"Kaikki on vinksin vonksin.."

"..tai ainakin heikun keikun!"

 Viikko vierähti pojan flunssan kanssa. Oltiin koko viikko neljän seinän sisällä. Päivät meni kuitenkin aika nopeasti. Kunnes tuli viikonloppu. Niklas oli Virossa treeni -leirillä. Me jäätiin Ludan kanssa keskenään viettämään viikonloppua. Pikku -ukkeli oli sitten päättänyt, että öisin ei nukuta, eikä niin päivisinkään. Jostain tuntemattomasta syystä. Yleensä syyt selviää vasta myöhemmin, kun oivallan esimerkiksi jonkun uuden kehitysvaiheen astuneen kuvioihin. Ludalla nimittäin usein käy niin, että kun joku uusi vaihe alkaa, niin sen huomaa huonoista öistä. Lisäksi flunssa, hampaiden tulo ym. vaikuttaa aina tietenkin myös asiaan. Perjantai -launatai yönä kekkalointia kesti 3,5 tuntia ja la-su yö meni siihen verrattuna suht sutjakkaasti vaan 1,5 tunnin touhuilulla. Iltaisin nukahtaminen tapahtui noin tunnin kestäneen yliväsymysitkun kautta ja päiväunille menokin oli ihan yhtä vääntöä, nekin oli kovin lyhyet. Tähän kun lisää uhmaikäisen uhittelut ja ailahtelut, niin kyllä siinä äiskä vähemmästäkin väsähtää. Mutta onneksi viimeyönä nukuttiin koko yö putkeen! Huomasi heti, että meininki oli kaiken kaikkiaan paljon parempi tänään.

Pikku uhmaikäinen. Sopivasti isin nyrkkeilyseuran, H.U.S.:n paita päällä

 Itku oli kyllä muutamaan otteeseen kurkussa epätoivoisilta tuntuvien tilanteiden ja väsymyksen takia ja kerran se pompsahti kurkusta uloskin ihan rehellisenä itkuna. Minä itken melkeen aina väsyneenä. Sitten helpottaa. Itku on hyvä. :) 

Väsymyksestä huolimatta lauantaina iltapäivällä olimme pienen prinsessan, Neelan 2-vuotis Muumi -synttäreillä. Moni pikkuinen juhlija oli joutunut perumaan tulonsa flunssan vuoksi. Kurja aalto menossa. Neelan juhlissa oli upea Muumi -kakku ja tarjolla oli muiden herkkujen lisäksi myös Muumi -rusinoita, mitkä erityisesti riemastuttivat Ludaa. Parasta on tietenkin saada itse kaivaa pikkuisilla sormilla rusinoita askista. Palkitsevaa puuhaa. Maalasin Neelalle lahjaksi taulun, mihin kirjoitin hänen iltarukouksensa. 

Prinsessa Neela ja hienot lahjat. Kuvan on ottanut hänen äitinsä ja ystäväni Jatta.

Muumi -kakku

Juhlahumussa nautiskellen Muumi -rusinoita

"Tule Jeesus, lapsesi luo. Armos, siunaukses suo. Tue pientä horjuvaa, johda tietä oikeaa. Aamen."

Olen saanut niin paljon energiaa ihanista kukista, mitä viime viikolla sain! Moni niistä on vieläkin hengissä. Ihanaa! Minua piristi myös todella paljon postin kuljettama huippu hieno lahja..Pitkään ja hartaasti haaveilemani Singerin 160 -vuotisjuhla ompelukone!! Sain se Nikulta, Ludalta, sekä meidän kummankin perheeltä sisaruksia ja lankomiestä myöten! Aivan mieletön paketti! Veti sanattomaksi.

Hehkutan sitä varmasti tulevassa paljon lisää! Odotan jo kovasti, että pääsen pian testaamaan sitä! Maailman kaunein ja ihanin ompelukone.. Kiitos, rakkaat!<3

Tutkittiin ja ihmeteltiin uutta ihanaa ompelukonetta. Kaunotar saapui vihdoin kotiin!

Kukat piristivät pitkin viikkoa ja ovat edelleen säilyneet kauniina

Kauniit Gerberat

Viime aikoina olen miettinyt paljon Ludalla olevaa energiaa. Sitä on hyvin paljon pienessä ihmisessä. Hänellä on vauhti ja vaaralliset tilanteet veressä. Ihan kummankin meidän puolelta. Ollaan oltu pienenä vilkkaita kumpikin ja aika rämäpäisiä. Ollaan kyllä edelleenkin, vähän ehkä jo rauhotuttu, mutta ei ihan liikaa.

Meillä ei usein, muunmuassa tästä edellä mainitsemastani pienen miehen energiasta johtuen ole ihan vimpan päälle siistiä. Ei ole varmaan kyllä mikään yllätys lapsiperheessä. 

Ennen Ludan syntymää imuroin useamman kerran viikossa ja meillä oli pääsääntöisesti siistiä ja puhdasta. Minusta imurointi on kivaa. Ja kaikista kivointa se oli joskus, kun puki vielä jonkun kivan mekon päälle ja laittoi korkkaritkin jalkaan. Se oli musta oikeesti hauskaa hömpöttelyä ja siitä tuli hyvälle tuulelle.:) Muutenkin siivotessa yletyn korkkarit jalassa paremmin korkeisiin paikkoihin, kun pituutta on rapeat puolitoistametriä. Lapsen saannin jälkeen en ole kyllä kertaakaan jaksanut hömpötellä siivotessa. Se on lähinnä ollut raskauttava tekijä, kun omaa -aikaa ei muutenkaan paljoa ole.

Nyt tahroja ja kaikenlaista kimpsuketta löytyy joka nurkasta ja keskeltä lattiaa. Tavarat rikkoutuvat kovassa touhussa ja moni asia on epäkunnossa. Kaaos on kuvaava sana usein. Haluaisin kovasti kyllä pitää yllä entistä siisteystasoa, mutta se on hyvin haasteellista ja usein ihan energian hukkaa, kun kohta on sama paikka taas entistä sotkuisempi. Monessa asiassa olen joutunut päästämään irti entisistä siivoustottumuksistani ja opettelemaan sietämään sotkuja. Iltaisin kuitenkin aina siivoan pahimmat sotkut pois ja kerään lelut koriin. Pyykkivuori on päivittäisestä pyykkäämisestä huolimatta loputon. Suurin ongelma on jo pidempään ollut imurointi. Luda pelkää ihan hysteerisenä imurin ääntä. Vieläkin. Suunnilleen vuoden ikäisestä alkoi pelkäämään sitä ja kohta täyttää jo toisen. Sitä ennen hänestä oli tosi mielenkiintoista, kun otin imurin esille ja hurauttelin lattiat puhtaiksi. Hän piti aina johdosta kiinni, osallistui itsekkin. Nykyään saan siis imuroitua vain silloin, kun joku leikittää Ludaa hänen huoneessaan. Kaikenlaista totuttelua ollaan kokeiltu, mutta itku on ihan hysteeristä ja sitä kestää vielä pitkään, vaikka imuri olisi jo laitettu pois. Kovasti odotan tähän imuri -tilanteeseen muutosta. Sama koskee nimittäin hiustenkuivaajaa, sähkövatkainta ja blenderiä. Imuri on kuitenkin kaikista pahin. Jos jollakin on tästä samasta asiasta kokemusta, niin vinkit ovat tervetulleita.

Äskön tässä, nyt jo tuolla!

Juusto. Hetki ruokailun jälkeen. Tällä kertaa näytti sujuneen jopa suht siivosti.

Jo ennestään erittäin hehkeää muovimattoamme koristaa usein erinäiset silput.

Kyllä. Yksi ei kestänyt hurjaa menoa. Äiskän tuoliprojekti otti takapakkia.

Joskus sisustin minä, nyt sisustaa Luda :)

Juuri suusta pärskähtäneet leivänpalaset. Minkäs mahdat jos aivastuttaa.

Nii! Ota kiinni jos saat!

Minua huvitti, kun viime viikolla Ludan kummisedän avopuoliso Mariliis mainitsi meillä käydessään, että meidän pesupallo löytyy muuten sitten eteisestä. (Pesupallo on tällä hetkellä ainoa tapa lisätä pesuaine, koska Ludan pikku käpälät ovat tehneet selvää jälkeä pesuaineen syöttöluukusta..).
Minusta on nykyään niin normaalia etsiä sitä mistä milloinkin ennen pyykkäystä. Se jotenkin kuin suli sisustukseen minun silmissäni, eikä tuntunut oudolta näyltä. :D 
Ajat muuttuvat ja tiedän, että koittaa taas aika, kun meilläkin on useimmin siistiä, kun sotkua. Tämän hetkinen elämä näkyy ja saakin näkyä, vaikka kyllä se aika-ajoin rasittaakin. Nyt on aika sotkuille ja touhuille. :) 

Etsi kuvasta pesupallo

Energistä viikkoa kaikille!