Mitali -kahvet

Sunnuntaina juhlittiin Nikun mitalia. Suomen mestaruus on ollut niin ison odotuksen takana, että oli kyllä aihetta juhlaan. Ja kun on syytä juhlaan, on myös syytä kutsua rakkaita saman katon alle. Paikalla oli perhe ja Nikun ihan lähimmät, arjessa tiiviisti vaikuttavat ystävät perheineen. Lähin kannustusjoukko siis. Lisäksi sain taas syyn väkertää sokerimassasta kakun kuorrutuksen. Tällä kertaa se ei ollutkaan ihan niin helppo nakki, mitä olin sieluni silmin visioinut. Toteutus oli vaikein tähän asti tekemistäni. Aina on kuitenkin hyvä haastaa itseään uusilla ideoilla. Heh. Niin sitä oppii. :)

Kirjaimellisesti kultamitalin inspiroima kakku

Päällä sokerimassa -kuorrute ja kultaista elintarvike spray -väriä. Kakku oli itsessään porkkanakakku ja täyte valui näyttäväksi hunnuksi :D

Ludalla oli kunnon kissan päivät, kun oli ainoana taaperona paikalla ja leikittäjiä oli niin monta. Välillä oli poika ihan pää pökkelönä kaikesta saamastaan huomiosta. Sain ikuistettua ihanan tilanteen, kun Luda hykerteli isomummojensa huomiosta. Kaikki kolme näyttivät nauttivan harvinaisesta hetkestä yhdessä. Ihanat. <3

Luda hykertelee isomummojen huomion keskipisteenä :)

Juhlat oli leppoisat ja täynnä herkuttelua. Nikun äiti leipoi minun lisäkseni makeaa tarjottavaa juhliin. Hänen tekeleitä oli mustikkapiirakka, suklaaneliöt, vaniljapullat ja korvapuustit. Mummini teki lihapullia ja Nikun mummo teki voileipäkakut, sekä karjalanpiirakoita. Syömistä siis riitti. Ihanaa. Oma äitini auttoi Ludan hoidossa, että sain siivota ja leipoa. Iso kiitos heille kaikille avusta!

Pokaalikin sai tärkeän tehtävän kultakala -keksien maljana

Sunnuntai -illalla Niklas lähti vielä maajoukkue -leirille Pajulahteen ja me oltiin tämä viikko Ludan kanssa kotimiehinä. Pidettiin useat rääppiäiset. Kylässä oli isompaa ja pienempää herkkusuuta. Heillä oli tärkeä tehtävä, sillä kaikkea juhlista jäänyttä en voinut pakastaa ja katastrofaalista olisi ollut joutua heittää jotain pois. Tilanne on pysynyt nyt heidän avullaan hallinnassa. Kiitos jokaiselle heille. Minulla nimittäin maanataina jatkui se toissa viikolla aloittamani ruokaremppa. Sen voi jokainen vaan kuvitella, kuinka suuri houkutus on ollut sortua herkkuihin.. monta kertaa lappasin pöytään rääpittävät ja meidän herkkukaappikin notkuu sokerista! Niklas sai pusseittain lahjaksi suklaata, lakua, toffeeta ym.. hmmph. Joudunkin nyt tunnustamaan, etten pysynyt ihan niin kovana, kun olisin toivonut. Maistoin nimittäin yhtenä päivänä voileipäkakkua ja muutaman marengin. MUTTA, siihen nähden miten paljon houkutuksia on ollut, niin olen todella ylpeä itsestäni, että maistelin heikolla hetkellä vain ihan vähän ja osasin heti lopettaa. Muuten on jatkunut remppa hienosti. ;) 

Pienille "kahvittelijoille" tietysti omat pikkuiset kupit ;)

Kun syö  hyvin ja terveellisesti, menee ruokaan entistä enemmän rahaa. Ruoka on nykyään muutenkin kallistunut entisestään. Yök, en tykkää. Tänään ostin nipun parsaa katsomatta hintaa ja kotona tajusin maksaneeni yhdeksästä pienestä parsan pötikästä 3,90! Mitä ihmettä! Minusta se on iso raha ja varsinkin noin vähästä määrästä ruokaa. On sitä kyllä ostettu turhempaakin, mutta on se silti ryöstöhinta ja muutenkin ruoka nykyään on ihan luvattoman hintasta. No joo. On se kuitenkin ihanaa syödä terveellisesti. Ja parempi mieli sitten herkkupäivänä herkutellakkin. Odotan kyllä kovasti jo seuraavaa.. :D

Takaisin ruotuun. Kanasalaatti ja jälkkäriksi greippiä. Herkkua kyllä kumpikin.

Kerroin aiemmin,  kuinka teen aina montaa käsityö/näperrys -projektia päällekkäin. Puuhastelen aina Ludan päikkärien aikaan, ellen itse ole kunnon kuolapäikkärien tarpeessa. Välillä iltaisinkin puuhailen omiani, mutta useimmiten ilta -aikana hengaillaan Nikun kanssa yhdessä. 

Mutta kuvio menee kutakuinkin näin: Aloitan jollain projektilla, jatkan seuraavasta, siirryn toiseen, mietin välissä ensiksi aloittamaani ja silti aloitan vielä vaan uusia projekteja päälle. Ideamylly on loputon ja aika rajallinen. On lisäksi muitakin juttuja tehtävänä, pidettävä kotia kunnossa, laitettava ruokaa ja menossakin ollaan usein. Ja joskus, kun Ludalta jää päikkärit kokonaan välistä niin, en saa niinä päivinä mitään ylimääräistä tehdyksi ja illalla lojuan vaan lahnana. Joku projekti saattaa olla vuoden kesken ja sitten kun taas jatkan siitä, se onkin ihan hujauksessa valmis. On vaan ollut muita juttuja siinä päällekkäin. Heh. Mutta näin ei tule aika koskaan pitkäksi ja aina on jotain puuhaa. En muista, milloin minulla olisi ollut elämässäni aika, kun on ollut tylsää tai en ole keksinyt puuhaa. Vaikka olen hyvinkin sosiaalinen ja luonteeltani tälläinen hölöpyllerö, niin minulle ei ole koskaan ollut vaikea olla yksin. Viihdyn itsekseni puuhailujeni parissa. Pienenä laitoin usein oman huoneen oven kiinni ja jos ei ollut muuta tekemistä, niin järjestin huoneeni sisutuksen uusiksi ja otin valokuvia. Tai vaan haaveilin ja makoilin.

Tämä oli siis pohjustus sille, että jo muutamissa kirjoituksissani mainitsemani keittiön tuolien maalausprojekti on kestänyt nyt kohta neljä kuukautta.

Olen meinannut monesti lannistua kyseisen projektin kanssa. Kuten kerroinkin, sävytän värit useasta eri väristä ja jo pari kertaa on käynyt niin, että joku väri -coctailin väristä on loppunut kesken ja olen joutunut aloittamaan alusta uudella väriyhdistelmällä. Yhden tuolin kohdalla päädyin kyllä sellaiseen ratkaisuun, että siitä tuli nyt kaksivärinen ja oikeastaan se on tosi kiva niin. Lisäksi vähän lannisti se, kun Luda (pikku Hurrikaani -ukkeli) rikkoi yhden jo maalaamani tuolin, mihin olin käyttänyt mielestäni kahta ihaninta värisävyä ja niitä ei enää ollut jäljellä. Tilanne ratkesi kuitenkin sillä, että sain viidestä eri väristä sekoitettua lähes saman sävyn, kun rikkinäisessä tuolissa ja siitäkin tuli sitten loppujen lopuksi ihanan värinen! Nyt vihdoin on maalattuna kuusi seitsemästä tuolista ja jäljellä on enää kolmen tuolin pintalakkaus ja yhden tuolin maalaus, sekä pintalakkaus. Jee! Tässä lomassa olen kyllä jatkanut muitakin projekteja ja aloittanutkin muutaman. Saanut jopa muutaman valmiiksikin. Heh. 

Tuolien maalausprojekti voiton puolella! Hitaasti, mutta varmasti.

Tänään Niklas tuli leiriltä kotiin ja meni heti hakemaan Ludaa sängystä tämän herättyä päiväunilta. Luda oli niin onnesta soikeena, kun näki isin. Oli tosi liikkis.

Ensi viikolla jännitetäänkin sitten Pohjoismaiden mestaruus -kisoja. Ne pidetään Tanskassa. Jännityksellä odotan muutenkin, että mitä kuvioita tässä lähielämässä tuleekaan eteen. Elämä on niin ihanan jännittävää. Onneksi saan sitä elää ja jakaa elämäni ihanien ja rakkaiden ihmisten kanssa. Olen kiitollinen jokaisesta eletystä päivästä.

Haluankin haastaa itseni lisäksi muitakin miettimään asioita, joista saa olla kiitollinen. Alkuun voi kirjoittaa paperille vaikka yhden asian ja teipata sen jääkapiin oveen. Listaa voi jatkaa aina, kun mieleen tulee uusi kiitollinen ajatus.:)

Aurinkoista viikonloppua jokaiselle! <3

-Tiia

Aurinkoiset tulppaanit