Viikkojen huminaa

Keuhkokuume karistettu! Tuntui niin hienolta olla taas terve. Oikeesti. Vähän oli aluks sellainen Fenix -lintu olo. Tunnettehan tarinan siitä linnusta, joka palaa tulessa ja nousee sitten tuhkan keskeltä entistä ehompana ja lähtee taas uuteen nousuun? Tai jotenkin noin se meni, olen tainnut unohtaa itsekin.. Heeh. Jokatapauksessa, huippua olla terve!

Puolitoista viikkoa sängynpohjalla oli siis ihan tarpeeksi. Kiitos. Viikonloppuna oli onneksi vastapainoksi kivaa tapahtumaa. Pari työjuttua (kakkuhommia) ja sitten lauantaina oli Greenstreetin latojuhlat. Itse yrittäjän, sekä yrityksen synttärit vietettiin samaan hengen vetoon. GreenStreet on siis yritys, jonka kanssa olen ryhtynyt/ryhtymässä koko ajan enenevissä määrin yhteistyöhön. 

Latojuhliin pukeuduttiin teeman mukaisesti. Hattuja ja farkkua vilahteli. Niin ja ruutupaitaakin. Oli kivat juhlat ja kaikin puolin niin herkut tarjoilut. Sain kunnian tehdä juhlaan raakakakut. Yksi oli oma reseptini ja kaksi muuta kakkumestari Heidin. 

Dj soitti koko illan hyvää musiikkia ja jokainen näytti viihtyvän. 

Myöhemmin illalla sain vielä tanssittua jalat rakkuloille ystäväni keikalla, kivaa siis oli. 

Pikkumussukka oli siis koko viime viikon poissa kotoota. Pitkä aika noin pienelle! Ja äidille tietty! Oli iso ikävä poikaa ja oli ihana, kun hän taas sunnuntai -iltana tuli takaisin kotiin. Ehkä ensimmäistä kertaa en saanut kokea hänen suunnaltaan minkäänlaisia "poissaolo" -raivareita, kun tuli reissusta kotiin. Mikä oli ihan huippua. Sain vaan senkin edestä pusuja ja haleja. Otin kaiken ilolla vastaan. 

Maanantai -iltana päiväkodin jälkeen alkoi kuitenkin poika vaikuttamaan kipeältä. Itki vaan ja kuumeni. Istuttiin autossa matkalla paikasta A paikkaan B ja ei aikaakaan kun röhäyskäinen poika oksensi mahalaukkunsa tyhjäksi. Ei se ollut oksutautia, vaan johtui siitä yskästä ja limasta. Poika oli siis hyvää vauhtia tulossa tosi kipeeksi.. Onneksi itse olin juuri tervehtynyt, niin olen pystynyt häntä hoitamaan kotona. Päiväkotiin vienti ei ole tietenkään ollut mahdollista. Keskiviikkoiltana käytiin lääkärissä ja kotiin tultiin korvatulehduksen ja antibioottien kera. Tässä siis tämäkin viikko mennyt kotona. Melkeen meinaa ressiä pukata, kun on kerääntynyt kasaan  niin paljon tekemättömiä asioita sairasteluiden vuoksi. Huuh.. No jospa ensiviikolla oltais kumpikin terveinä.

Korvatulehduksesta huolimatta hymy on herkässä pienellä musiikkimiehellä.
(Tukka kaipais ehkä vähän saksia..)

Jäi kyllä harmittamaan aika isosti se, että ihanan ystäväni Eevan ollessa täällä kaksi viikkoa miehensä ja pienen vauvansa kanssa sairastelin siitä ajasta 1,5 viikkoa ja näkemiset jäi todella vähiin. Nyt maanantaina kerittiin pikaisesti sanomaan viimeiset moikat, samalla kun putsasin itkevän pojan päältä oksennusta.. Tiistaina he lensivätkin jo takaisin kotiin, lämpöiseen Kaliforniaan. Mulla on sinne aivan jatkuva ikävä. Kolmesti olen siellä päässyt kyläilemään ja viime kerrasta on nyt kaksi vuotta. Oltiin siellä silloin perheenä pari viikkoa. Ihana paikka. Ehkä taas pääsen joskus sinne.. 

Ainakin on jo valmiiksi ikävä suloista Plattin perhettä.<3 

Oli ihana nähdä, edes ne muutamat kerrat reissun aikana. Ja ihanaa oli etenkin tavata pieni herra Jaden! Mikä sulopää!

Niin ja hei, eilen sain ilon olla mukana Radio NRJ :n iltapäivässä, Tuija testaa -osuudessa. Testailutin Tuijalla raakakakun tekoa liputtaen samalla Greenstreetiä. Oli kyllä hauskaa. Jos missasit kyseisen osuuden, voit kuunnella sen NRJ Finlandin sivuilta. 

Tänään saatiin korvatulehduspotilaan kanssa meille yökylään nuoremman siskoni maailman suloisin pieni karhunpoikanen! Tai oikeastaan koira, mutta se näyttää aivan pieneltä karhulta. Tifa nimeltään. (Ensikohtaaminen meillä oli hänen kanssaan maanantaina, ennen sitä oksu -tilannetta..) Mutta kyseessä on siis aivan järkyttävän suloinen karvapallo! Luda on innokas koiranhoitaja. Heistä tuli heti ihanat ystävykset. Tervetuloa perheeseen Tifa.<3

Maininnan arvoista on vielä se, että mulla oli tänään päivällä ihana pieni tauko kotihoitajan roolista, kun poika nukkui pitkät pätkät päiväunta. Blogi päivittyi, varpaan kynnet sai pinkin lakan ja vatsa täyttyi hyvästä. Kehittelin aamupäivällä herkullisen maapähkinävoi raakakakun ja olihan sitä nyt maisteltava. Ja otettava vähän lisääkin.. Täytyy tehdä samaa herkkua uusiksi ja napata reseptikin päästä paperille. Josko saisin jokupäivä jopa päivitettyä surullisesti keväällä tyssännyttä ruokablogiani.. voi sitä. 

On kyllä aivan hullua miten nää viikot vaan vierii..taas on yksi lopuillaan.

Ihanaa, että tää syksy on ollut näin lämmin.. Minusta näin saa jatkua..

Mutta hei, mitä teidän syksyyn kuuluu? Olis ihana kuulla teistä taas.. :)

Aurinkoista loppuviikkoa jokaiselle! 

Tsau!

-Tiia

Yhtä juhlaa ;)

Torstainen synttäripäivä alkoi heti silmien avaamisen jälkeen paketin avaamisella ja sieltä paljastui ukulele. Ajattelin musiikkimiehen innostuvan uudesta soittimesta ja näin siinä sitten kävikin. Nyt ollaan kovasti harjoteltu soittamista ja sitä ettei soitinta saa kolhia ihan miten sattuu. Hienosti on harjoitukset kyllä edenneet ja ukulele on edelleen näin neljänkin päivän jälkeen ehjänä! ;)

Heti lahjan avaamisen jälkeen syötiin tietenkin juhlan kunniaksi kakkua. Ja ei mitä tahansa kakkua, vaan aivan huikean hyvää sitruuna-mansikka raakakakkua! Pakko sanoa, että se kakku onnistui kyllä niin hyvin, eikä siinä kauaa nokat tuhisseet, kun palaset oli massuissa. Aamupäivä meni rauhallisesti ja ihan vaan puuhasteltiin mukavia. Päikkärien jälkeen Ludaa tuli hakemaan ulos hoitaja. Ulkona Luda oli saanut harjoitella koiran talutusta ja olikin osannut ohjailla pientä pörröistä koiraa hienosti kaksin käsin remmistä pitäen. Minä aloitin torstai -illalla seuraavat kaksi kuukautta kestävän taidekurssin. Kurssilla maalataan, valokuvataan ja lopuksi tuotoksista sidotaan kirja. Tosi ihanaa.

Perjantaina sain olla mukana huippuhauskoissa bileissä, kun ystävä täytti vuosia. En tiedä milloin viimeksi oli niin hauskaa ja koska viimeksi olisin tanssinut tunti tolkulla niin, että meinasi siinä takapuoli irrota! :D Vaikka yöunet jäi ihan minimaalisiksi, niin sain tanssimisesta senkin edestä energiaa. Puttes oli tapahtumapaikka ja minulle paikkana ihan uusi tuttavuus, mutta ihastuin ja haluan ehdottomasti palata. Sieltä saa muuten gluteenitontakin pizzaa! :)

Lauantaina juhlittiin kolmevuotiasta vielä vähän lisää. Paikalla oli oma perheeni ja 1/4 Ludan kummeista. Lisäksi juhlimassa oli kummisedän pieni perhe.

Luda on kovastikkin hoksahtanut Late Lampaaseen. Toki Salama ja muut Syylari Cityn autot ovat pysyneet siinä rinnalla, mutta Late on kyllä saanut ihan oman paikkansa pienen ukkelin sydämestä. Kakku sai siis tänä vuonna Laten hahmon. Poika ei malttanut juhlahumussa edes maistaa kakkua, mutta oli "Latesta" kuitenkin aivan innoissaan ja puhalteli kynttilöitään jo isona poikana. Mikä olikin ehdottomasti pääasia. :) Kynttilöiden sammumiseen hän tarvitsi kuitenkin vielä vähän apuja, vaikkkin käytti kyllä monenlaisia eri tekniikoita ja kokeili myös nenän kautta puuskuttamista. Heh.

Kaikki lahjat hän halusi avata papan kanssa yhdessä. Jaettu ilo kun on aina kaksinkertainen. Ja jokainen paketti oli kovin mieluinen. Spidermanista moottoripyörään.

Ukulele oli kovassa käytössä pitkin päivää ja jokainen sai vuorollaan sitä soitella.

"Olet mun auringon nousu, 

päivieni valo, iltojen ilo. 

Päivän ensisäde kultainen.."

Oli kyllä ihan uusi kokemus järjestää juhlat ilman stressiä ja suursiivouksia. (Vielä ilman kunnon yöunia ja yötämyötä tanssien..:D) Tavarat kaappeihin, imurilla pahimmat pois ja lattiasta pahimmat tahrat kostealla pyyhkien. Sopivasti tarjoiluja pikkupudjetilla ja pieni määrä porukkaa. En uupunut, en stressannut. Ainoastaan nautin olosta ja mikä parasta, synttärisankari oli pelkkää hymyä. :)

Tänä vuonna oli täydellistä näin.

Iloa ja lepoa sunnuntaihin! :)

-Tiia

Kaunis kesäilta

Lauantaina saimme olla mukana juhlimassa ystäväni Esan ja hänen vaimonsa Riinan kaunista hääjuhlaa Nummi -Pusulassa. Sää oli täydellinen ja oli kyllä juhlatkin. Niin kauniit. Hääpari vihittiin jo alkukesästä Israelissa eräällä Surffi Clubilla, meren rannalla. Itse en ollut paikalla, mutta kuvat oli kuin jokaisen häistä unelmoivan naisen unelmasta. Ihan mieletön tunnelma välittyi niistä. 

No ei nämä lauantaiset juhlatkaan kylmäksi jättäneet. Jo niin kauniilla mökillä vierailu jätti oman jälkensä. Taustalla soinut musiikkikin oli peräjälkeen täynnä omia lemppareitani. Lisäksi kaikki oli otettu niin ihanasti huomioon lapsia myöten. 

Ludakin nautti silmin nähden joka solullaan juhlan loppuosiossa häntä odottaneesta naku -uinnista ja juoksentelusta Aatamin asussa, ennen pyjamaan sujahtamista. Minä taas imin sillä välin itseeni kaiken mahdollisen siitä kauniista järvimaisemasta ja auringon laskusta. Oli niin tyyni ja lämmin vesikin. Jopa minä, epäjärviumari olisin halunnut mennä uimaan! Silloin on todella oltava tilanteet kohdillaan jos sellainen olo minut valtaa. Pysyin kuitenkin visusti juhlatamineissani ja pidättäydyin uimahetkestä, jokaisen paikalla olleen mielenrauhan takaamiseksi. Pienelle lapselle väkijoukossa nakuilu sallittakoon, mutta aikuiset pysyköön vaan visusti vahtihommissa.. 

Laiturilta sai myös kokeilla Stand Up Boardia. Se on siis surffilaudan näköinen lauta, minkä päällä on tarkoitus tasapainoilla ja päästä meloen eteenpäin. Siinä tyynessä järvessä se ei ollut kovinkaan haasteellista ja naureskeltiinkin, kun se oli niin terapeuttinen kokemus, että jos olisi pidempään saanut omassa rauhassa jatkaa, niin olisi kaikki mahdolliset padot lapsuustraumoja myöten päässeet aukeamaan. ;D
Yritän tässä nyt siis jotenkin saada muillekkin kuvailtua täydellistä kesäillan tunnelmaa. Ainakin minun mieleni lepäsi niissä puitteissa ja siinä säässä. Ihana ilta.

Oli niin ihana olla mukana jakamassa ystävän tärkeää päivää. Tällä ystävällä on ollut todella tärkeä rooli elämäni vaikeimmassa tilanteessa. Sitä en unohda koskaan. Niin kuin muutamille muullekkin, hän on ollut minulle kuin oma veli.

Olen todella onnellinen teidän puolesta Riina ja Esa.<3

Huolestunut kummitäti ja jääaltaassa liottuneet pikku sormet

Viikonloppu huipentui sunnuntaina, kun meidän seurakunnassa (Suhessa) oli ihan mieletön ilta. En saanut seuraavana yönä unestakaan kiinni, kun mietin miten hienoa elämää saan elää korkeimman kädessä. Kun on itku, Hän lohduttaa ja ilon hetkellä Hän riemuitsee mukana. Olen täynnä kiitollisuutta ylöspäin. Mikään ei olisi nyt näin ilman Häntä. 

-Tiia