Daddy´s little girl

Viime viikonloppu meni hääteemalla. Yhden parhaimman ystäväni veli meni naimisiin ja sain olla mukana viettämässä heidän kaunista ja ikimuistoista päiväänsä. Sain myös kunnian leipoa hääparin kakun ja vieraiden kuppikakku -leivokset. Yhdeksänkymmentä kuppikakkua. Sinne humahti monta kiloa meijerivoita sokerilla höystettynä.

Ystävyyttä jo 18 vuoden takaa.<3

Sain vihdoinkin pukea uuden mekon päälle ja korkkarit jalkaan. Lisäksi kotiäitiä piristää kivasti myös välillä laittaa naamaa koreaksi. Ja vähän jalalla myös, jos tilanne tulee. Ja sellainenhan loppuillasta tuli.

Loppukeväästä kirjoittelinkin jo ajatuksiani kyseisiin häihin liittyen. Selvisin päivästä mielestäni ihan hienosti. Toki otti tunteisiin ja monessakin kohtaa itkinkin seulan lailla, mutta kuitenkin. Jokainen muukin vieraista itki, oli todella herkkä tunnelmaiset häät.
Morsian oli Australiasta, joten häät oli kovin jenkkityyliset ja kauniita puheita oli paljon. Bestman ja sulhaspojat pistivät puheissa parastaan ja lopuksi sulhanen rutisti irti loputkin kyyneleet juhlavieraiden silmistä omalla kauniilla puheellaan.

Hääparin yhteisen tanssin lisäksi nähtiin myös morsiammen ja hänen isän yhteinen tanssi. Heidän tanssin aikana mietin paljon ylipäänsä isän ajatuksia oman tyttären luovuttamisesta toiselle miehelle. Sitä kuinka maailman eniten isä toivoo tyttärelleen vaan ja ainoastaan parasta ja kuinka ennen häitä tulevaa vävyä mitä luultavammin mittaillaan, koetellaan ja varmistellaan varmasti luotettavaksi henkilöksi pitämään omasta kalleimmasta aarteestaan parasta huolta elämän loppuun asti. Tässäkin tapauksessa hehkui jo kauaksi, että kyseessä oli todella "Daddys little girl". Eikä siis pelkästään vaan taustalla soineen saman nimisen kappaleen takia. Sen vaan näki isän katseesta. Kyseisellä isällä ei kuitenkaan ole mitään syytä huoleen ja uskonkin hänellä olevan varmuus siitä, että tytär päätyi hyviin käsiin. Tanssi pisti kuitenkin omat ajatukseni liikkelle. Itsekkin myös isäni tyttönä.

Häiden jälkeen oli kyllä takki tyhjänä. Ei pelkästään yötä myöten tanssimisen takia vaan myöskin elämä ylipäänsä mietitytti ja tunteet oli kuitenkin olleet niin koetuksella pitkin juhlaa. Siinä hommassa kun on kyse elämän mittaisesta lupauksesta ja vähän omalla kohdallani tyngäksi jäänyt se kaari. Ei mikään helpoin paikka seistä.






Päällimmäiseksi jäi kuitenkin hyvä mieli ja olin vilpittömästi onnellinen, kun he kaksi saivat toisensa. Upea pari ja upea ilta, eikä sateisen harmaa sääkään pystynyt sitä pilaamaan.

Tulevana maanataina on kulunut seitsemän vuotta omista häistäni. Ajattelin aamutuimaan käydä Lidlissä ostamassa varrellisen mopin. Se on maanatain tarjous. Toivottvasti niitä on vielä jäljellä, kun menen. Harmittaa kyllä jos ei ole. 

Huikeasta moppitarjouksesta huolimatta, luultavasti muuten ihan tavallinen maanatai, siinä missä ne muutkin.

Elämä on välillä vähän kummallista.

No mutta, kunnon mopille olis nyt todella tarvetta. Nykyisestä kun on varsi katki. Se on just sopiva pojan siivousleikkeihin, mutta vaikka itsekkään en ole kun puolimetriä poikaa pidempi, niin selkähän sillä moppaillessa kipeytyy. Ja tiedättekö mitä! Kuun lopussa olis suursiivouksen paikka..
Nimittäin meitä odottaa pojan kanssa uusi koti! Vihdoin! Ja vielä just lempparialueeltani.

Sitä ennen on kyllä edessä todella iso homma saada täältä tavaraa katoamaan jonnekkin. Muutto kun on kolmiosta kaksioon. Hullu duuni, mutta teen sen todella motivoituneena, kunhan vaan päästään uuteen kotiin. Uuteen alkuun.
Elo-syyskuussa on luvassa paljon muitakin isoja elämänmuutoksia, mutta olen päättänyt, että elän nyt yhden asian kerrallaan ja kohtaan jutut sitä mukaan, kun kohdalle tulevat. Niistä jutuista siis lisää myöhemmin. 

Mulla jo sisustussuoni pulppuaa ja pää on täysi uusia ideoita! Odotan sitä osuutta tosi innolla. Meidän kodissa ei todella olla nyt vuosiin eletty mitään sisustuksellista kulta -aikaa ja muutenkin haluan uusia tuulia uuteen kotiin. 

Taidampa siis pidemmittä puheitta jatkaa haaveiluhommia..

Iloa viikonloppuun, satoi tai paistoi!

-Tiia :)

Hehkutusta ja linkkivinkkejä

Voi näitä vieriviä viikkoja! Tuntuu, että aina on perjantai. Ja sehän on onneksi viikon paras päivä! Vai onko se paras päivä lauantai? Kun saa nukkua pidempään. Tai no jotkut nukkuu. Minä en kyllä turhia aamuisin nuku. Edes lauantaisin. Ei siis siksi ettei nukuttaisi, vaan pienen eläväisen herätyskelloni vuoksi. Ennen olin aamuvirkku ja lähdin treenaamaankin jo ennen kukon laulua. Joskus jopa 4.45, että kerkesin sitten hyvin töihin 6.30. Hullua. Oikeesti ihan hullua. Mutta niin kyllä alkoi aamu hyvällä ja reippaalla mielellä, en voi muuta sanoa. Nykyään on meikällä vähän eri meininki. Ehkä kyllä pitäiskin taas kokeilla moista aamujumppaa.. Tai sitten vaan muistella menneitä ja nukkua huomennakin taas just niin pitkään, kun vaan saan. Kuuteen tai hyvällä tuurilla seiskaan. 

Eksyin kyllä taas aiheesta. Vai oliko mulla joku erityinen aihe..?

Olen todella taitava keksimään aina aasinsiltoja ja poikkeamaan jutuista. Suuni vaan suoltaa näitä juttuja. Tai nyt tässä blogi -tapauksessa sormet välittävät tätä juttua ruudulle. 

No juu, tahdoimpa nyt vaan tässä tokaista (astetta pidemmän kaavan kautta..), että taas se on viikonloppu ja ihan päätä huimaa tämä päivien juoksu. Viikonloppu on täällä!

Vähän muistelisin kuitenkin viime viikonloppua.. Nimittäin, kuka katsoi telkusta nyrkkeilyä lauantai -iltana? Tai ehkä Savonlinnassa paikan päällä? Entä netistä? 

Joo, kyllä! Se huikea ammattilaisnyrkkeily debyyttiottelu on nyt kyseessä! Siis kuinka ylpeänä katsoin sitä kotikatsomosta ja vähän väliä virtasi viluväreet varpaista korviin, kananlihaakin nähtiin! Voi pojat, kyllä kelpasi! Niklaksen ottelu meni niiin hienosti, että oksat pois! Täydellinen ammattilaisuran aloitus, niin kuin haastattelija Ladykin sanoi. Naulan kantaan, täydellinen minustakin. Jo sisääntulo sai väristykset aikaan tyyneydellään ja huikealla biisillä. "Our god is an awesome god.." pauhasi taustalla coveroituna räppäri R-swiftin tyyliin. (Kyllä, voittajan puolella on hyvä taistella, jos ymmärrätte mitä tarkoitan). Ja illan hienoimmat shortsitkin vilahteli kehässä, kun skorppiooni -käsi Räsänen (Aleksi Valavuori antoi Twitteri twiitissään tämän osuvan lempparin) käytti nyrkkiä Bulgaarin nassukassa. Vastustajan kokovartalo tribaalitatskatkin sai siinä kohtaa kyllä kyytiä! Eikä edes Edis Tatlin kullatut glitteri shortsit ollut kaikessa kimalluksessa hienommat, kun ne Niklaksen omat missä luki takana minun maailmani ihanimman tyypin nimi: Luda Oliver. Itse Luda Oliver otti kyllä tyytyväisenä lukua siinä vaiheessa iltaa, mutta sitten isompana hän on varmasti otettu, kun isi otteli hänen nimi shortseissaan. Ihan silmät siinä kostui, kun Niklas toi aiemmin viikolla kotiin satiininauhaan painetun tekstin minulle shortseihin ommeltavaksi. Niin sulonen idea minusta. Mutta kyllä vaimo oli niin ylpeänä koko ottelusta ja syystäkin. Niin ja hikinen.. Niagarat vaan tulvi siinä jännitellessä ja oli pakko ottaa viilentävä suihku heti ottelun päätteeksi. Jännitti se show niin maan paljon jo ennen kuin se oli edes kerinnyt alkamaan. Oli aivan pakko korkata kuohuvaa rauhottajaksi. Minä kun en kovin tottuneesti kuohuvaa nautiskele, niin paikalla ollut siskoni oli vähän huolissaan, että selviänkö tolkuissani ottelun alkuun asti.. Hah! No hyvin siinä kuitenkin kävi ja näin ottelun alusta loppuun. Lasin kyllä tyhjäsin hermostuksissani ykkösellä. Ehkä siitä vähän oli apua siihen hetkeen. Tästä on niin hyvä jatkaa seuraaviin matseihin. Katsotaan miten meikäläisen käy, kun paikan päälle pääsen katsomaan.. Olenko minä tajuttomuustilassa ennen Niklaksen vastustajaa. Jää nähtäväksi.

Kuva: Minna Hatinen

Sunnuntaina koittikin sitten häähommat, kun ystävästäni Heidistä tuli Rouva. Oli iso kunnia saada seistä alttarin reunassa ihan läheltä sitä todistamassa, kaason kengissä.
Morsian oli kaunis kuin veistos ja sulhanen komeana. Anna Puun Mestariteos saatteli heidät alttarille ja takaisin. Kaunisääninen ystävä lauloi sen kitaran soidessa. Kirkko oli pieni ja kaunis. 

Aurinkokin paistoi ihan koko päivän, mutta ei tietenkään liian kuumasti porottaen. Juuri niin kuin se oli tilattukkin siis. Hääpaikka oli ihanan tunnelmallinen maalaistalon pihapiiri ja hääjuhlaa vietettiin kunnostetussa navetassa. Tunnelma oli rento ja hääparistakin huomasi, että jännitys oli poissa ja he näyttivät nauttivan päivästään täysillä. Illan myötä varmistui vain se, että he olivat toisilleen täydelliset puoliskot löytäneet. Ei voinut kuin olla onnellinen heidän puolesta. Kaikki siis sujui ihan nappiin. Ja jos jotain oli mennyt eri tavalla, kuin oli ajateltu, niin sitä ei kukaan huomannut. Minä ainakaan.
Niin ja en voi olla mainitsematta herkuista, mitä kahvipöydässä notkui..huikeita!

Minä sain istua perheen pöydässä, morsiammen isän vieressä. Meillä oli hauskaa ja jotenkin löydettiin heti pian yhteinen sävel. Jaettiin mm. omat vinkkimme siihen, miten voi juhlissa varmistaa, onko oma deodorantti pettänyt vai tuleeko katku muualta. Tietenkään en nyt paljasta kummankaan taktiikkaa, että ne pysyy salaisena tietona ja emme joskus sitten paljastu itse teosta. Sen voin kuitenkin kertoa, että me kummatkin tuoksuimme. Katku tuli muualta. Heh. 

Katkussa me olemme Heidinkin kanssa tutustuneet. Hän lähestyi minua yhteisessä porukassa kuiskaten minulle, että nyt häntä pierettää. Minä tuumasin siihen, että niin minuakin. Yhdessä siiryimme sivuun, helpotuksen tielle. No joo, ei ehkä niin tavallinen tapa tutustua, mutta kieltämättä ihan meidän näköinen. Sanotaan nyt vaikka näin, että se oli ystävyyttä ensi pierusta! Ja sen jälkeen ei ole tarvinut paukkuja peitellä, eikä muitakaan tuntemuksia. Aitoa ystävyyttä, kirjaimellisesti. Sellaista minä arvostan.

Häistä vielä sen verran, että mekkoni oli jo toistamiseen päälläni kaason tehtävissä. Viimekesänä rakkaan kälyni Miran häitä varten ommeltu mekko sopi näidenkin häiden teemaväriin niin hienosti, että ei siinä uutta mekkoa tarvittu. Toimi hienosti. Ja muutenkin, kierrätys kunniaan! Kiitos siis kauniisti ommellusta ja muutenkin pätevästä mekosta, Leni.

Mutta siis, kauniit häät kaikenkaikkiaan. Onnea rakkaat Heidi ja Joona! <3

Häiden jälkeen koittikin sateinen ja väsynyt maanatai aamu. Onneksi sain häistä kotiin tuomisiksi kauniita Hortenssian kukkia, mitkä pääsivät keittiönpöydän piristeeksi. Lisäksi jääkaapissa oli vielä jäljellä Nikulle tekemiäni suklaa -vadelma kuppikakkuja. Minä piristin selaisella huonosti levännyttä itseäni. En kyllä sanoisi, että se sokerileivos minua olisi mitenkään päin virkistänyt, mutta ihan himputin hyvää se ainakin oli! Täytyykin muuten muistaa päivittää ruokaremontin kulkua. Ei ehkä edelisen kuppikakku -lauseen jälkeen kuulosta kovin vahvalta, mutta hyvin on pääsääntöisesti mennyt. Kirjottelen siitä lisää tässä lähiaikoina. 

Tuleva viikonloppu me vietetään Ludan kanssa keskenämme, kun Niklas on rumpujensoitto hommissa Tampereen Blockfestareilla.

Meillä täällä idässä raikaa lauantaina viereisen kylän (Roihuvuori) Mopo rokki. Me käydään varmastikkin Ludan kanssa siellä katsastamassa kyläjuhlan meiningit. Tänään ostin pyörään lastenistuimen ja ehkä sotketaankin polkien paikan päälle!
Siskoni Maiju on ollut työnsä puolesta ahkerana järjestäjänä tapahtumalle. Tapahtumaa on ollut jo koko viikon jossakin muodossa. Askartelua ja muuta aktiviiteettiä. Eilen oltiin kuuntelemassa bändejä ja tänään nähtiin hopeasormuksien tekoa, eläkeläis graffitimaalaareita, Luomukoju lähiruokineen ja nähtiin myös Capoera soittimia (Ludakin sai kokeilla muutamaa). Oltiin myös Roihuvuoren vanhustentalolla katselemassa lampaita ja kuuntelemassa musiikkia. Lampaat ovat olleet läpi kesän vanhusten talon takapihalla aitauksessa ja ovat siellä vielä lokakuuhun asti. Luda ja hänen pieni ystävänsä syöttivät ja pusuttelivat lampaita. Ja vähän vieressä olleita eläin patsaitakin. Mainio touhupari.

Sweet Manilla

Eilen juttelin muutaman vanhuksen kanssa, että mitä olivat tykänneet tapahtumasta. Vanha mies kertoi illan esiintyjien olleen aivan ihmeellisiä. Hänen hoitajansa hymähti ja toisti, että: "Ihmeellisiä vai?" Pappa siihen: "Juu, aivan ihmellisen hienoja esiintyjiä." Hänen vieressään mummo jatkoi hehkutusta:
"Kyllä on aivan ihanaa ohjelmaa taivaan Isä järjestänyt meille koko viikoksi!" Ensiokin ihan innostui siitä räp -esityksestä." Meinasi siinä sydän pakahtua, oli niin ihanat keskustelut heillä siinä kotiin iltatoimille matkatessa. Pappa kulki kaikenlisäksi rollaattorilla, minkä oli askartelu -pisteellä tuunannut koristeelliseksi. Käsijarruakin koristeli glitterinen piippurassi. Siis miten liikuttava.

Osallistu ihmeessä mukaan lauantaiseen tapahtumaan, jos vaan olet ohjelmaa vailla. Minä henkilökohtaisesti fiilistelen Roihuvuoren meininkiä. Yhteisöllisyyttä ja lämminhenkisyyttä. Ja juuri sitä, mikä Mopo rokissakin on taustalla, eli eri sukupolvien yhteyttä lapsesta vaariin. Lisäksi maanläheisyys on perus Roihuvuorelaista.
Roihuvuoren maine ei ole aina ollut kovin korkealla, mutta lähivuosina se on onneksi parantunut. Se on jopa valittu vuonna 2010 vuoden kaupunginosaksi. 

No mutta, vietit tulevan viikonloppusi missä tahansa ja mitä kuunnellen, (taikka vaikka ihan tyynessä hiljaisuudessa), niin iloiset viikonlopun toivotukset täältä idästä!
Nautitaan tämä viikonloppu kauniista ja lämpöisistä ilmoista! :)

-Tiia

Ps. Tämä posti taisi vetää huiput hehkutuksen ja linkkisateen osilta.. Mutta jokainen linkki on kurkkaamisen arvoinen. 

Sokerina pohjalla vielä yksi linkki hehkutettavaksi! Käy ihmeessä tykkäämässä tästä! ;)