tiistai 2. huhtikuuta 2013

Miniloma

 Vietimme Pääsiäisenä minilomaa Kotkassa Nikun vanhempien kotona. Perjantaina oma perheenikin oli siellä kahvittelemassa. Lisäksi Nikun isovanhemmat piipahtivat kylässä. Pääsiäinen
sujui leppoisasti rentoutuen ja syöden. Syötiin niin paljon, että navassa näkyi! Luda oli ahkera herkkujen vahtaaja ja kävi vähän väliä nappailemassa salaa herkkuja pöydällä olleista kupeista. Noh, mitä isot edellä, sitä pienet perässä. ;)
Tarjolla oli siis IHAN mielettömiä herkkuja ja hyvää ruokaa! Kiitos, anoppi!<3

Muutamia mainitakseni..


Coco valppaana


Äiti toi kauniin omatekemän Pääsiäis -kimpun mukanaan



Vasta Nikun kanssa seurustelun myötä opin ihan uuden Pääsiäis -perinteen. Nimittäin, jos jätät hatun yöksi sängyn alle, niin Pääsiäis -pupu täyttää sen yöllä suklaalla. En voinut uskoa, että itse olin elänyt koko lapsuuteni ilman tällaista perinnettä. Ei meillä päin (pääkaupunkiseudulla) tällaista perinnettä ollut! Joskus tätini luona Perniössä oli Pääsiäisenä munien etsintää, mutta tästä Pupun touhusta en ollut  koskaan kuullut. Nyt muutamia Pääsiäisiä anoppilassa viettäneenä tuntuu kuitenkin siltä, että olen saanut kaikkien elämäni Pääsiäisten edestä hatun täyteen suklaata! Ihan oikeasti.. minun hatussani on ollut viime vuodet niin paljon suklaata, että en olisi pienenä osannut sellaisesta määrästä edes haaveilla! Ja tämä on tosi. Pupulle terveiset! :)

Ludakin sai tietysti oman hatun, missä oli suklaan lisäksi myös rusinoita ja pikku -autoja. Pupu kyllä tiesi, mistä Luda tykkää! 



Miniloma ei kuitenkaan mennyt ihan pelkästään löhöten, vaan kävin kahdesti kuntosalilla Niklaksen siskon Miran kanssa. Voi sitä onnistumisen tunnetta lauantaina hauis-ojentaja treenin aikana ja jälkeen. Tiukkaa teki, mutta ylitin itseni ihan huikealla treenillä huippu tsempparin johdolla! Tuntui, että treeni kulki vihdoin vajaan kolmen vuoden tauon jälkeen ja itsellänikin oli motivaatio ja jaksaminen vihdoin kohdillaan! En siis ole aktiivisesti treenannut raskaus ajan puolivälin jälkeen. Sitä ennen kuitenkin viitenä tai kuutena päivänä viikossa. Tuntui, että elämässä kääntyi taas uusi sivu, niin kuin uskoinkin siinä käyneen.
Seuraavan päivänä koitti sitten pakara -treeni ja voin kertoa, että askelkyykky -kävelyn jälkeen itku voitti. Ihan siis se oikea itku. Iski hillitön turhautuminen siitä, miten raskaalta se tuntuikaan. Samalla vyöryi päälle niin suuri epätoivo ja ahdistus kunnostani. Minulla on polven kanssa ollut pidempäänkin ongelmaa ja sekin raastoi mieltä. Mutta nyt alkoi kuntoutus. Mira kuitenkin tsemppasi ja kannusti niin hyvin jatkamaan, että sain treenin tehtyä kunnialla loppuun. 
Mira sanoikin minulle: "Itkeä saa, mutta ei pidä luovuttaa!" 
..Se auttoi! 
Kyllä silti ihan suututti liikkeitä tehdessä ja raivolla minä puskinkin loppuun asti. 
Mira on niin hyvä treenauttaja, että oksat pois! Niin on kyllä veljensä Niklaskin, mutta minä en ole tätä aiemmin ollut vielä tarpeeksi valmis ottamaan neuvoja vastaan, kun olen koittanut treenaamisen aina vähän väliä väsyneenä aloittaa. Oman puolison treenattavana on muutenkin eri haasteet. Tämän jälkeen on kuitenkin uskoakseni hyvin paljon helpompi ottaa Nikultakin ohjeita vastaan. Nyt on oma motivaatio kohdillaan! Sitä se ensisijaisesti vaatii. Pääsiäis -jumppien jälkeen on kyllä nyt todettava, että on hiukan vaikeaa tämä liikkuminen, kun joka paikkaan sattuu. Ihan kamalan ihana tunne. ;)

Miralla alkaa pian syksyisiin Fitness -kisoihinsa valmistautuminen ja hänen mietteitään, sekä treenikuvioita voit seurata täältä.


Mira toimii myös meidän hovi -kampaajana. Vuorossa oli Luda ja motivaattorina toimi yllättäen Iphone

Luda jätti touhuillessaan vähän terkkuja eteisen peiliin :)

Tänään olenkin aloittanut Ludan synttäreiden valmistelut. Työmaata riittää. En voi uskoa, että huomenna hän on jo 2 vuotta! Miten nämä päivät vaan vierii! On kyllä korvaamattoman ihanaa olla seuraamassa päivittäin hänen touhujaan ja kehitystään isoksi pojaksi. Vielä ainakin vuoden verran saan tässä olla ja nauttia mitä ihanimman pienen pojan seurasta. Pikku mussukka. <3

Mutta pidemmittä puheitta, leipojaiset alkakoon!

Aurinkoa jokaisen viikkoon! :)

-Tiia

2 kommenttia:

Anu [Perillä] kirjoitti...

Hei muru, oon kyllä niin ylpee susta ja treeneistä!! Jee jee :) Ja ihanalle, rakkaalle kummipojalle hyvää syntymäpäivää <3

Tipitii kirjoitti...

Kiitos! :) Mäkin olin niin ylpeä suorituksestani! Nyt kun saa nää tämän viikonlopun herkut pois päiväjärjestyksestä niin alkaa taas roti ja treenit saa myös jatkua! Kiitos myös onnitteluista, ne on välitetty kummipojalle. <3 Nähdään huomenna, muru!<3