maanantai 28. tammikuuta 2013

Leivontaa ja luistelua

Ihanaa, miten paljon olen saanut palautetta blogista! Lämmittää mieltä. On tosi kiva ollut saada myös kommenteja ihan tänne blogiinkin. On mukava tietää, että joku käy näitä kirjotuksiani lukemassa ja vielä kaikenlisäksi viihtyy! :) Ja ettei tämä ole ihan vaan minun yksinpuheluani. Olisi kiva jatkossakin saada kommentteja ja palautetta. 
Ja kehitysideoita myös! Niin ja kiitos taas jokaiselle blogin linkkiä jakaneelle! 

Uusi viikko on taas alkanut, toivottavasti viikonloppu oli muillakin leppoisa! :)

Alun perin oli kovasti tarkoituksena, että Nikulla olisi ollut viikonloppuna kisat Lahden TUL -turnauksessa. Flunssa kuitenkin iski ja on ihan turha lähteä kehään puolikuntoisena. Vietettiin siis perheen kesken viikonloppua. On ihanaa, kun Niku on kotona meidän kanssa. 

Kisojen peruuntuminen tiesi myös siis herkkupäivää ja sain tilaisuuden leipoa vähän herkkuja. Uuden Leivotaan -lehden innoittamana päätin tehdä 
Nougatpaloja ja Vaniljafudgeja limetillä.
Nougatpalojen kanssa samalla aukeamalla houkutteli vielä kuva Sitruunaruuduista. 
Ohje oli helppo ja nopea, joten päätin vielä niitäkin kokeilla. Kaikki onnistui hyvin! :)

Tekstin lopusta löydät kaikkien kolmen herkun ohjeet.



Anopilta Joululahjaksi saatu sähkövatkain toimii niin hyvin
entiseen rikkinäiseen sötköttimeen verrattuna

Olen keliaakikko, joten leivon aina gluteenittomasti. Monet reseptit voi kääntää ihan suoraan tavallisesta gluteenittomaksi käyttämällä vain gluteenittomia jauhoja vehnäjauhojen tilalla. Joitakin reseptejä täytyy kokeilla useamman kerran, ennen kuin onnistuu. Yleensä leivon Sunnuntai -merkkisillä vaaleilla gluteenittomilla jauhoilla ja joskus käytän seassa kaurahiutaleita tai kaurajauhoja. Kaikki keliaakikot eivät voi kuitenkaan syödä kauraa. Jos teen leipää tai pizzaa, niin käytän karheampia gluteenittomia jauhoja tai jauhoseoksia. Usein ainakin makeat leipomukset ovat parempiakian gluteenittomana. Kakut varsinkin tulee jotenkin täyteläisemmiksi. Pullaa en ole koskaan vielä kokeillut, siitä en voi sanoa mitään. Enkä ole koskaan muidenkaan tekemänä syönyt kotitekoista gluteenitonta pullaa, se ei kai ole ihan niin helppoa saada onnistumaan hyvin. 
Täytyy siis vain kokeilla joskus. 


 Mussukka osallistui leivontaan omalta osaltaan esipesemällä likastuneet työvälineet

Mutta takaisin herkuttelu -osioon.. Fudget oli ihan älyttömän hyviä ja kun niitä pilkkoi ja laittoi vaniljajätskin sekaan, niin tuli superherkkua. Nikun mielestä Nougatpalat sopi jätskin kanssa paremmin ja fudget maistui hyviltä ihan sellaisenaan. Sitruunaruudut tein eri tavalla kun ohjeessa ja paistoin sen ihan normi piirakkana pyöreässä uunivuoassa. 
Niistä ei siis tullut ruutuja. Toimi hyvin niinkin. Siitä tuli ainakin gluteenittomana vähän mutakakkumainen koostumus. Tykkäsin! Sitruunapiirakka oli seuraavana päivänä vielä parempaa, kun oli saanut jäähtyä ja rakenne oli muuttunut yön aikana jääkaapissa paremmaksi leikata. Poikakin sai aamulla maistaa sitruunaherkkua ja se maistui sulopäälle hyvin! Hän ei kovin usein saa herkkuja, silloin tällöin jotakin. Myöhemmin aletaan pitämään kerta viikkoon herkkupäivää. Joulun aikaan hän keksi joulukonvehdit ja hänet nimettiin pikku suklaavarkaaksi. Nappaili niitä salaa pöydästä (useimmiten kääröineneen päivineen), aina kun silmät muilta vältti. Ihmekkös tuo. Suklaa on minustakin suurinta herkkua! 

Pienin herkkusuu ja sitruunapiirakka

Lauantaina iltapäivällä minun isä (Ludan pappa) vei meidät luistelemaan Puotilan matkaluisteluradalle. Rata on 2 kilometriä pitkä. Niku ja pappa otti homman treeninä, minä ja Luda ulkoilun kannalta. Vedin ludaa siis pulkassa perässäni. Me tehtiin pikkusen kanssa vaan yksi kierros ja se riitti hyvin meille. Puolessavälissä kierrosta Luda tietysti nautti eväitä (oli muutenkin jo välipalan aika). Eväshetki oli minulle pienenä aina homman huippu! 
Eväs hetki, paras hetki. Eväänä oli banaania ja Småfolkin Abc -keksejä, ne on hänen lemppareita. Niku taisi luistella kierroksen viisi kertaa ("kevyempi" treeni näin flunssaisena..) ja pappa muutaman kierroksen. Oli kivaa, mutta lopuksi alkoi kurja lumipyry ja poikaakin alkoi jo väsyttämään. Itse en edes muista milloin luistelin viimeksi (muistaakseni 2007?). Oli kivaa luistella pitkästä aikaa.

Iphonen kamera ja iltahämärä. Ei ihan paras kuvanlaatu, mutta ei se menoa haitannut

Viimeviikolla minua aika -ajoin harmitti se, että meidän muutto peruuntui. 
Harmitti monesta syystä: 
Nyt Nikun päiviin ei tullutkaan toivomaamme helpotusta, me ei saadakkaan nyt kesäksi omaa pihaa (asunnossa olisi sellainen ollut) ja nyt nämä nurkissa lojuvat tavaraläjät eivät saaneetkaan uutta paikkaa ja oli keksittävä niille joku ratkasu. 
Silti uskon, että näin oli nyt varmasti kaikkein paras.
Kuitenkin nämä läjät nurkissa harmittavat. Suurin ongelma on meidän eteinen, josta tulee helposti kamala röykkiö. Varsinkin nyt talvella. Ja varsinkin, kun meillä on niin paljon kenkiä. Jokaisella kolmella. Olin lauantaina illalla jotenkin erityisen väsynyt ja se väsymys purkaantui sitten itkuna näistä kyseisistä läjistä. Niklas ei voinut aluksi yhtään käsittää, että minua harmitti ne niin paljon. Sitten hän kuitenkin muisti, että olen nainen ja juuri minä, joten tälläiset asiat saattavat joskus, etenkin yliväsyneenä ottaa koville. :D 
Keskusteltiin asiasta ja päätettiin seuraavana päivänä tehdä asialle jotain. Katsottiin taas muutama jakso Frendejä, syötiin vähän jädeä ja leipomuksia. Mieli koheni hetkessä. ;)
Sunnuntaina sovitusti sitten vähän siivottiin näitä läjiä ja katsottiin samalla Nikun kengät läpi, mitkä jää ja mitkä lähtee lahjoituskasaan. Omat kenkäni kokivat saman kohtalon loppu vuodesta. Osa sai jäädä ja osa lähteä. Kenkiä on kertynyt niin paljon, ettei kaikkia edes kerkiä pitämään. Sovittiin, että jos taloon tulee uudet kengät, niin yhdestä parista tulee luopua. Toivottavasti pystytään siinä sopimuksessa. 

Järkkäilin myös makkarin nurkkia vähän ja vaihdoin (alesta superhalvalla löytämäni) verhot keittiöön ja makkariin. Vähän kevään tuulahdusta. Tulppaanit on myös alkavan kevään merkki! Niistä tulee aina niin hyvälle tuulelle! Lauantaina paistoi aurinkokin kauniisti ja sain ikuistettua auringon säteetkin kuviin! 
Aurinko on niin ihana! <3

Aamupäivän aurinko ja tulppaanit





 Laventelin lilaa tuli myös makkariin


Sunnuntaina alkuillasta oltiin seurakunnassa, käydään siellä aina sunnuntaisin, jos kaikki loksahtaa kohdilleen. Loksahdus tarkoittaa sitä, 
että ollaan suht terveenä kaikki ja että ei kukaan olla missään reissussa. 
Me ollaan Suurhelsingin seurakunnan, eli SUHE:n jäseniä ja tykätään käydä siellä. Se tuntuu meille "kodilta". Kokouksen aluksi ollaan aina kaikki yhdessä tilassa. Pienimies on ihan fiiliksissä vaihtelevista valoista ja musiikista. Rummuttelee lavan reunaa ja taputtelee käsiä yhteen. Alkuylistyksen jälkeen on lasten aika mennä omiin soppeihinsa, iän mukaan. Meidän poika on Vauvala -ikäinen, eli 0-3v ja menen hänen kanssa sinne touhuilemaan. 
Kokousta voi samalla seurata isosta telkkarista. 
Niku jää yleensä kuuntelemaan sanaa kokoukseen.
Me usein kotimatkalla kerrataan fiilikset ja ollaan huomattu, että ei koskaan ole ollut turha lähteä. Aina on jäänyt hyvä mieli ja viikolle pohdittavaa. Kerran touhusankari, pudotti Vauvalassa touhuillessa päällensä mikroaaltouunin.. silloin harmitti kyllä, mutta se on ainut kerta. Nykyään kokemuksesta tiedän jo mitä ukkelilla on mielessä, kun lähtee suuntaamaan kohti mikroa, joten sama ei pääse toistumaan.
Jos joku haluaa joskus lähteä meidän mukaan Suhelle, olet tevetullut! Siellä on hyvä olla! :)



Suhen sunnuntai

Illalla katsottiin vielä telkusta elokuva "Klik". Se on joka katselukerralla ollut ihan yhtä viihdyttävä ja ihan yhtä puhutteleva. Niin hyvä elokuva! Me kummatkin aina tirautetaan parit kyyneleet tietyissä samoissa kohdissa. (Ja kyllä, miehetkin voi/saa itkeä.) Elokuva kertoo siis perheen isästä (Adam Sandler), joka on niin keskittynyt samaan ylennystä, että perhe jää aina huomiotta. Mies yrittää tehdä kaikkensa, että saisi rahaa enemmän, jotta lapsilla ei olisi köyhää, mutta kuitenkin jättää lapset ja vaimon toiselle sijalle. Väsynyt isä saa käsiinsä yleiskaukosäätimen, millä saa kelattua epämiellyttäviä kohtaamisia ja tilanteita ylitse ja pian mies huomaa käyttäneensä ohjainta vähän liikaa. En voi liikaa hehkuttaa elokuvaa, sillä se on niin hyvä! Suosittelen katsomaan, jos se on jostain syystä mennyt ohi tai edellisestä kerrasta on jo aikaan. Siinä kiteytyy juuri se, mitä toivoisin meille jokaiselle. Että osaisi elää hetkessä ja löytää jokaisesta elämäntilanteesta jotain hyvää. Ettei kukaan eläisi oman elämänsä ohitse tavoitellen vaan tulevaa. "Sitten, kun mulla on sitä, niin sitten on hyvä!" tai "Kun minä sen saavutan, niin sitten olen onnellinen.." tms. 

Tällä viikolla ajattelin kertoa siitä, miten me ollaan opittu asioita kantapään kautta. Koitan kaivaa myös linkin ohjelmaan, mistä voi käydä katsomassa meidän tarinan. Palailen myöhemmin tällä viikolla siihen.


Tähän loppuun vielä ohjeet leipomuksiin. Mukavaa alkanutta viikkoa jokaiselle! :)


Nougatpalat
n. 20 palaa

9 dl kaurahiutaleita
3 dl sokeria
300 g sulatettua voita
3 tl leivinjauhetta
300 g nougattia


Lämmitä uuni 175 asteiseksi.
Sekoita keskenään kaikki muut ainekset paitsi nougat.
Kumoa taikina leivinpaperilla päällystetylle uunivuoalle, 
mikä on kooltaan noin 30 cm x25 cm.
Ripottele leivinpaperin päälle hiukan perunajauhoja, 
jotta valmiin pohja irroitus on helpompaa.
Paista uunissa 15-20 min. 
Leikkaa nougat paksuiksi siivuiksi ja levitä siivut 
heti kuuman paistoksen päälle, kun olet ottanut sen pois uunista.
 Levitä nuolijalla sulanutta nougatia hieman.
Anna jäähtyä ja leikkaa valmis paistos ruuduiksi.

Valmiit nougatpalat voi koristella nonparelli -rakeilla


Vaniljafudge limetillä
Noin 20 palaa

Tarvitset lämpömittarin oikean lämpötilan mittaukseen.

225 g sokeria
3/4 dl kuohukermaa
75 g voita
1 rkl hunajaa
50 g valkosuklaata
1,5 tl vaniljasokeria
yhden limetin kuori raastettuna

Sekoita sokeri ja kerma paksupohjaisessa kattilassa. 
Keitä miedolla lämmöllä kunnes sokeri on sulanut.
Lisää voi ja ja hunaja samalla sekoittaen. 
Nosta lieden lämpötilaa hiukan ja keitä seosta kunnes se on 116 asteinen. 
Sekoita koko ajan.
Nosta kattila pois liedeltä. Sekoita joukkoon valkosuklaa,
vaniljasokeri ja limetinkuoriraaste.
Vatkaa seosta kunnes massa menettää kiiltonsa.
Kaada fudgemassa öljyttyyn tai leivinpaperilla vuorattuun suorareunaiseen 
vuokaan, jonka koko on noin 10 cm x 15 cm. 
Painele massa tiiviisti vuokaan. 
Anna jäähtyä ja leikkaa paloiksi. Säilytä jääkaapissa.


Fudget valmiina naposteluun


Sitruunaherkku
n.12 palaa

Taikina:
2, 5 dl vahnäjauhoja (tai gluteenittomia jauhoja)
1/2 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
150 g sulanutta voita

Sitruunakreemi:
3 kananmunaa
2 dl sokeria
1/2 dl vehnäjauhoja (tai gluteenittomia jauhoja)
yhden ison sitruunan kuori raastettuna
5-6 rkl sirtuunamehua
tomusokeria koristeluun

Lämmitä uuni 200 asteiseksi.
Sekoita kaikki taikinan ainekset keskenään kulhossa. Käytä yleiskonetta, jos mahdollista.
Taputtele taikina uuninpellille kooltaan n. 20 cm x 25 cm (tai piirakkavuokaan).
Paista pohjaa uunissa 12-15 minuuttia.
Vatkaa munat ja sokeri kovaksi vaahdoksi.
Lisää kreemin muut ainekset.
Levitä kreemi pohjan päälle ja paista vielä 8-10 minuuttia.
Valmis sittruunakreemi on aika löysää. Siivilöi päälle tomusokeria.
Anna jäähtyä ja tarjoile sellaisenaan tai leikkaa ruuduiksi.


Sirottele valmiin paistoksen päälle tomusokeria







10 kommenttia:

Stella Mariella kirjoitti...

Tykkään! Ihana tyyppi se joka kirjottaa näitä juttuja ;)

Tipitii kirjoitti...

Tyyppi oot itte ja ihana sellanen. :) <3

Anonyymi kirjoitti...

Ihania kuvia ja ihanan myönteinen asenne elämään sinulla! Jään seuraamaan blogiasi innolla :)

Tipitii kirjoitti...

Kiitos sinulle ihanasta, piristävästä ja kannustavasta kommentista! Tosi kiva, että olet käynyt lukemassa juttujani ja jatkoaikeitakin on. Heh. Iloista päivää! :)

Anonyymi kirjoitti...

Ihana blogi sulla Tiia <3 haleja! Jenni Almgren

Tipitii kirjoitti...

Kiitos Jenni! Ompa kiva kuulla susta pitkästä aikaa, vielä ihanampi olisi ihan nähdä! Terkut koko perheelle! Haleja sinullekkin! <3

Johanna kirjoitti...

Voi mitä ihania herkkuja, heti otan reseptit talteen <3 Ja voi mikä ihana apulainen sinulla sielä! Rutistuksia <3

Tipitii kirjoitti...

Suosittelen! Erityisen lämpimästi suosittelen noita fudgeja! Vaikka pikku -Niken synttäreille viemisiksi. :) Niitähän voi tehdä vaikka pieniin karamellivuokiin.
Ja kiitos, Luda on kyllä erinomainen pikku apuri, nuolee vatkaimen ihan putipuhtaaksi.:D Sähkövatkainta hän pelkää, mutta teen ne osuudet aina vaan jos joku muu on paikalla hänelle seuraa pitämässä. Sinullakkin on niin suloiset pikkuleipojat siellä, pienempikin jo niin mukana tuubin puristeluissa! Ihanat! Haleja myös sinne!<3

Anonyymi kirjoitti...

Ihana blogi ja ihania tarinoita ja tekstejä..tulee hyvälle tuulelle.

Tipitii kirjoitti...

Kiitos paljon! Kommenttisi sai minut hyvälle tuulelle! :)