tiistai 14. tammikuuta 2014

Inventaario

Johan on taukoa piisannut.. Monta viikkoa ilman minkäänlaista huomiotani on tämä blogi täällä vaan itsekseen olla möllöttänyt. Tai oikeastaan, kirjoitin kyllä yhden pitkän postin ihan vuoden alkajaisiksi, mutta se laukaisi minussa jonkin tason ahdistuksen ja nytpä olenkin tässä sitten sillä tiellä ollut kirjoittamisen suhteen. 

Useampi bloggaaja on vuoden vaihduttua kirjoittanut blogiinsa koosteen edellisestä vuodesta, kuvien kera. Minusta oli kiva lukea niitä ja varsinkin, jos tekstiin oli mahtunut mukaan myös blogissa aiemmin julkasematonta materiaalia. Aloitin minäkin sitten kirjoittamaan tämän kaltaista vuosi inventaariota.. Eli millaista oli vuonna 2013 ja mitä jäi käteen -tyyppistä tekstiä. 

Kun pitkä teksti oli valmis, se sisälsi jo julkaistujen asioiden lisäksi myös jonkin verran tapahtumia ja tuntemuksia, mitä en ollut aiemmin täällä julkaissut. Sen läpi luettuani alkoi päässä vähän huimaamaan ja muistin vielä niiden juttujen lisäksi joitaikin juttuja, mitä en ollut edes tajunnut tapahtuneen (lähinnä pääni sisällä). Päätin sitten olla julkasematta koko postia. Kirjoittaminen sen osalta jäi sitten ikään kuin omaksi henkilökohtaiseksi terapiakseni. Paljon siis sattui ja tapahtui, moni asia muuttui ja vuoden puolivälistä mitä lähemmäksi loppua kohden mentiin, tuntui olo koko ajan vaan väsyneemmältä. Vuoden viimeisimpänä vuorokautena kerittiin vielä istumaan yötä myöten päivystyksessä. Jotenkin vuotta kaikenkaikkiaan kuvaava hetki sekin. Onneksi siitä yöstä selvittiin kuitenkin vain säikähdyksellä ja unettomalla yöllä.

Paljon siihen vuoteen mahtui hyvää, paljon myös tosi raskasta.  
Inventaarion lopputuloksen voi kiteyttää helposti yhteen sanaan: Selvittiin!

Edelleenkin moni asia myllertää ja hakee paikkaansa. Monta juttua on vielä ihan auki ja jonkusen verran on vielä tehtävää ja opeteltavaa, että arki kulkisi jokseenkin sulavasti. Alkaneen vuoden alkuunkin on myöskin riittänyt omat koitoksensa. Mutta vastapainoksi on onneksi myös ollut paljon rusinahetkiä. Niitä "napsien" jaksaa taas. :)



Onnenrusinoista muuten puheen ollen.. Blogini onkin nyt kokonaisen yhden vuoden vanha! Paljon on muuttunut arki (ja muutenkin moni asia meidän perheessä) ensimmäisestä blogikirjotuksestani, mutta onnenrusinat ne on säilyneet! Niitä siis keräillään ja vaalitaan edelleenkin päivittäin! Monilta osin rankan vuoden jälkeen blogin nimeä ei siis onneksi tarvitse muuksi muuttaa. 
Vaikka välillä huomaankin, että itseään on tsempattava, etten kaikkien hoidettavien ja mietinnässä olevien asioiden viidakossa vaivu liikaa kurttuilemaan otsaani, niin elämä on kaikesta huolimatta edelleen ihan oikeastikkin ihanaa ja hymy ei ole kadonnut minnekkään, vaikka välillä naama muistuttaakin enemmän rusinaa. Sellasta se nyt vaan välillä on. Toisinaan on vähän vaikeampia elämän jaksoja. Turha kuitenkaan lannistua, nimittäin useasti semmoisen ajanjakson jälkeen odottaa jotakin aivan uutta ja raikasta, sellainen seesteisempi hetki. Ainakin varmasti pieni sellainen. :)

Minua pyydettiin loppuvuodesta mukaan erääseen ohjelmaan, missä kerronkin omasta onnestani ja mistä sen ammennan. Samat ajatukset onnesta kantavat minua tänäänkin. 
Ja sen saman tahtoisin välittyvän myös tästä onnenrusina -blogista. 

Elämässä tulee aina olemaan pilviä. Niitä tulee ja menee. Välilllä myrskyten, välillä ihan vaan hattaroina. Aurinko ei siltikään katoa minnekkään. Se on aina siellä paikallaan, pilvistä huolimatta. 
Jos itkettää, niin pitää itkeä itkut pois ja kun taas on aika nauraa, niin sen kun nauraa sielunsa kyllyydestä. Kaikelle on oma aikansa. 
(Ohjelman voit katsoa klikkaamalla tästä linkistä.)

Minua on pitkään puhutelut yksi mietelause. Minusta siinä on isosti viisautta. Eräs ihana ihminen laittoi minulle hetki sitten aivan huikean sähköpostin, mihin lopuksi kirjoitti myös tämän kyseisen lauseen. 
Kiitos hänelle muistutuksesta.<3

Life isn`t about waiting for storm to pass. 
It`s about learning to dance in the rain.. 

Voi vitsit, niin se vaan on.. 
(Hyviä Päivätansseja jokaiselle siis! Heh! )

Tahdon toivottaa jokaiselle monilla hyvillä asioilla kyllästettyä alkanutta vuotta! 
Seistään lujina, mitä vastaan tuleekaan! <3

-Tiia

3 kommenttia:

Stella Mariella kirjoitti...

Kiitos rakas sisko ihanasta todistuksesta ja kirjoituksesta. Onni on tässä ja nyt. Olet rakas <3

Tipitii kirjoitti...

Riikka kirjoitti...

Puhuit kauniisti, kosketti ihan niin että tuli itku. Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi :)