Kullalle kultaa

Useasti tuntuu siltä, että ainakin Suomessa kilpaurheilu välillä ottaa enemmän, kun antaa. Palkinnot on kovin minimaalisia, mutta itse kilpailijalta se on kuitenkin ympärivuotista työntekoa. Hillitöntä treenausta, ämpärillisiä hikeä (ja tässä lajissa silloin tällöin myös vertakin), kovaa itsensä psyykkausta ym. Ja rehellisesti, kyllä se kannustusjoukoiltakin vaatii myös jonkun verran.. Saahan siitä toki paljon sellaista hyvänolon tunnetta ym, mikä saa urheilijan aina vaan jatkamaan treenausta, eihän siinä muuten järkeä kai olisi. Ja kyllähän se kaikki alkujaankin sydämestä lähtee. Mutta siltikin, hurjasti on tehtävä töitä menestyäkseen.

En muista yhtiäkään Nikun kisoja jännittäneeni näin paljon. En oikeastaan tiedä mikä siinä niin jännittää aina, mutta huh.. nyt kävin aivan kierroksilla. En paljoa paikallani pysynyt. Enkä kovin hiljaakaan. Heh. 

Nyt on niin pitkään kaikki tätä odotettu, että sitä finaalin jälkeistä tunnetta on hyvin vaikea sanoiksi pukea. Olin niin iloinen ja helpottunut, sillä voittohan sieltä tuli! Ja vielä ihan selkeä voitto! Ekassa erässä Niku oli jo ihan ylivoimainen. Olen niin ylpeä ja iloinen hänen suorituksestaan! Onnea, Suomen mestari!<3

Ansaittu kulta

Lyömätön mestari. Kolme ottelua takana, ei jäljen jälkeä naamassa ;)

Aina mietiskelen, mitä noille palkintopokaaleille voisi keksiä. Kun ne on kuitenkin aika kromisia/kiiltäviä ja minun silmää miellyttää sisustuksellisesti sellainen vähän maanläheisempi tyyli. Joistakin kisoista tulee pokaalien mukaan vielä sellaisia räikeitä viirejäkin.. Noh, minähän rakastan värejä, mutta ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan. ;) Palkinnot merkitsee kuitenkin paljon ja on tärkeänä muistona, sekä kannustuksena eteenpäin, joten tietysti halutaan ne laittaa esille. Toistaiseksi ne kuitenkin odottavat vielä kivan näköisen vitriinin hankintaa ja pölyttyvät makkarin nurkassa. Ihan vähän kyllä hävettää se. Jokaisesta miehen tuomasta palkinnosta olen kuitenkin iloinen ja kaikki ne ovat jatkossakin tervetulleita meidän kotiin. Näistä kisoista tuli nyt suurin pokaali ja se on kyllä tosi hieno. Täytyy siis pian hankkia oma paikka sille ja kaikille edellisille palkinnoille, sekä niille monille tuleville. :) 

Tähän samaan hengenvetoon ihmettelen kuitenkin vielä, että miksiköhän näistä Sm- kisoista ei Nikulle irronnut parhaan nyrkkeilijän -palkintoa. Kuitenkin hän oli ihan ylivoimainen jokaisessa ottelussaan. Muutama muukin, ihan ulkopuolinenkin on mietiskellyt samaa. Ei pelkästään vaimo. Siitä olisi kaikenlisäski saanut sellaisen söpön kultaisen, pikkuisen nyrkkeilijä -figuurin, mistä minäkin tykkäsin. Heh.
 Henri Kekäläiselle (joka sen kultaisen ukkelin sai) kuitenkin isot onnittelut hienosta tunnustuksesta. Hienostihan hänkin otteli!
 

Maanantaina siis Niklas sai kultaa ja minä oksennustaudin. Oksensin ihan koko yön, aamuun asti ja jatkoin sitten päivällä. Välillä tuli tuotetta ihan sieraimistakin ja muutaman kerran piti tehdä päätös, että istunko vai kummarranko, kumpi kerkiää ensiksi. Enempää yksityiskohtiin menemättä toteampa vaan, että se oli ankein vuorokausi sitten pitkiin aikoihin. Oksentaminen on niin kamalaa! Tauti eteni samalla kaavalla, kun Ludalla. Seuraava päivä oli siis kuumeinen. Nyt vaikka olo on puolikuntoinen, niin tuntuu silti niin energiseltä verrattuna eiliseen. Elämä voittaa. :) 

Isällä ja pojalla oli palkintojen fiilistely -hetki äiskän lepäillessä oksutautia pois

Nikulle leipomani Daim -kakku on jo lähes syöty. Hän sai hoitaa sen ihan yksin, sillä minulle ei edelleenkään oikein mikään maistu. Mutta hyvin on näyttänyt kakku uponneen mestarille.

Nyt taidan mennä päikkärille Suomen mestarin kainaloon. ;) 

Daim -kakku

(Yhdelle tai max 12 syöjälle. Tilanteen mukaan. :D)

Pohja

2 kananmunaa

2dl ruokokidesokeria

0,5 dl sulaa voita tai margariinia

2 dl vehnäjauhoja tai vähän vajaa 2 dl gluteenittomia jauhoja

1 dl mantelijauhetta

1,5 tl leivinjauhetta

3/4 dl maitoa

Lisäksi vähän hasselpähkinärouhetta tai lastuja

Täyte

1,5 dl vaniljakreemi -jauhetta

3 dl maitoa tai vettä

n. 100g Daimia rouhittuna

Kuorrute

n. 100 g Daimia

0,5 dl kermaa

Kakun päälle vielä 100 g rouhittua Daimia

(Kyllä, koko kakkuun siis yhteensä viisi patukkaa Daimia.)

 

Lämmitä uuni 200 asteiseksi. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi.

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää munasokerivaahtoon rasva, maito ja kuiva -aineet koko ajan sekoittaen.

Kaada taikina rasvattuun ja mantelilastuilla/rouheella vuorattuun 24 cm irtopohjavuokaan.

Laita vuoka uuniin n. 15-20 min, uunista riippuen. 

Valmista täyte. Sekoita vaniljakreemi -jauhe maidon sekaan ja vatkaa kunnes seos on tasaista, eikä paakkuja ole.

Voit laittaa valmiin kreemin hetkeksi jääkaappiin vetäytymään. Rouhi sillä aikaa Daim -patukat. Tai moukaroi vasaralla. Tyyli vapaa. ;)

Ota valmis pohja uunista jäähtymään.

Valmista kuorrute. Laita kuumaan kattilaan kerma ja lisää rouhittu/moukaroitu Daim. Sekoita n.10-15min.

Huomaat, että "kinuski" on valmis, kun se muuttuu vähän mattapintaiseksi.

Kippaa kakku haluamallesi alustalle ja leikkaa kahtia.

Levitä pohjien väliin vaniljakreemi ja rouhittu/moukaroitu Daim.

Nosta kakun "kansi" paikalleen.

Kaada valmiin kakun päälle lämmin kinuski ja rouhi päälle loput Daimit.

Juhlintaa ja oksurallia

Taisin aiemmin jo mainita siitä, että usein kun minun olisi tarkoitus lähteä jonnekkin ilman poikaa, niin käy jotain ja meno peruuntuu. Niin kävi tänäkin viikonloppuna. Lauantai aamu alkoi Ludalla huonolla ruokahalulla, yleensä ruoka maistuu kyllä hyvin. Lähdettiin puolen päivän aikaan juhlimaan kummityttöni Amandan nimiäisiä ja hänen siskonsa, Bettinan kaksi vuotis synttäreitä. Hienot oli kyllä juhlat ihanilla prinsessoilla. <3

Päivänsankari Bettina puhalsi kaksi kynttilää

Herkkuja riitti jokaiseen makuun

Sylissäni on pieni suloinen kummityttöni Amanda

Luda ihmetteli, että mikäs vauva siinä pöydällä pötköttää. Nuket ei ole kovin tuttuja

Luda nukkui pihalla rattaissaan kunnon päikkärit, yli 3 tuntia. Herättyään oli hetken virkeä, mutta ruoka ei maistunut edelleenkään ja kohta alkoi valitus. Lähdettiin kotiin päin.

Mummi ja pappa oli tulossa illaksi meille, kun minun oli tarkoituksena lähteä siskoni Millan kolmikymppisille. Olin odottanut juhlia todella paljon. Niklas tulisi juhliin suoraan kisoistaan siskonsa Miran kanssa, jonka oli tarkoitus tulla juhlista meille yökylään. 

 Luda oli kotiin tullessa ihan kärttyisen ja väsyneen oloinen. Valitti lakkaamatta ja arvasin hänen olevan jotenkin kipeänä. Lähdin viemään poikaa iltapesulle. Otin syliin ja oksennushan sieltä tuli. Kerittiin käydä suihkussa ja vaihdettiin puhtaat päälle ja hetken päästä tuli uusi oksu. Pesut uusiksi ja puhtaat päälle vaan. Hetki kesti hyvää mieltä ja taas tuli oksu. Jokainen niistä tuli minun syliin. Kolmannen oksennuksen jälkeen päätin, etten voi jättää Ludaa hoitoon, kun koko ajan hakeutuu minun syliin pahassa olossaan. Eikä ihme. Oksentaminen on niin kamalan ankeaa, että itselläkin tulee siinä hommassa äitiä ikävä. Se on kamalaa puuhaa. 

Raasu kiljui ja karjui oksennus ryöppyjen välissä. Varmastikkin poltteli ja sattui. Minä itkin myös. Ludan pahan olon takia, ihan sydäntä särki. Itkin kyllä myös sitä, että taas peruuntui meikäläisen meno. Harvoin missään käyn ja tätä iltaa olin todella odottanut. Mutta en tietenkään olisi voinut lähteä ja jättää toista itkemään kurjaa oloaan ja jos oksentelua jatkuisi, en halunnut muiden joutua siivoilemaan sotkuja. Tartuntakin oli otettava huomioon, että vanhempani pääsevät terveinä töihin. Lisäksi olin niin oksennuksen katkuinen ihan hiuksia myöten ja kaikki meikit itkusta poskilla, että ei siitä muutenkaan ihan hetkessä olisi juhlakuntoon päässyt.

Oksentelua jatkui vielä muutamaan otteeseen. 

Sänkykin tulvi ja pyykkiä tuli yhteensä kolme koneellista.

Siinä pahan mielen keskellä iloitsin kuitenkin meidän uudesta pesukoneesta. Onneksi se oli olemassa! Ei ollut mitkään huippu tunnelmat muuten. 

Viimeisen kerran, kun oksu tuli sänkyyn, minun oli suihkun jälkeen pakko laskea uupunut pieni mies lattialle lepäämään. Siinä hän lepäsi matolla vaipassaan ihan uupuneena, tuijotteli vaan. Putsasin sängyn ja menin lattialle hänen viereensä pötkölle. Makoiltiin viekukkain ainakin vartti ihan hiljaa liikkumatta, kaikkemme antaneina. Minun käsi hänen pikkusella rinnalla ja hänen käsi minun omani päällä. Niin ihana hetki. Siinä hetkessä ajattelin, etten haluaisi olla nyt missään muualla mielummin.

Oli hyväksyttävä, että ne juhlat juhlittiin ilman minua. Onneksi kaikki oli sujunut siellä hyvin ja synttärisankari oli nauttinut olostaan! 

Sunnuntaina Luda otti rauhallisesti ja pötkötteli paljon

Auto kirjan lukemista ja lemppari levyn kuuntelua. Tietenkin auto -paita päällä

Niklas meni siskonsa Miran kanssa vanhemmilleni evakkoon yöksi. Kisat on niin tärkeät, että nyt ei voinut sairastua mahatautiin. Sunnuntaina Luda oli aamulla kuumeessa. Semifinaalit jäi minulta välistä, mutta tänään menen illalla katsomaan finaalin ja mummi tulee Ludaa hoitamaan. Niklas on pärjännyt todella hyvin ja kumpikin jo käyty matsi on jouduttu keskeyttämään tuomarin toimesta. Vastustajat on joutuneet lepäilyhommiin. Onneksi kenellekkään ei ole käynyt liian pahasti ja sitä toivon myös tämän illan ottelultakin. Jännittävä ilta tulossa! Huh!

Tässä vielä kuvat kakuista, mitkä leivoin pikku prinsessoille. Keksin kukka idean ihan viime hetkellä. Ne oli yllättävän helppotekoisia ja haluankin jakaa niiden ohjeen myöhemmin, paremmalla ajalla. Mira kävi kuitenkin sunnuntaina meitä moikkaamassa ja hänelle tekemääni kuppikakkuun näpersin myös kukkasen ihan hetkessä. Tosi helpolla sai nätin. Tänään leivoin Nikulle onnittelu -kakun illaksi. Hän itse toivoi Daim -kakkua, mitä oli edellisenä viikonloppuna anopilla kahvipöydässä tarjolla ja Niku ei sitä voinut silloin syödä. Ohjeen soitin anopilta. Kiitos siitä! :)

Kukka -kakku simpukkareunuksella

Rusetti -kakku jäi kokonaan leikkaamatta ja se pääsee pakkasen kautta tyttöjen äidin synttärikakuksi. :)

Mirkun kuppikakku myös kukalla koristeltuna

Nyt kyllä jännittää jo kovasti..ihan kohta lähtö Kisahallille!

Perhe

Mielestäni on todella kummallista, miten  elektroniikka on nykyään tehty kestämään vaan niin lyhyen ajan. Tietenkin bisneksen kannaltahan se on aivan mahtava tilanne. Meikäläisen vinkkelistä taas ei. Onni on kuitenkin uskomattoman ihana tukiverkosto. Perhe. Tällä viikolla nimittäin saatiin arkea helpottamaan uusi pyykinpesukone. Isovanhempani olivat päättäneet sen meille hankkia rikkoutuneen tilalle lahjaksi. Olen ollut jo kuukauden verran tietoinen sen tulosta. Viimein nyt saatuani sen kotiin muistin taas kuinka ihanaa onkaan raikas ja puhdas pyykki, jota ei ole tarvinnut pestä kolmesti ennen käyttöä. Kiitollisella mielellä siis tämä äiskä taas täällä. Oma lompakko ei tähän(kään) olisi riittänyt.

Ainiin ja uudessa pesukoneessa on nyt lapsilukko! Lämmin kiitos hänelle, joka sellaisen on kehittänyt.

Tänään olimme Ludan kanssa kyläilemässä isovanhemmillani. He asuvat puolentunnin bussimatkan päästä meistä. En voi tarpeeksi sanoin kertoa, miten onnellinen olen heistä. He ovat aina olleet apuna ja tukena. Pelastaneet kiperistä tilanteista ja pyrhältäneet paikalle hädän hetkellä. Olleet mukana iloissa ja suruissa. Pienenä mummi hoiti meitä iskän ja äipän ollessa töissä. Ukki käytti uimassa, luistelemassa, keilaamassa ja millon missäkin, kun merikapteenin hommilta oli lomilla. Eläkkeelle jäätyään vielä enemmän. En voi kylliksi kiittää heistä. Ihania aarteita. Yökyläilyä harrastetaan välillä edelleenkin, harvemmin kylläkin nykyään. Mutta silloin tällöin. 

Bussissa matkalla isoisovanhemmille

Ludalla on harvinainen tilanne. Hänellä on meidän kummankin puolelta, kummatkin isovanhemmat ja vielä isoisovanhemmat. Lisäksi kummankin isoukin nimi on sama. Heh.

Olen niin iloinen, että hän on saanut elämäänsä niin ihania ihmisiä ja toivon vielä paljon yhteisiä vuosia lisää. Näiden iäkkäämpien kohdalla etenkin välillä täyttyy mieli haikeudesta. Kaikilla heillä neljällä alkaa olemaan ikää jo kahdeksankymmentä vuotta. Ja jokaisella omat vaivansa. Saisin näillä ajatuksilla sellaisia Niagaroita aikaiseksi, joten päätän jättää nyt tältä osin tähän, ettei mene kirjottelu ihan itkeä tillittelyksi. Mutta oli taas ihana päivä heidän kanssaan.<3

Niin kauaksi kun muisti kantaa, on kahvipöydässä ollut mummin tekemää, suussa sulavaa mustikkapiirakkaa

Viime viikonloppu vietettiin Kotkassa Nikun vanhempien kotona. Siellä on kaunista. Nikun isä on rakentanut niin upean talon ja sen ovat sitten yhdessä Nikun äidin kanssa sisustaneet vimpan päälle. Arvostan. Tästä pääsenkin sitten leipomisosastolle.. Huh. Taas tuli syötyä muutamia kaloreita herkku leivosten muodossa. Erityisen lämmöllä muistelen Daim-kinuski kakkua. Anoppi on muutenkin sellainen muonamestari, että oksat pois.

Coco lepäilee..

..ja Mimmikin lepäilee

Oli kyllä mukava viikonloppu perheen parissa, aika vaan menee aina niin hujauksessa. Oli ihana nähdä myös pitkästä aikaa Nikun sisko, Ludan tätsy ja minun rakas ystävä Mira.

Vietettiinkin lauantaina tyttöjen iltaa anopin ja hänen kanssa, kun miehet olivat nyrkkeilyillassa Haminassa. Yllättäen vähän herkuteltiin. ;)

Ukki päristelee masua ja Luda nautiskelee ukin huomiosta

Välissä pusuja isiltä

Yhden miehen vauhdikas orkesteri

Huomenna minulla on leivontapäivä. Luda menee mummille hoitoon, niin saan ajan kanssa leipoa. Me viime viikolla innostuttiin äitini kanssa niin paljon kumpikin tästä hoitokuviosta. Kaikilla oli mukavaa. En ole paljonkaan jättänyt Ludaa hoitoon ja äitinikin tekee paljon töitä, joten tämä on meille kaikille uusi juttu. Saan sillä aikaa rauhassa tehdä hommia ja Luda saa vaihtelua päiviinsä mummin kanssa. Niin ja mummikin saa tietysti mukavaa vaihtelua touhuillessaan pikku -ukkelin kanssa. 

Olen luvannut leipoa kakut viikonlopuksi hyvän ystäväni Mariannen suloisten tyttöjen juhliin. Toinen heistä on kolmikuinen kummityttöni, jolla on nyt nimiäiset ja hänen siskollaan Bettinalla on kaksivuotis synttärit. Olen kovasti innostunut sokerimassa kuorrutekakkujen tekemisestä. Viimeksi leivoin sellaisen Jouluksi ja sitä edellisen kerran kummipoikani Maxin ja hänen pienen siskonsa Milan yhteisjuhliin. Innostuin niin paljon sokerimassalla koristelusta ja haluaisin useamminkin saada mahdollisuuden muotoilla siitä koristeita ja kuorrutuksia. Ihan pian on Ludankin kaksvee synttärit, 

niin pääsen taas kokeilemaan jotain uutta! :)

Maxin ja Milan kakut

Nyt lauantaina juhlitaan illalla myös siskoni Millan kolmekymppisiä. Odotan kovasti! En edes muista milloin olen viimeksi pukenut mekon ja korkkarit! Muutenkin on hienot juhlat tulossa, huippu esiintyjää ja DJ:tä myöten. Huomenna on hänen virallinen synttäripäivä. Onnea rakas, Milla -sisko. <3

Tuleva viikonloppu on muutenkin erityisen jännittävä. Nimittäin nyrkkeilyn SM -kisat strattaa lauantaina. Finaali on maanantai -iltana. Jännittää Nikun kisat aina niin paljon ja nyt ihan erityisesti. Huh.. Minä vaan aina istun, katson ja jännitän pakaroita. 

En muuta pysty.

Mutta siis kaikki Kisahallille mukaan tsemppaamaan (ja pakarajännittämään) Niklas kirkkaimmalle mitalille!

Tänään on ollut erityisen kiitollinen olo. Etenkin perheestä ja ystävistä. Ihmisistä ympärillä. On myös muutamia ikäviä asiota mielessä, mutta tiedän, että asiat ei murehtimalla parane. Tahdon siis vain olla kiitollinen siitä hyvästä, mitä minulle on annettu. En halua keskittyä asioihin, mille en kertakaikkiaan itse mitään mahda. 

Mieleeni tuli yksi hyvä lausahdus:

"Worrying is stupid. 

It`s like walking around 

with an umbrella 

waiting for it to rain." 

-Wiz Khalifa

Onnenrusinoita

 Luda oli näköjään jättänyt muutaman onnenrusinan lipaston päälle huomista odottamaan.

Jokaisesta päivästä löytyy ihan varmasti  oma "rusina -hetki" ja haluankin haastaa kaikkia teitä lukijoita pysähtymään niistä nauttimaan. :)

Iloista mieltä jokaiselle loppuviikoksi! 

 

Ystävänpäivä

Eilen sain äidiltäni mahdollisuuden tutustua uuteen ompelukoneeseeni, hän otti Ludan hoitoon koko päiväksi. Heillä oli ollut kiva päivä. :)

Aloitin imuroinnilla ja lattianpesulla, kun kerran näin hyvin oli aikaa ja sain rauhassa siivota. Sitten tutustuin ompelukoneen perustoimintoihin ja näpersin muutaman pienen jutunkin. Kone on niiin ihana!<3

 Aikaa jäi vielä Ludan huoneen hyllyn maalaukseen ja leipomiseenkin. Halusin tehdä jotakin ystävänpäiväksi. Marengit on niin kauniita ja yksinkertaisia herkkuja, että päätin pitkästä aikaa tehdä niitä. Joskus luulin, että marengin teko on jotenkin äärimmäisen hankalaa ja aikaa vievää puuhaa, mutta kun kerran katsoin sivusta ystäväni Lauran tekevän niitä, niin nehän valmistui ihan käden käänteessä ja rohkaistuin sitten itsekkin yrittämään. Kiitos Lauralle opeista! :)

 Lisäksi leivoin myös samaista sitruunapiirasta, mitä muutama viikko sitten leivoin. Nyt lisäsin vain marenkireunuksen. Se unohtui hetkeksi liian kauan uuniin ja tuli vähän liian kypsäsksi minun makuuni, mutta maistui siltikin ihan hyvältä.

Sitruunapiiras marenkireunuksella

 Tänään ystävänpäivänä sain parhaalta ystävältäni ihania Liljoja. Lemppareitani! 

Kiitos, Niklas.<3 Niin kauniita!

"Lucky im in love with my best friend.." -By Jason Mraz

Mansikkaiset marengit

Sydämelliset marengit

 Me oltiin Ludan kanssa sijaistamassa tänään Lady Linella taapero -jumppa ja samalla vein työkavereilleni myös marenkeja maisteltaviksi.  Naapurin Senja -mummo sai myös omansa. Hän muisti meitä kortilla. Minusta on ihanaa, että voidaan olla ystäviä, vaikka ikäeroa on melkeen 50 vuotta. Ystävyys ei onneksi ikää katso. 

Ihanaa ystävänpäivää kaikille! <3

Tässä vielä marengin teko ohje.

 Marengit

n. 25 kpl

3 Kananmunan valkuaista

2 dl sokeria

(Jos haluat esim. mansikan makua, lisää vielä mansikan makuista tomusokeria 1rkl)

Laita uuni kuumenemaa 100 asteiseksi.

Laita hiukan vettä kattilaan kiehumaan.

Nosta kattilan päälle kuumuutta kestävä, puhdas ja mielellään pyöreäpohjainen kulho.

Sekoita valkuaiset ja sokeri kattilan päällä olevassa kulhossa. Vatkaa seosta samalla, kun vesi kiehuu kattilassa. Varo kuumaa höyryä.

Jos tahdot tehdä värillisiä marenkeja, lisää tilkka karamelliväriä.

Jatka vatkaamista kunnes seoksesta tulee jähmeää marenkitahnaa. Taikina on valmista, kun siihen jää vatkaita nostettaessa teräviä kärkiä ja huippuja.

Laita marenkitaikina purdottimeen ja pursota massaa pieniin leivontavuokiin tai leivinpaperille.

Paista marenkeja uunin keskitasolla noin  45 min. Voit halutessasi jättää marengit uunin jälkilämpöön jopa yönkin yli. Valmiit marengit ovat kevyitä ja kuivia.

 

"Kaikki on vinksin vonksin.."

"..tai ainakin heikun keikun!"

 Viikko vierähti pojan flunssan kanssa. Oltiin koko viikko neljän seinän sisällä. Päivät meni kuitenkin aika nopeasti. Kunnes tuli viikonloppu. Niklas oli Virossa treeni -leirillä. Me jäätiin Ludan kanssa keskenään viettämään viikonloppua. Pikku -ukkeli oli sitten päättänyt, että öisin ei nukuta, eikä niin päivisinkään. Jostain tuntemattomasta syystä. Yleensä syyt selviää vasta myöhemmin, kun oivallan esimerkiksi jonkun uuden kehitysvaiheen astuneen kuvioihin. Ludalla nimittäin usein käy niin, että kun joku uusi vaihe alkaa, niin sen huomaa huonoista öistä. Lisäksi flunssa, hampaiden tulo ym. vaikuttaa aina tietenkin myös asiaan. Perjantai -launatai yönä kekkalointia kesti 3,5 tuntia ja la-su yö meni siihen verrattuna suht sutjakkaasti vaan 1,5 tunnin touhuilulla. Iltaisin nukahtaminen tapahtui noin tunnin kestäneen yliväsymysitkun kautta ja päiväunille menokin oli ihan yhtä vääntöä, nekin oli kovin lyhyet. Tähän kun lisää uhmaikäisen uhittelut ja ailahtelut, niin kyllä siinä äiskä vähemmästäkin väsähtää. Mutta onneksi viimeyönä nukuttiin koko yö putkeen! Huomasi heti, että meininki oli kaiken kaikkiaan paljon parempi tänään.

Pikku uhmaikäinen. Sopivasti isin nyrkkeilyseuran, H.U.S.:n paita päällä

 Itku oli kyllä muutamaan otteeseen kurkussa epätoivoisilta tuntuvien tilanteiden ja väsymyksen takia ja kerran se pompsahti kurkusta uloskin ihan rehellisenä itkuna. Minä itken melkeen aina väsyneenä. Sitten helpottaa. Itku on hyvä. :) 

Väsymyksestä huolimatta lauantaina iltapäivällä olimme pienen prinsessan, Neelan 2-vuotis Muumi -synttäreillä. Moni pikkuinen juhlija oli joutunut perumaan tulonsa flunssan vuoksi. Kurja aalto menossa. Neelan juhlissa oli upea Muumi -kakku ja tarjolla oli muiden herkkujen lisäksi myös Muumi -rusinoita, mitkä erityisesti riemastuttivat Ludaa. Parasta on tietenkin saada itse kaivaa pikkuisilla sormilla rusinoita askista. Palkitsevaa puuhaa. Maalasin Neelalle lahjaksi taulun, mihin kirjoitin hänen iltarukouksensa. 

Prinsessa Neela ja hienot lahjat. Kuvan on ottanut hänen äitinsä ja ystäväni Jatta.

Muumi -kakku

Juhlahumussa nautiskellen Muumi -rusinoita

"Tule Jeesus, lapsesi luo. Armos, siunaukses suo. Tue pientä horjuvaa, johda tietä oikeaa. Aamen."

Olen saanut niin paljon energiaa ihanista kukista, mitä viime viikolla sain! Moni niistä on vieläkin hengissä. Ihanaa! Minua piristi myös todella paljon postin kuljettama huippu hieno lahja..Pitkään ja hartaasti haaveilemani Singerin 160 -vuotisjuhla ompelukone!! Sain se Nikulta, Ludalta, sekä meidän kummankin perheeltä sisaruksia ja lankomiestä myöten! Aivan mieletön paketti! Veti sanattomaksi.

Hehkutan sitä varmasti tulevassa paljon lisää! Odotan jo kovasti, että pääsen pian testaamaan sitä! Maailman kaunein ja ihanin ompelukone.. Kiitos, rakkaat!<3

Tutkittiin ja ihmeteltiin uutta ihanaa ompelukonetta. Kaunotar saapui vihdoin kotiin!

Kukat piristivät pitkin viikkoa ja ovat edelleen säilyneet kauniina

Kauniit Gerberat

Viime aikoina olen miettinyt paljon Ludalla olevaa energiaa. Sitä on hyvin paljon pienessä ihmisessä. Hänellä on vauhti ja vaaralliset tilanteet veressä. Ihan kummankin meidän puolelta. Ollaan oltu pienenä vilkkaita kumpikin ja aika rämäpäisiä. Ollaan kyllä edelleenkin, vähän ehkä jo rauhotuttu, mutta ei ihan liikaa.

Meillä ei usein, muunmuassa tästä edellä mainitsemastani pienen miehen energiasta johtuen ole ihan vimpan päälle siistiä. Ei ole varmaan kyllä mikään yllätys lapsiperheessä. 

Ennen Ludan syntymää imuroin useamman kerran viikossa ja meillä oli pääsääntöisesti siistiä ja puhdasta. Minusta imurointi on kivaa. Ja kaikista kivointa se oli joskus, kun puki vielä jonkun kivan mekon päälle ja laittoi korkkaritkin jalkaan. Se oli musta oikeesti hauskaa hömpöttelyä ja siitä tuli hyvälle tuulelle.:) Muutenkin siivotessa yletyn korkkarit jalassa paremmin korkeisiin paikkoihin, kun pituutta on rapeat puolitoistametriä. Lapsen saannin jälkeen en ole kyllä kertaakaan jaksanut hömpötellä siivotessa. Se on lähinnä ollut raskauttava tekijä, kun omaa -aikaa ei muutenkaan paljoa ole.

Nyt tahroja ja kaikenlaista kimpsuketta löytyy joka nurkasta ja keskeltä lattiaa. Tavarat rikkoutuvat kovassa touhussa ja moni asia on epäkunnossa. Kaaos on kuvaava sana usein. Haluaisin kovasti kyllä pitää yllä entistä siisteystasoa, mutta se on hyvin haasteellista ja usein ihan energian hukkaa, kun kohta on sama paikka taas entistä sotkuisempi. Monessa asiassa olen joutunut päästämään irti entisistä siivoustottumuksistani ja opettelemaan sietämään sotkuja. Iltaisin kuitenkin aina siivoan pahimmat sotkut pois ja kerään lelut koriin. Pyykkivuori on päivittäisestä pyykkäämisestä huolimatta loputon. Suurin ongelma on jo pidempään ollut imurointi. Luda pelkää ihan hysteerisenä imurin ääntä. Vieläkin. Suunnilleen vuoden ikäisestä alkoi pelkäämään sitä ja kohta täyttää jo toisen. Sitä ennen hänestä oli tosi mielenkiintoista, kun otin imurin esille ja hurauttelin lattiat puhtaiksi. Hän piti aina johdosta kiinni, osallistui itsekkin. Nykyään saan siis imuroitua vain silloin, kun joku leikittää Ludaa hänen huoneessaan. Kaikenlaista totuttelua ollaan kokeiltu, mutta itku on ihan hysteeristä ja sitä kestää vielä pitkään, vaikka imuri olisi jo laitettu pois. Kovasti odotan tähän imuri -tilanteeseen muutosta. Sama koskee nimittäin hiustenkuivaajaa, sähkövatkainta ja blenderiä. Imuri on kuitenkin kaikista pahin. Jos jollakin on tästä samasta asiasta kokemusta, niin vinkit ovat tervetulleita.

Äskön tässä, nyt jo tuolla!

Juusto. Hetki ruokailun jälkeen. Tällä kertaa näytti sujuneen jopa suht siivosti.

Jo ennestään erittäin hehkeää muovimattoamme koristaa usein erinäiset silput.

Kyllä. Yksi ei kestänyt hurjaa menoa. Äiskän tuoliprojekti otti takapakkia.

Joskus sisustin minä, nyt sisustaa Luda :)

Juuri suusta pärskähtäneet leivänpalaset. Minkäs mahdat jos aivastuttaa.

Nii! Ota kiinni jos saat!

Minua huvitti, kun viime viikolla Ludan kummisedän avopuoliso Mariliis mainitsi meillä käydessään, että meidän pesupallo löytyy muuten sitten eteisestä. (Pesupallo on tällä hetkellä ainoa tapa lisätä pesuaine, koska Ludan pikku käpälät ovat tehneet selvää jälkeä pesuaineen syöttöluukusta..).
Minusta on nykyään niin normaalia etsiä sitä mistä milloinkin ennen pyykkäystä. Se jotenkin kuin suli sisustukseen minun silmissäni, eikä tuntunut oudolta näyltä. :D 
Ajat muuttuvat ja tiedän, että koittaa taas aika, kun meilläkin on useimmin siistiä, kun sotkua. Tämän hetkinen elämä näkyy ja saakin näkyä, vaikka kyllä se aika-ajoin rasittaakin. Nyt on aika sotkuille ja touhuille. :) 

Etsi kuvasta pesupallo

Energistä viikkoa kaikille!