Räkäistä touhua

Meillä on joka ilta tapana ennen nukkumaan menoa käydä katsomassa nukkuvaa poikaa. Sitten siinä hetki tuijotellaan ja mennään itse nukkumaan. Siitä on tullut sellainen tapa, että vaikka olis kuinka väsynyt, niin haluaa silti käydä hetken tuijottelemassa ja tarkistamassa, että kaikki on hyvin. Se on niin suloinen ja rauhoittava näky. 

Pojalla oli sunnuntaina aamulla alkanut kurja köhäyskä ja nuha. Ei lähdetty sen takia Suheenkaan, 

Niku kävi siellä yksin.

 Kun me sitten  tapamme mukaan ennen nukkumaan menoa oltiin menossa katsomaan Ludaa, hän vaan kuumeisena kakoi ja haukkoi henkeä sängyssään. Vähän siinä säikähdettiin.. Niku nosti kuumeisen pojan syliin, joka edelleen vähän väliä kakoi vaan, eikä saanut kunnolla henkeä. Lähdettin heti käymään päivystyksessä. Meillä ei ole omaa autoa, niin soitettiin mun vanhemmille joskso saatais auto lainaan. Saatiinkin ja vielä kuskin kera. Mun äiti, eli pojan mummi tahtoi lähteä mukaan. Lähdettiin niin kiireessä, että mussukalle jäi pyjama päälle ja kengätkin unohtui kotiin. Lastensairaalan päivystyksessä tosi mukava sairaanhoitaja tutki heti pienen ja antoi lääkettä. Jäätiin odottamaan lääkärintarkastusta. Poika kun sai kuumelääkkeen niin piristyi ihan. Tajusi myös samalla, että kaikki nämä sairaalan käytävät odottavat vain hänen yöllisiä valloitusretkiä! Siinä sitten kolmisen tuntia touhuiltiin keskellä yötä, ennen kun päästiin vastaanotolle. Pieni edellä ja isommat vuorotellen perässä. Onneksi leikkihuoneessa oli paljon mielenkiintoisia leluja, niin saatiin me isommat välillä vähän lepäillä. Aamuyöstä kolmen jälkeen lääkäri tutki touhulaisen. Hän katsoi korvat ja toisessa näytti olevan alkava korvatulehdus. Lisäksi hän antoi kurkulle jotain avaavaa lääkettä, sellaisella ihmeellisellä naamariletkulla (millä varmasti on joku järkevämpikin nimi olemassa..) Huuto raikasi pitkin käytäviä, kun yliväsynyt poika pakotettiin se ottamaan. Se auttoi kuitenkin ja päästiin kotiin. Nukkumassa oltiin neljältä. Onneksi korvat ei ole vielä ainakaan vaikuttanut kipeiltä. Muuten nassikka on kyllä normaalia vaisumpi ja väsyneempi. Eikä ihme.

Jokaista vipua ja nappulaa on tärkeää kokeilla

Harvoin saa luvan kanssa leikkiä keskellä yötä

Ollaan siis vietetty sairaspäiviä ja räkää on riittänyt. Pikku potilas on ollut silti reipas ja iloinen. 

Niklas on pysynyt terveenä ja toivottavasti pysyykin, hänellä on viikonloppuna tärkeä treenileiri Virossa. Itse olen toistaiseksi vaan pärskinyt ja niiskutellut. Ollaan kuitenkin saatu rohkeita, pöpöjä pelkäämättömiä kyläilijöitä tänne joka päivä. Täytin taas yhden vuoden lisää viikonloppuna. Perhettä ja muutama ystävä on käynyt kylässä. Mitään juhlia ei kuitenkaan ollut. En nykyään oikeestaan koskaan vietä synttäreitä sen kummemmin, kahvia keitän jos on joku joka tulee juomaan. Katsotaan nyt sitten, jos kolmekymppisiä innostuu juhlimaan enemmän. :) Tänään oli kunnon iltapäivä kahvitukset. Isovanhempani ja äiskä oli kylässä. Samaan aikaan naapurin mummo soitti ovikelloa ja toivotti hyvää huomista nimipäivää kortti ja kukka kädessä. Sydänhän siinä suli ja kutsuin naapurinkin kahvelle. Iskäkin pistäytyi kahvikupposella samalla, kun haki Nikua treenaamaan. Hän käy samalla salilla treenaamassa, missä Nikulla on nyrkkeilytreenit. Niku saa usein kyydin häneltä. Eilen meillä kävi hyvä ystäväni, sekä pojan kummitäti Matu ja sunnuntaina illalla kyläili Nikun ystävä ja Ludan kummisetä Tomi, tyttöystävänsä Mariliisin kanssa.

Tänä vuonna vanheneminen toi tullessaan ainakin paljon kukkia. Kukkia ei kyllä muuten koskaan voi olla liikaa. Rakastan kukkia! Sain myös aivan älyttömän hienoja lahjoja! Huh.. Kiitollisena tässä saa kyllä olla.

Matun tuomat lahjat sopivat hyvin yksiin maljakko kriisin yllättäessä :)

Tänään aukesi ihanat Liljat kukkimaan

Yhden kakun leivoin viikonlopuksi ja lisäksi pari suolaista piirakkaa. Kakku oli semmoinen rikkinäisen puhelimen -resepti. Anoppi kertoi pari viikkoa sitten leiponeensa suklaisen Dumle -kakun, mikä muistuttaa snickersiä. Huh! Kuulostaa ihan täydelliseltä suklaakakulta ja pitihän siihen ohje saada itsekkin. Hän oli kuitenkin itse soveltanut jotain, joskus, jossain nähtyä reseptiä ja minun leipoessa siinä oli myös pari sovellusta. Anoppi oli käyttänyt Dumle -suklaalevyä ja minä käytin ihan niitä pussi -Dumleja. Pohjan reseptikin oli kummallakin ihan eri. Lisäksi hänen kakussaan Dumlet oli jäänyt ihaniksi sulaneiksi "sattumiksi" kakun sekaan ja minun omassani ne oli valunut pohjalle tehden oman herkkukerroksen. En voisi kuitenkaan sanoa, että kakku oli mitenkään epäonnistunut. Meille suklaahiirille se maistui hyvinkin. Odotan innolla, että joskus saan maistaa anopin versiota. Yleensä hänen leipomukset on ihan huikeita menestyksiä, joten epäilen, että siitäkin pidän..*Kuolaa*

Pienet sormet havittelivat Dumle -kakkua

Niklas oli saanut asiakkaaltaan Pariisin tuliaiseksi herkullisen kauniita Macaron -leivoksia. Hän oli lisäksi saanut ohjeen, että niitä ei saa syödä kotimatkalla yksin, vaan vaimollekkin pitää säästää. Kiitos ohjeistuksesta ja leivoksista hänelle! Ne oli valehtelematta ihan parhaita maistamiani Macaroneja! Eikä meillä kauaan nokka tuhissut niitä maistellessa. 

Ehkä tämä flunssa tästä pian selättyy. Toivottavasti te muut olette säilyneet terveinä! 

Mukavaa viikkoa! :)

-Tiia