja kaikki meikit itkusta poskilla, että ei siitä muutenkaan ihan hetkessä olisi juhlakuntoon päässyt.

Oksentelua jatkui vielä muutamaan otteeseen. 

Sänkykin tulvi ja pyykkiä tuli yhteensä kolme koneellista.

Siinä pahan mielen keskellä iloitsin kuitenkin meidän uudesta pesukoneesta. Onneksi se oli olemassa! Ei ollut mitkään huippu tunnelmat muuten. 

Viimeisen kerran, kun oksu tuli sänkyyn, minun oli suihkun jälkeen pakko laskea uupunut pieni mies lattialle lepäämään. Siinä hän lepäsi matolla vaipassaan ihan uupuneena, tuijotteli vaan. Putsasin sängyn ja menin lattialle hänen viereensä pötkölle. Makoiltiin viekukkain ainakin vartti ihan hiljaa liikkumatta, kaikkemme antaneina. Minun käsi hänen pikkusella rinnalla ja hänen käsi minun omani päällä. Niin ihana hetki. Siinä hetkessä ajattelin, etten haluaisi olla nyt missään muualla mielummin.

Oli hyväksyttävä, että ne juhlat juhlittiin ilman minua. Onneksi kaikki oli sujunut siellä hyvin ja synttärisankari oli nauttinut olostaan! 

Sunnuntaina Luda otti rauhallisesti ja pötkötteli paljon

Auto kirjan lukemista ja lemppari levyn kuuntelua. Tietenkin auto -paita päällä

Niklas meni siskonsa Miran kanssa vanhemmilleni evakkoon yöksi. Kisat on niin tärkeät, että nyt ei voinut sairastua mahatautiin. Sunnuntaina Luda oli aamulla kuumeessa. Semifinaalit jäi minulta välistä, mutta tänään menen illalla katsomaan finaalin ja mummi tulee Ludaa hoitamaan. Niklas on pärjännyt todella hyvin ja kumpikin jo käyty matsi on jouduttu keskeyttämään tuomarin toimesta. Vastustajat on joutuneet lepäilyhommiin. Onneksi kenellekkään ei ole käynyt liian pahasti ja sitä toivon myös tämän illan ottelultakin. Jännittävä ilta tulossa! Huh!

Tässä vielä kuvat kakuista, mitkä leivoin pikku prinsessoille. Keksin kukka idean ihan viime hetkellä. Ne oli yllättävän helppotekoisia ja haluankin jakaa niiden ohjeen myöhemmin, paremmalla ajalla. Mira kävi kuitenkin sunnuntaina meitä moikkaamassa ja hänelle tekemääni kuppikakkuun näpersin myös kukkasen ihan hetkessä. Tosi helpolla sai nätin. Tänään leivoin Nikulle onnittelu -kakun illaksi. Hän itse toivoi Daim -kakkua, mitä oli edellisenä viikonloppuna anopilla kahvipöydässä tarjolla ja Niku ei sitä voinut silloin syödä. Ohjeen soitin anopilta. Kiitos siitä! :)

Kukka -kakku simpukkareunuksella

Rusetti -kakku jäi kokonaan leikkaamatta ja se pääsee pakkasen kautta tyttöjen äidin synttärikakuksi. :)

Mirkun kuppikakku myös kukalla koristeltuna

Nyt kyllä jännittää jo kovasti..ihan kohta lähtö Kisahallille!

Perhe

Mielestäni on todella kummallista, miten  elektroniikka on nykyään tehty kestämään vaan niin lyhyen ajan. Tietenkin bisneksen kannaltahan se on aivan mahtava tilanne. Meikäläisen vinkkelistä taas ei. Onni on kuitenkin uskomattoman ihana tukiverkosto. Perhe. Tällä viikolla nimittäin saatiin arkea helpottamaan uusi pyykinpesukone. Isovanhempani olivat päättäneet sen meille hankkia rikkoutuneen tilalle lahjaksi. Olen ollut jo kuukauden verran tietoinen sen tulosta. Viimein nyt saatuani sen kotiin muistin taas kuinka ihanaa onkaan raikas ja puhdas pyykki, jota ei ole tarvinnut pestä kolmesti ennen käyttöä. Kiitollisella mielellä siis tämä äiskä taas täällä. Oma lompakko ei tähän(kään) olisi riittänyt.

Ainiin ja uudessa pesukoneessa on nyt lapsilukko! Lämmin kiitos hänelle, joka sellaisen on kehittänyt.

Tänään olimme Ludan kanssa kyläilemässä isovanhemmillani. He asuvat puolentunnin bussimatkan päästä meistä. En voi tarpeeksi sanoin kertoa, miten onnellinen olen heistä. He ovat aina olleet apuna ja tukena. Pelastaneet kiperistä tilanteista ja pyrhältäneet paikalle hädän hetkellä. Olleet mukana iloissa ja suruissa. Pienenä mummi hoiti meitä iskän ja äipän ollessa töissä. Ukki käytti uimassa, luistelemassa, keilaamassa ja millon missäkin, kun merikapteenin hommilta oli lomilla. Eläkkeelle jäätyään vielä enemmän. En voi kylliksi kiittää heistä. Ihania aarteita. Yökyläilyä harrastetaan välillä edelleenkin, harvemmin kylläkin nykyään. Mutta silloin tällöin. 

Bussissa matkalla isoisovanhemmille

Ludalla on harvinainen tilanne. Hänellä on meidän kummankin puolelta, kummatkin isovanhemmat ja vielä isoisovanhemmat. Lisäksi kummankin isoukin nimi on sama. Heh.

Olen niin iloinen, että hän on saanut elämäänsä niin ihania ihmisiä ja toivon vielä paljon yhteisiä vuosia lisää. Näiden iäkkäämpien kohdalla etenkin välillä täyttyy mieli haikeudesta. Kaikilla heillä neljällä alkaa olemaan ikää jo kahdeksankymmentä vuotta. Ja jokaisella omat vaivansa. Saisin näillä ajatuksilla sellaisia Niagaroita aikaiseksi, joten päätän jättää nyt tältä osin tähän, ettei mene kirjottelu ihan itkeä tillittelyksi. Mutta oli taas ihana päivä heidän kanssaan.<3

Niin kauaksi kun muisti kantaa, on kahvipöydässä ollut mummin tekemää, suussa sulavaa mustikkapiirakkaa

Viime viikonloppu vietettiin Kotkassa Nikun vanhempien kotona. Siellä on kaunista. Nikun isä on rakentanut niin upean talon ja sen ovat sitten yhdessä Nikun äidin kanssa sisustaneet vimpan päälle. Arvostan. Tästä pääsenkin sitten leipomisosastolle.. Huh. Taas tuli syötyä muutamia kaloreita herkku leivosten muodossa. Erityisen lämmöllä muistelen Daim-kinuski kakkua. Anoppi on muutenkin sellainen muonamestari, että oksat pois.

Coco lepäilee..

..ja Mimmikin lepäilee

Oli kyllä mukava viikonloppu perheen parissa, aika vaan menee aina niin hujauksessa. Oli ihana nähdä myös pitkästä aikaa Nikun sisko, Ludan tätsy ja minun rakas ystävä Mira.

Vietettiinkin lauantaina tyttöjen iltaa anopin ja hänen kanssa, kun miehet olivat nyrkkeilyillassa Haminassa. Yllättäen vähän herkuteltiin. ;)

Ukki päristelee masua ja Luda nautiskelee ukin huomiosta

Välissä pusuja isiltä

Yhden miehen vauhdikas orkesteri

Huomenna minulla on leivontapäivä. Luda menee mummille hoitoon, niin saan ajan kanssa leipoa. Me viime viikolla innostuttiin äitini kanssa niin paljon kumpikin tästä hoitokuviosta. Kaikilla oli mukavaa. En ole paljonkaan jättänyt Ludaa hoitoon ja äitinikin tekee paljon töitä, joten tämä on meille kaikille uusi juttu. Saan sillä aikaa rauhassa tehdä hommia ja Luda saa vaihtelua päiviinsä mummin kanssa. Niin ja mummikin saa tietysti mukavaa vaihtelua touhuillessaan pikku -ukkelin kanssa. 

Olen luvannut leipoa kakut viikonlopuksi hyvän ystäväni Mariannen suloisten tyttöjen juhliin. Toinen heistä on kolmikuinen kummityttöni, jolla on nyt nimiäiset ja hänen siskollaan Bettinalla on kaksivuotis synttärit. Olen kovasti innostunut sokerimassa kuorrutekakkujen tekemisestä. Viimeksi leivoin sellaisen Jouluksi ja sitä edellisen kerran kummipoikani Maxin ja hänen pienen siskonsa Milan yhteisjuhliin. Innostuin niin paljon sokerimassalla koristelusta ja haluaisin useamminkin saada mahdollisuuden muotoilla siitä koristeita ja kuorrutuksia. Ihan pian on Ludankin kaksvee synttärit, 

niin pääsen taas kokeilemaan jotain uutta! :)

Maxin ja Milan kakut

Nyt lauantaina juhlitaan illalla myös siskoni Millan kolmekymppisiä. Odotan kovasti! En edes muista milloin olen viimeksi pukenut mekon ja korkkarit! Muutenkin on hienot juhlat tulossa, huippu esiintyjää ja DJ:tä myöten. Huomenna on hänen virallinen synttäripäivä. Onnea rakas, Milla -sisko. <3

Tuleva viikonloppu on muutenkin erityisen jännittävä. Nimittäin nyrkkeilyn SM -kisat strattaa lauantaina. Finaali on maanantai -iltana. Jännittää Nikun kisat aina niin paljon ja nyt ihan erityisesti. Huh.. Minä vaan aina istun, katson ja jännitän pakaroita. 

En muuta pysty.

Mutta siis kaikki Kisahallille mukaan tsemppaamaan (ja pakarajännittämään) Niklas kirkkaimmalle mitalille!

Tänään on ollut erityisen kiitollinen olo. Etenkin perheestä ja ystävistä. Ihmisistä ympärillä. On myös muutamia ikäviä asiota mielessä, mutta tiedän, että asiat ei murehtimalla parane. Tahdon siis vain olla kiitollinen siitä hyvästä, mitä minulle on annettu. En halua keskittyä asioihin, mille en kertakaikkiaan itse mitään mahda. 

Mieleeni tuli yksi hyvä lausahdus:

"Worrying is stupid. 

It`s like walking around 

with an umbrella 

waiting for it to rain." 

-Wiz Khalifa

Onnenrusinoita

 Luda oli näköjään jättänyt muutaman onnenrusinan lipaston päälle huomista odottamaan.

Jokaisesta päivästä löytyy ihan varmasti  oma "rusina -hetki" ja haluankin haastaa kaikkia teitä lukijoita pysähtymään niistä nauttimaan. :)

Iloista mieltä jokaiselle loppuviikoksi!