sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Yhtä juhlaa ;)

Torstainen synttäripäivä alkoi heti silmien avaamisen jälkeen paketin avaamisella ja sieltä paljastui ukulele. Ajattelin musiikkimiehen innostuvan uudesta soittimesta ja näin siinä sitten kävikin. Nyt ollaan kovasti harjoteltu soittamista ja sitä ettei soitinta saa kolhia ihan miten sattuu. Hienosti on harjoitukset kyllä edenneet ja ukulele on edelleen näin neljänkin päivän jälkeen ehjänä! ;)

Heti lahjan avaamisen jälkeen syötiin tietenkin juhlan kunniaksi kakkua. Ja ei mitä tahansa kakkua, vaan aivan huikean hyvää sitruuna-mansikka raakakakkua! Pakko sanoa, että se kakku onnistui kyllä niin hyvin, eikä siinä kauaa nokat tuhisseet, kun palaset oli massuissa. Aamupäivä meni rauhallisesti ja ihan vaan puuhasteltiin mukavia. Päikkärien jälkeen Ludaa tuli hakemaan ulos hoitaja. Ulkona Luda oli saanut harjoitella koiran talutusta ja olikin osannut ohjailla pientä pörröistä koiraa hienosti kaksin käsin remmistä pitäen. Minä aloitin torstai -illalla seuraavat kaksi kuukautta kestävän taidekurssin. Kurssilla maalataan, valokuvataan ja lopuksi tuotoksista sidotaan kirja. Tosi ihanaa.

Perjantaina sain olla mukana huippuhauskoissa bileissä, kun ystävä täytti vuosia. En tiedä milloin viimeksi oli niin hauskaa ja koska viimeksi olisin tanssinut tunti tolkulla niin, että meinasi siinä takapuoli irrota! :D Vaikka yöunet jäi ihan minimaalisiksi, niin sain tanssimisesta senkin edestä energiaa. Puttes oli tapahtumapaikka ja minulle paikkana ihan uusi tuttavuus, mutta ihastuin ja haluan ehdottomasti palata. Sieltä saa muuten gluteenitontakin pizzaa! :)



Lauantaina juhlittiin kolmevuotiasta vielä vähän lisää. Paikalla oli oma perheeni ja 1/4 Ludan kummeista. Lisäksi juhlimassa oli kummisedän pieni perhe.



Luda on kovastikkin hoksahtanut Late Lampaaseen. Toki Salama ja muut Syylari Cityn autot ovat pysyneet siinä rinnalla, mutta Late on kyllä saanut ihan oman paikkansa pienen ukkelin sydämestä. Kakku sai siis tänä vuonna Laten hahmon. Poika ei malttanut juhlahumussa edes maistaa kakkua, mutta oli "Latesta" kuitenkin aivan innoissaan ja puhalteli kynttilöitään jo isona poikana. Mikä olikin ehdottomasti pääasia. :) Kynttilöiden sammumiseen hän tarvitsi kuitenkin vielä vähän apuja, vaikkkin käytti kyllä monenlaisia eri tekniikoita ja kokeili myös nenän kautta puuskuttamista. Heh.









Kaikki lahjat hän halusi avata papan kanssa yhdessä. Jaettu ilo kun on aina kaksinkertainen. Ja jokainen paketti oli kovin mieluinen. Spidermanista moottoripyörään.




Ukulele oli kovassa käytössä pitkin päivää ja jokainen sai vuorollaan sitä soitella.


"Olet mun auringon nousu, 
päivieni valo, iltojen ilo. 
Päivän ensisäde kultainen.."


Oli kyllä ihan uusi kokemus järjestää juhlat ilman stressiä ja suursiivouksia. (Vielä ilman kunnon yöunia ja yötämyötä tanssien..:D) Tavarat kaappeihin, imurilla pahimmat pois ja lattiasta pahimmat tahrat kostealla pyyhkien. Sopivasti tarjoiluja pikkupudjetilla ja pieni määrä porukkaa. En uupunut, en stressannut. Ainoastaan nautin olosta ja mikä parasta, synttärisankari oli pelkkää hymyä. :)
Tänä vuonna oli täydellistä näin.

Iloa ja lepoa sunnuntaihin! :)

-Tiia

9 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Olipas kiva lukea näin aurinkoinen postaus tummempien sävyjen jälkeen. Parhaat juhlat on niitä missä myös järjestäjät ja sankarit nauttii. Ihania kevätpäiviä teille. Olette rukouksissa.

Tipitii kirjoitti...

Tunne on molemminpuolinen! :) On ilo tarjota välillä raikkaampaakin luettavaa. Ja uskonkin meidän elämän raikastuvan tässä muutenkin päivä kerrallaan. Niin ja kiitos! Rukoukset merkkaa eniten. <3

Anonyymi kirjoitti...

Poikasi on onnenpoika kun on saanut sinut äidikseen! Toivottavasti tiedät sen sydämessä ja joka solussasi myös niinä päivinä kun ei ehkä tunnu siltä. Blogiasi muutenkin seuranneena tekee myös mieli sanoa että olet arvostettava nainen! Sinussa on selkärankaa! Ja suuri sydän! Jumalan rakkautta teidän kahden elämään!

Tipitii kirjoitti...

Kommenttiasi lukiessa tuli se tunne, kun pala nousee kurkkuun ja silmäpielet kostuu, sitten nielasee ja kyynel putoaa. Tässä kohtaa hyvällä tavalla. Semmoinen sanaton tila. Jokaisella omat kompastuksensa ja hämäräpuolensa, mutta on todella ihanaa, jos se mihin kuitenkin sismmässään satasella pyrkii, niin välittyy ulos asti. Kiitos. Kiitos tosi paljon kauniista sanoistasi. Aurinkoa kevääseesi.<3

Johanna kirjoitti...

Kaksi viimeistä kuvaa, <3 <3 <3, olette ihania!!! Ja kakku on aivan mieletön taas Tiia, ihanat juhlat järjestänyt suloiselle sankarille! Rutistukset teille molemmille <3

Päivi kirjoitti...

Voi kaunis Tiia!

Tipitii kirjoitti...

Kiitos Johanna.<3 Rutistuksia myös sinne!

Tipitii kirjoitti...

Voi Päivi, itse niin kaunis. Ulkoa ja sisältä.<3

rosanna kirjoitti...

Pitkästä aikaa tulin vierailemaan blogissasi ja luin heti monta postausta kerralla. Vaikka en sinua henkilökohtaisesti tunnekaan, niin haluan lähettää suuren suuren voimahalauksen! Vaikutat aivan mielettömän vahvalta ja valoisalta ihmiseltä. Onneksi sinulla on uskosi voimaa antamassa.

Paljon onnea pienelle isolle kolmevuotiaalle (ei hitsi kun nämä kasvavat niin nopeasti)! Onpa kiva tuo Late Lammas-kakku. :)