Inventaario

Johan on taukoa piisannut.. Monta viikkoa ilman minkäänlaista huomiotani on tämä blogi täällä vaan itsekseen olla möllöttänyt. Tai oikeastaan, kirjoitin kyllä yhden pitkän postin ihan vuoden alkajaisiksi, mutta se laukaisi minussa jonkin tason ahdistuksen ja nytpä olenkin tässä sitten sillä tiellä ollut kirjoittamisen suhteen. 

Useampi bloggaaja on vuoden vaihduttua kirjoittanut blogiinsa koosteen edellisestä vuodesta, kuvien kera. Minusta oli kiva lukea niitä ja varsinkin, jos tekstiin oli mahtunut mukaan myös blogissa aiemmin julkasematonta materiaalia. Aloitin minäkin sitten kirjoittamaan tämän kaltaista vuosi inventaariota.. Eli millaista oli vuonna 2013 ja mitä jäi käteen -tyyppistä tekstiä. 

Kun pitkä teksti oli valmis, se sisälsi jo julkaistujen asioiden lisäksi myös jonkin verran tapahtumia ja tuntemuksia, mitä en ollut aiemmin täällä julkaissut. Sen läpi luettuani alkoi päässä vähän huimaamaan ja muistin vielä niiden juttujen lisäksi joitaikin juttuja, mitä en ollut edes tajunnut tapahtuneen (lähinnä pääni sisällä). Päätin sitten olla julkasematta koko postia. Kirjoittaminen sen osalta jäi sitten ikään kuin omaksi henkilökohtaiseksi terapiakseni. Paljon siis sattui ja tapahtui, moni asia muuttui ja vuoden puolivälistä mitä lähemmäksi loppua kohden mentiin, tuntui olo koko ajan vaan väsyneemmältä. Vuoden viimeisimpänä vuorokautena kerittiin vielä istumaan yötä myöten päivystyksessä. Jotenkin vuotta kaikenkaikkiaan kuvaava hetki sekin. Onneksi siitä yöstä selvittiin kuitenkin vain säikähdyksellä ja unettomalla yöllä.

Paljon siihen vuoteen mahtui hyvää, paljon myös tosi raskasta.  

Inventaarion lopputuloksen voi kiteyttää helposti yhteen sanaan: Selvittiin!

Edelleenkin moni asia myllertää ja hakee paikkaansa. Monta juttua on vielä ihan auki ja jonkusen verran on vielä tehtävää ja opeteltavaa, että arki kulkisi jokseenkin sulavasti. Alkaneen vuoden alkuunkin on myöskin riittänyt omat koitoksensa. Mutta vastapainoksi on onneksi myös ollut paljon rusinahetkiä. Niitä "napsien" jaksaa taas. :)

Onnenrusinoista muuten puheen ollen.. Blogini onkin nyt kokonaisen yhden vuoden vanha! Paljon on muuttunut arki (ja muutenkin moni asia meidän perheessä) ensimmäisestä blogikirjotuksestani, mutta onnenrusinat ne on säilyneet! Niitä siis keräillään ja vaalitaan edelleenkin päivittäin! Monilta osin rankan vuoden jälkeen blogin nimeä ei siis onneksi tarvitse muuksi muuttaa. 

Vaikka välillä huomaankin, että itseään on tsempattava, etten kaikkien hoidettavien ja mietinnässä olevien asioiden viidakossa vaivu liikaa kurttuilemaan otsaani, niin elämä on kaikesta huolimatta edelleen ihan oikeastikkin ihanaa ja hymy ei ole kadonnut minnekkään, vaikka välillä naama muistuttaakin enemmän rusinaa. Sellasta se nyt vaan välillä on. Toisinaan on vähän vaikeampia elämän jaksoja. Turha kuitenkaan lannistua, nimittäin useasti semmoisen ajanjakson jälkeen odottaa jotakin aivan uutta ja raikasta, sellainen seesteisempi hetki. Ainakin varmasti pieni sellainen. :)

Minua pyydettiin loppuvuodesta mukaan erääseen ohjelmaan, missä kerronkin omasta onnestani ja mistä sen ammennan. Samat ajatukset onnesta kantavat minua tänäänkin. 

Ja sen saman tahtoisin välittyvän myös tästä onnenrusina -blogista. 

Elämässä tulee aina olemaan pilviä. Niitä tulee ja menee. Välilllä myrskyten, välillä ihan vaan hattaroina. Aurinko ei siltikään katoa minnekkään. Se on aina siellä paikallaan, pilvistä huolimatta. 

Jos itkettää, niin pitää itkeä itkut pois ja kun taas on aika nauraa, niin sen kun nauraa sielunsa kyllyydestä. Kaikelle on oma aikansa. 

(Ohjelman voit katsoa klikkaamalla tästä linkistä.)

Minua on pitkään puhutelut yksi mietelause. Minusta siinä on isosti viisautta. Eräs ihana ihminen laittoi minulle hetki sitten aivan huikean sähköpostin, mihin lopuksi kirjoitti myös tämän kyseisen lauseen. 

Kiitos hänelle muistutuksesta.<3

Life isn`t about waiting for storm to pass. 

It`s about learning to dance in the rain.. 

Voi vitsit, niin se vaan on.. 

(Hyviä Päivätansseja jokaiselle siis! Heh! )

Tahdon toivottaa jokaiselle monilla hyvillä asioilla kyllästettyä alkanutta vuotta! 

Seistään lujina, mitä vastaan tuleekaan! <3

-Tiia

Onni

Olipa taas niin kiva viikonloppu. Sain aloittaa sen ihan ikiomalla ajallani perjantaina. Pojilla oli isi -poika päivä. :) Kävin kaupungilla haaveilemassa ja hipelöimässä ihania juttuja suosikki liikkeissäni ja hakemassa muutamat tapettinäytteet yhteen tulevaan pikku projektiini. Sitten kävin syömässä Teatterissa salaatin ja suuntasin sieltä Ruskeasuolle. Nimittäin, sain helmikuussa Niklaksen mestaruuden kunniaksi hänen asiakkaaltaan lahjan hänen omaan Onni -hoitolaansa ja perjantaina pääsin ihanaan Shiatsu -hierontaan. Oli kertakaikkisen ihanaa ensinnäkin rentoutua hoidossa, mutta myös tavata itse lahjan antaja. Hän on mahtava tyyppi! Pitkä tovi meni rupatellessa ja ei kovinkaan montaa hiljaista hetkeä ollut, kun meillä juttua riitti. Kiitos Maipille niin paljon ihanasta iltapäivästä ja rentouttavasta hoidosta! Lisäksi taas päässäni jyllää uusia terveyttä edistäviä asioita. Maippi paljastui hyvinkin monen alan asiantuntijaksi ja on melkoinen tietopankki, etenkin näissä hyvinvointi asioissa. Minä suosittelen ehdottomasti muitakin käymään Onnissa Maippia tapaamassa. Huippu!

Lauantaina pyörähdettiin koko perhe kaupungilla, käytiin mm. kannustamassa Helsinki City Runissa juossutta appiukkoa. Saatiin myös kylään ihana yökyläilijäkin. Sunnuntaina suunnattiinkin taas Suheen. 

Kuvan meidän perheestä HCR -tapahtumasta napsasi siskoni Milla

Tänään meillä oli Ludan kanssa niin ihana aamupäivä. Touhuiltiin partsilla ja paistoin herkkulettuja, mitkä nautittiin auringon paisteessa omalla partsilla. Letut ei olleet tavallisia vehnäohukaisia, vaan niissä  oli kaksi ainesta. Banaania ja kananmunaa. Paistoin tilkalla kookosöljyä. TODELLA helppoja, hyviä ja terveellisiä! Päälle sipaistiin vähän hunajaa ja mustikat kruunasi lätyn. Maistui! Tein samoja lettuja eilen Nikullekkin ja hän sanoi, että ne oli melkeen parempi, kun normiletut. Makuasioita nämä, mutta kokeile toki itse ja maista! :)

Banaani -letut

3-4 kpl

2 Banaania

3 kananmunaa

Kookosöljyä tai ihan sitä ehtaa, kunnon voita paistamiseen

Sekoita ainekset hyvin keskenään. Voit pyöräyttää taikinan nopeasti sekaisin esimerkiksi tehosekoittimessa tai sauvasekoittajalla.

Kuumenna pannu ja paista lettuset kookosöljyllä tai voilla. Täytä valmis lettu mielesi mukaan. 

Viikonloppuna mietin paljon taas onnellisuus asioita. Kuinka onnellinen olen ja miten ihanaa elämä on. Oikeasti. Niin minä aidosti oikeasti ajattelen. Kaikkine hyvine ja huonoine puolineen, elämä on ihanaa. Jos jaksat lukea, niin haluan kertoa, miten itse todella oivalsin sen. Muistin sen taas.

Olen perusluonteeltani hyvinkin iloinen ja olen pienestä asti arvostanut pieniä asioita ja saanut niistä iloa. Olen aina ollut sellainen hyväntuulinen luonnon lapsi ja tyytyväinen elämään, mutta silti olen ajatellut, että jotain puuttuu. Olen ajatellut, että vasta sitten olen oikeasti täydellisen onnellinen, kun sitten joskus asiat vaan loksahtavat kaikki kohdalleen... Tiedätkö ajatuksen?

Elämä kuitenkin heittelee hyväntuulistakin ja sekaan mahtuu kaikenlaista mietettä. Elämä koittaa kovettaa. Kun meille tuli 2008 avioero, alkoi minulla suuri matka minuun itseeni.  Olin silloin ihan rikki, katki ja poikki. En kylläkään pinossa, vaan ihan sekaisin. Halusin rakentua uudestaan. Karistaa turhaa pois ja korostaa sitä, mikä minussa on vahvinta. Olla 100% minä. Seistä omilla jaloilla ja olla vihdoin elämässäni oikeasti onnellinen. Matka kaikenkaikkiaan jatkuu varmasti lopun elämäni, mutta onnen minä olen onneksi oivaltanut. Ja se on oikeastaan aika pitkälti asennekysymys. Näin minä ainakin ajattelen. Päätös siitä, että on onnellinen kaikesta huolimatta. Oli menneisyys mitä hyvänsä ja tuokoon huominen mitä tahansa. Tänään on silti paras juuri näin.

Tämän oivalluksen koin, kun olimme eron jälkeen palanneet takaisin yhteen ja oltiin päätetty mennä uudestaan naimisiin kesäkuussa 2010. Koin olevani maailman onnellisin, elämäni (tähän astisen) suurimman myrskyn jälkeen. Ajattelin, että nyt vihdoin alkaa minun elämäni ja mikään ei voi kaataa tätä onnen tunnetta. Tuntui, että nyt olin sen onnen vihdoin ansainnut. (Ihan kun se jotenkin muka pitäisi ansaita..)

Kunnes.

Kaksi kuukautta ennen meidän uudelleen vihkimistä, elämäni yksi tärkeimmistä henkilöistä sai sydänkohtauksen. Ukki. Hän oli tuupertunut kadulle rintaan koskien. Se ei onneksi ollut vielä päivä, milloin ukin oli aika lähteä. Mutta minulle se oli niin paha kolaus.

Ukki oli sairaalassa useita päiviä ja pääsi kotiin. Kuukauden kuluttua sain kuulla, että ukki oli saanut nyt aivoinfarktin ja oli sairaalassa liotushoidossa. Se oli ihan kamalaa. Koko perhe oltiin ihan pois tolaltamme, toivottiin ja rukoiltiin vaan parasta. Onneksi, hän selvisi. Vammoja oli aivoihin tullut, mutta hän selvisi. Hän oli kuukausia kuntoutuksessa ja vietti Laakson sairaalassa melkeen koko kesän. Se oli todella raskasta aikaa kaikille meille. Ukille tietenkin raskainta ja mummille myös. 

Meidän uudelleen vihkiminenkin meni siinä sivussa ja silti tämä synkkä pilvi seurasi mieltäni. En kokenut, että saisin nytkään olla täysin onnellinen.

Sinä kesänä vietimme Nikun kanssa paljon aikaa eräässä meille tärkeässä paikassa ja saimme usein olla siellä ihan kaksin. Yhtenä kesän kauneimmista päivistä olimme siellä taas ja minä tunsin kamalaa pahaa mieltä ja kurkussa oli koko ajan palan tuntu. Itkun kautta purin tuntojani tästä onnellisuus asiasta ja kerroin, kuinka minusta tuntuu lähes katkeralta, miksen koskaan saa olla täysin onnellinen. Itkun jälkeen rauhotuin ja katselin taivaalle. Rukoilin mielessäni, että haluaisin tuntea olevani onnellinen. Taivaalla oli muutamia pilviä ja ne ajelehtivat auringon eteen. Muuten oli niin kirkkaan sininen taivas. Tämä hetki oli yksi elämäni käännekohdista, sillä niiden pilvien kautta sain rukoukseeni vastauksen ja oivalsin siinä hetkessä oman näkemykseni onnesta.

Usein ihmiset puhuvat täydellisestä kesäpäivästä ja kuvailevat sen pilvettömänä sinisenä taivaana, missä auringolla on tilaa paistaa taivaan täydeltä.

Tämä oli juuri sellainen päivä, mutta mämä muutamat pilvet olivat kuitenkin välillä auringon tiellä. Silti päivä oli minusta täydellinen kesäpäivä. Ihan niin kuin elämäni siinä hetkessä. Täydellisen tuntuista muuten, mutta...

Hetken päästä kerroin Nikulle oivallukseni. Kerroin, että tajusin onnen asuvan meissä, jos niin päätämme. Sitä ei ansaita, se oivalletaan. Ei voida vaan odottaa aikaa, jolloin onni alkaa, muuten ohitamme sen. Onni on elämän pienissä hetkissä, ajatuksissa, tekemisissä ym. Onnea voi olla mitä vaan, mistä tulee hyvälle mielelle. Jotain mitä joku sanoo, jotain mitä itse sanoo tai tekee, jotain mitä silmillä näkee tai silmät suljettuina aistii. Onni pohjimmiltaan asuu meissä jos halutaan niin. Ja minä ainakin haluan. Uskon, että sitä me kaikki elämältä haluamme, olla onnelliset elämän loppuun asti.

Siinä hetkessä tajusin, että voin kaikista tilanteista huolimatta olla onnellinen. Ottaa vastoinkäymiset vastoinkäymisinä, kokea myös huonoja hetkiä, olla välillä allapäin, mutta silti olla sisimmässäni onnellinen ja kiittää jokaisesta huonostakin tilanteesta tai tapahtuneesta, sillä ne kasvattaa ja vahvistaa entisestään. Onni tulee myös kiitollisuuden kautta. Kiitollisuudesta siitä mitä minulla on, sen sijaan, että miettisin sitä mitä minulla ei ole tai mitä olen menettänyt. Tietenkin isoista menetyksistä ja koettelemuksista toipuminen ottaa prosesseineen oman aikansa, eikä kaikkea pysty unohtamaan, mutta katkeroituminen tapahtuneista ei ainakaan auta. Se vaan satuttaa omaa sisintä lisää. Anteeksiantaminen on avain siitä pois. Ei aina siltikään helppoa. Sitäkin palkitsevampaa kuitenkin. Minun apuna näissä asioissa on ollut Jumala. Elämäni kallio. Hän on pehmentänyt sydämeni, silloin, kun katkeruus on päässyt livahtamaan sinne kuokkimaan.  

Haluan vilpittömästi, että mahdollisimman moni tajuaisi saman asian omassa elämässään. Ettei juoksisi onnen perässä, juosten koko ajan kuitenkin sen ohi ja odottaen, että milloin se oikein alkaa. Onni on nyt ja tässä. Jos tämä ei uppoa sinuun, toivon sinun löytävän elämän onnellisuuden ja rauhan jollakin muulla tavalla. Nykyään tuntuu vaan, että liian moni on onneton ja odottaa jotain ihmettä elämäänsä. Mutta tiesitkö oikeastaan mitä? 

SINÄ OLET IHME.

Aurinkoa jokaiselle!

<3: Tiia

Sinä olet ihme, suuri ihme.

Ps. 139:14