Joulu tosiaan tuli, eikä tänä vuonna oikeastaan tarvinut hetkeäkään odottaa sen saapumista. Tietenkin olen odottanut sitä rauhallista tunnetta, minkä Joulu saapuessaan tuo, mutta päivät itsessään on vierineet taas ihan huomaamatta ilman suurempaa odottelun tunnetta. Tänään sain kuitenkin herätä ihanimman pienen nuhruttajan vierestä Jouluaattoon. Aika ihanaa.
Tänä Jouluna vietetään Joulua anoppilassa. Kinkku tuoksuu ja kaikki odottavat malttamattomina Joulupuuron valmistumista. Vaikka lumi puuttuukin, on Joulun tunnelma silti läsnä.
Yksi itselleni tärkeä Jouluperinne on illalla ruokailua ennen luettu Jouluevankeliumi. Siinä kiteytyy se Joulun ydin ja se on aina hyvä muistutus siitä, mistä Joulussa oikeasti on kyse. Ei tontuista ja Joulupukista, ei suklaasta ja lahjoista vaan pienestä Jeesus lapsesta. Usein se kun saattaa unohtua kaiken sen muun hössötyksen sekaan.
Olemme pienestä asti viettäneet Joulua isovanhempieni kanssa yhdessä, nykyää jos en ole heidän kanssaan samassa paikassa aattona, niin mieleni valtaa hetkittäin suuri haikeus. Joka Joulu käy mielessä, että vieläkö me saadaan yhteinen Joulu.
Lapsuuden Jouluista muistan paljon vaan hyvää, sellaista lämpöistä tunnelmaa ja yhdessä oloa. Joko kotona, isovanhemmilla tai serkkujen luona. Muistan kuinka joskus pienenä kiljuin jokaisen paketin avattuani, että juuri tämän olin niin kovasti toivonutkin ja suurinta osaa en ollut oikeasti edes tiennyt toivovani ja silti niitä kaikista parhaimpia lahjoja kuoriutui aina paketeista vuoron perään. Mutta siis, kiljuin siis ihan oikeasti. Ja kovaa. Lapsuuden Joulut on kyllä kultaa.
Oman mummini silmistä olen päässyt tekemään matkan hänen lapsuutensa Jouluun. Joka Joulu, kun olemme Jouluevankeliumin luettuamme laulettu yhdessä "Enkeli taivaan", niin mummin silmät on kostuneet ja siinä hetkessä on voinut käsin kosketella sitä mennyttä aikaa. Joulussa vaan on sitä jotain, minkä haluaisin oman lapsenikin kokevan sydämessään ja muistavan aina vuodesta toiseen. Ei pelkästään ne hienot lahjat, vaan ennen kaikkea ne tunnepuolen muistot. Rakastava perhe ympärillä. Joulun tunne sydämmessä.
Olen tänä vuonna kiinnittänyt suuresti huomiota kampanjaan, missä on aiheena lasten Joulu ja kuinka lapsi ansaitsee raittiin ja riidattoman Joulun. Me asutaan yhdessä Helsingin harmaista lähiöistä ja sen pystyy aistimaan, ettei jokaisessa kodissa ole asiat ihan kunnossa. Ei siis todella ole itsestään selvää, että saa viettää samanlaista lämpöistä ja yltäkylläistä Joulua, kuin mitä pienenä itse koin.
Nöyränä ja kiitollisena tässä saa olla.
Rukoukseni tänään onkin, että vanhemmat tajuaisivat pitää hyvää huolta lapsistaan ja kanavoisivat negatiiviset tunteensa muutoin, kun lapsen kustannuksella.
Tahdon toivottaa jokaiselle blogini lukijalle lämmintä ja ihanaa Joulua!<3
-Tiia
6 kommenttia:
Koskettava ja kaunis kirjoitus. Samaistun ajatuksiisi. Oikein hyvää joulua <3
Kiitos, Satu! Ja kiitos kommentistasi. Ihanaa Joulun aikaa myös sinulle!
Todella kaunis kirjoitus joulusta, tunnelma välittyi ihanasti! Vaikka meidän perheessä ei kirkossa pahemmin käydäkään, niin juuri kirjoitin itsekin siitä kuinka haluaisin tuon jouluhartauden ottaa meidänkin perinteeksi, vaikka joulukirkon muodossa seuraavasta joulusta lähtien. En halua opettaa lapselleni, että joulu on vain joulupukki/tonttujuhla, vaan myös sen mistä joulussa oikeasti on kyse. Tuo "anna lapselle lahjaksi raitis joulu" -kampanja koskettaa myös todella, sillä se todella avaa silmiä... Kukaan lapsi ei ansaitsisi humalaisia/pelottavia vanhempia, varsinkaan jouluna. :(
Toivon, että teillä oli oikeen ihana ja rentouttava joulu <3 …vaikkei valkonen ollutkaan. Ehkä sitä luntaki sinne joskus tulee. Toivottavasti se loska-vaihe skippaantuis.
Ihanalta kuulostaa teidän Joulu <3 Onnellista alkanutta Uutta Vuotta koko perheelle Lentorutistuksien kanssa <3
En jotenkaan vieläkään ole oppinut, että miten vastaan yksitellen kommentteihin, jos on tullut useampi peräkkäin.. mutta kiitos ihanaiset.♡ Toivottavasti uusi vuosi on alkanut hyvin!
Lähetä kommentti