Pirtelöä

En erityisemmin voi sanoa tällä hetkellä olevani mikään ravitsemusintoilija. Joskus olen ollut enemmänkin, mutta nyt parin vuoden sisällä vähän laiminlyönyt omaa ravitsemuspuoltani. Lähinnä tarpeeksi monipuolisesti ja säännöllisesti syömistä ja herkkupäivissä pysymistä, syön kyllä muuten ihan suht järkeviä juttuja kuitenkin. Ongelmani on ehkä se, että liikunta ja ravitsemus kulkevat niin käsikkäin ja en ole saanut aktiivisesta liikunnasta nyt raskauden ja vauvavuoden jälkeen uudestaan kiinni. Vauvavuoden olin niin väsynyt, että silloin oli ihan turha mitään säännöllistä yrittääkkään. Unet oli sitä luokkaa, että ei olisi ollut edes järkevää. Nyt en ole vaan saanut kiinni siitä ja vanhat vaivat, jotka on pitkän liikkumattomuuden takia huonontuneet entisestään, ovat latistaneet yritykseni. Ja kuntoutus on niin tylsää puuhaa. Siitä olisi varmasti lähdettävä. Huoh.

Aina välillä yritän taas uudestaan ja sitten se taas lopahtaa syystä tai toisesta. On kyllä ikävä kunnon hikoilua ja treeniä, mutta se ei nyt vaan ole irronnut. Mutta joku päivä.. Joku kaunis päivä se minunkin takapuoleni lähtee kirjaimellisesti taas uuteen nousuun!

Niku (Niklaksen lempinimi) puolestaan on hyvinkin tietoinen siitä, mitä suuhunsa laittaa. Meillä on kaapissa lisäravinneasiat kohdillaan ja jääkaapista yleensä löytyy vaan järkeviä ruokia. Ja poika me ruokitaan mahdollisimman terveellisesti ja monipuolisesti.

Niku on painoluokkaurheilija ja silloin on hyvin tärkeää pitää huolta, että kilot pysyy kohdillaan. Hänelle kyllä myös herkut maistuu, ei sillä! Mutta nyt varsinkin, kun on kisakausi meneillään, niin herkkupäivät ovat hänellä harvassa. Tulevana viikonloppuna on pitkästä aikaa herkkupäivä ja silloin ajattelin leipoa jotain hyvää! :)

Luda (meidän pienimies) nukkuu päiväunet keittiön seinän takana omassa huoneessaan. Silloin jos vatkaan jotain leipoessa tai teen vaikka blenderillä pirtelön, niin vien vempaimen meidän makuuhuoneeseen surisemaan, että poika saa nukkua rauhassa. Huvittaa kyllä aina nököttää makkarin lattialla hurruttelemassa, mutta arvostan päiväuniaikaa kuitenkin niin paljon, että se on pieni juttu sinne mennä. 

Niklas sai asiakkailtaan Jouluna tosi hienon lahjan. Kassillisen kaikkea superfoodia ja luomu "pöperöä". 

Ja yksi lahjan antaneista naisista oli leiponut vielä taatelikakunkin. Arvostan! 

Lisäksi Niku sai äidiltään lahjaksi mm. uuden blenderin, aiemmin rikkoutuneen tilalle ja nyt ollaan paljon tehty pirtelöitä. Pieninkin on päässyt niiden makuun! Hän kylläkin saa pirtelön yleensä vain silloin, kun ei ole kiire lähteä syönnin jälkeen minnekkään ja yleensä vaatetuksena toimii pelkkä vaippa, koska pirtelön jälkeen on pakko tehdä perusteellinen pesu. Herkkusuu saa jotenkin kummallisesti vuorattua itsensä päästä varpaisiin pirtelöllä.

Nassukka nauttii pirtelönsä usein shakerista.
  

Tänään tein meille herkkupirtelöt välipalaksi, kun Niku tuli pariksi tunniksi kotiin töiden välissä. Käytin myös Joululahja -aarteita aineksina.

Pirtelö oli herkkua! Ja terveellistäkin. En voi kyllä tarkalleen kertoa ohjetta, kun laitan aina melko mututuntumalla tuotteita, mutta tässä kuitenkin ainekset:

Suomalaisia superaarteita, mustikkaa ja mustaherukkaa pakkasesta

Avokadoa

Hampunsiemeniä

Pellavansiemenrouhetta

Mansikan makuista heraproteiinijauhetta

Banaania

Kaakaonibsejä

Maitoa

Tykkään tehdä aina rakkaus -koristuksia ja halusin tehdä pirtelöiden päälle vielä sydämet. Minulla ei ollut valmista sabluunaa, mutta sen sai nopeasti leikattua turhasta pöydällä lojuvasta kirjekuoresta. Sydämeksi ripottelin sabluunan läpi herajauhetta.

Jos teen joskus erityisesti jollekkin toiselle henkilölle esim. leivän, leivoksen tms, niin on kiva osoittaa myös sen myötä, että henkilö on tärkeä ja olen ajatellut erityisesti häntä. Muutaman kerran olen piparkakkumuotilla tehnyt sydämen muotoisia juustoja ja leikkeleitä leivälle ja minulla on myös silikoninen kananmunan paistomuotti, se on aika ihana! Täytyykin ottaa se taas joku kerta käyttöön, viime kerrasta on jo aikaa.

On myös kiva idea kirjoittaa kakkuun tai leivokseen joku viesti. Semmoisesta tulee iloiseksi saaja, sekä myös antaja. :)

Herkkupirtelöt. Kupit Indiskasta.

Tee se itse -sabluuna kolmessa sekunnissa. Toimii!

 Kerroin viime kirjoituksessa, että minulla on paljon keskeneräisiä projekteja. Olen sellainen tyyppi, että teen useaa projektia päällekkäin. Näin jotenkin kuvittelen saavani enemmän aikaiseksi. Heh. Totuushan on, että joskus ne seisovat sillä tyylillä vielä pidempään tekemättöminä. Mutta näin se vaan minulta luonnistuu parhaiten. Joskus tulee hurja draivi saada valmiiksi juttuja ja saan hirveästi aikaseksi lyhyessä ajassa. Nyt on turhan monta juttua ollut kesken pidemmän aikaa. 

Varsinkin, kun muuttokin peruuntui, niin täältä löytyy nyt kaiken maailman ongelmakasoja, mille pitää keksiä paikka. Kuukausi melkein kerittiin jo elää sillä meiningillä, että näille "kasoille" tulisi kohta uusi paikka, täällä niille pitää sellainen tehdä. Siihen auttaisi ainakin vähän yhden vanhan arkun sisustan maalaus. Ehkä teen sen pian. Nautin todella paljon entisöinnistä ja maalaamisesta. Se on kuin terapiaa.  

Ennen muuttoaikeita minulla oli meneillään viime tekstissä mainitsemani keittiön pinnatuolien maalaus. Sitten se jäi kesken. Neljä niistä on mummin ja ukin vanhoja. Minusta on ihanaa, kun niillä on niin tärkeä historia. Isovanhemmat ovat minulle hyvin rakkaita. Loput tuoleista on kirppareilta hankittuja.

Tuoleja on yhteensä 6 + 1. Yksi ei ehkä tule ruokailuryhmään mukaan, mutta sillä on paikka keittiön nurkassa. Haluaisin maalata jokaisen niistä eri värillä tai ainakin eri sävyillä. Nyt valmiina on 2,5 tuolia. Turkoosi, Violetti ja puoliksi valmiina on vaalean vihreä. Olisi jo valmiina 3,5 tuolia jos olisin ollut tyytyväinen sävyyn, jolla nyt keskeneräisen tuolin maalasin ihan alunperin. Sävytän itse eri väreistä mieluisia sävyjä. Eli ei vielä hajuakaan, minkä värin/sävyn seuraavat tuolit saavat. Sävyt syntyvät siis tuolikohtaisesti. Ehkä pian saan taas yhden tuolin valmiiksi. Hiljaa hyvä tulee.

2,5/7 valmiina.

En stailaa lastani kodin väreihin sopivaksi, yleensä päällä on just mitä sattuu puhtaana olemaan. 

Tänään pojalla sattui aamulla olemaan keittiöön sävyihin sopiva ihana turkoosi T-paita päällä ja hän oli niin suloisena "isona poikana" aikuisten tuolissa. Olihan siitä(kin) hetkestä pakko ottaa kuva. Paita on kaiken lisäksi jo jäänyt vähän kippanaksi ja pikkuinen masukin pilkottaa sieltä alta jo. Ehkä tämä oli viimeinen kerta se päällä ja laitetaan se muiden hurjaa vauhtia pieneksi jääneiden vaatteiden sekaan. Paita on saatu ystävältäni Eevalta, joka asuu Kaliforniassa miehensä kanssa. Eeva on ihana. Lomailtiin syksyllä heidän luonaan Santa Barbarassa pari viikkoa koko perhe. On kyllä ikävä sinne. Oikeestaan siltä reissulta ostin osan maalipurnukoista, millä tuoleja maalaan ja loput Eeva toi vieraillessaan Suomessa Joulun alla.

Aamupala ja lemppari Muumi -muki. Silmät vielä sikkuralla.

Menipä myöhäiseksi tämä ilta! Nyt selaamaan ihan pikku hetkeksi eilen postiluukusta pudonnutta Leivotaan -lehteä ja sitten unille. Ehkä sieltä saan idean viikonlopun herkkupäivään. :)

Tsau!