Siskonpeti ja fanitus hommia

Kesäänhän kuuluu festarit. Vai kuuluko? No viikonloppuna muistelin ainakin omia festarikokemuksiani. En ole oikeastaan koskaan ollut mikään festarilainen. Ainakaan koko viikonloppua teltassa vietettynä, Bajamajoihin jonotellen. Muutaman tunnin käynti festarialueella on aina ollut ihan riittävä minulle.  Kotioloja olen aina osannut arvostaa muutenkin.

Pienenä Korson Ankka Rock oli ihan must juttu kesällä, asuttiin ihan siinä lähettyvillä. No nyt se on täälläkin ääneen sanottu. Kyllä, olen ollut Korsolainen. Se on oikeastaan asia, mikä pitäisi mainita myös ihan CV:ssä, sillä Korsohan kasvattaa. Antaa perspektiiviä moneen asiaan. Karaisee. Me kyllä asuttiin kivalla perhe alueella, mutta kyllä sitä reilussa kymmenessä vuodesa kerkesi näkemään kaikenlaista ei niin kivaakin. Noh joo, mutta takaisin asiaan. Korsolaisen ylpeyden aiheeseen, Ankka rockiin. Silloin joskus, kun minä siellä kävin, niin se oli enemmänkin sellainen koko perheen tapahtuma ja suhattiin sinne iskän kanssa fillareilla ja suurin odotukseni palkittiin metrilakukojulla. Siinä samalla lakua syöden sitten pysähdyttiin kuuntelemaan ILMAISEKSI artisteja kuten Pandora, Nylon Beat, Don huonot, Rasmus, Him.. Ja ihan oikeasti myös Dingo soitti siellä yhtenä kesänä. Oi niitä aikoja. Sitten tuli pääsymaksut ja sen jälkeen hainkin metrilakuni muualta. Nykyään keliaakikkona tosin vain haaveilen niistä. Joskus kyllä nuuhkin toisilta.

Porin Jazz on ollut yleensä festari, missä on esiintynyt joku jota on ollut aivan pakko päästä katsomaan, mutta nekin on olleet ihan päiväreissuja. Liian usein on kyllä mennyt siellä joku lempiartisteista sivusuun tyhjän lompakon tai päällekkäisen kalenterimerkinnän takia..harmi.

Viikonloppuna festareita muistellessani tuli mieleen yksi ihan erityinen festarielämys. Fonofest, Latviassa. Miten olinkaan sen reissun meinannut unohtaa? Se nimittäin vasta kokemus oli. hah. Elettiin kesää 2007 ja seuraavana päivänä meillä oli meidän (ekat) häät. Niklas sai puhelun yhdeltä kaveriltaan, että nyt tarttis rumpalia pienelle kiertueelle, kun bändin edellinen rumpali oli ottanut hatkat ihan yks kaks yllärinä. (Niku on siis rumpali.) Kiertueelle lähtö oli heti meidän häiden jälkeisellä viikolla (ja meidän kun oli tarkoitus viettää aikaa yhdessä tuoreena avioparina..) Hetki me siinä sitten neuvoteltiin asiasta ja kohta Niku soittikin jo kaverilleen: "Kundit, tässä olis nyt pieni ehto..niin, että jos toi vaimo mahtuis kans mukaan..?"

Seuraavalla viikolla oltiinkin jo sitten reissun päällä. Minä ja 7 bändiläistä. Oli se kyllä ihan vansinalaiftaim -kokemus matkustaa pakulla pitkin ankeita Slaavimaisemia ja istua tuntitolkulla pierun katkussa, kuunnellen ihan just sen saman sävyisiä juttuja. Nauroinkin siinä sitten, että kyllä meille järjestyikin aivan huikea häämatka! :D Mutta rehellisesti, minulla oli kyllä hauskaa. Bändin pojatkin oli tosi mukavia. Reissu huipentui vielä siihen, kun kyseisillä festareilla yksi lemppari bändini sattuikin soittamaan ihan poikien bändin jälkeen. Blindside. Ihan huikea Ruotsalais bändi! Festareilta siirryttiinkin sitten Vip -majoitukseen. Se oli joku paikallisen koulun pieni sivurakennus, missä meillä oli poikien kanssa siskonpeti -henkinen asetelma retkipatjoista tehtynä..nukuttiin siis melko tiiviisti koko jengi. Voitti se teltta majoituksen ja suihkuunkin pääsi. Oli aika kaukana Vip -fiiliksestä, mutta edelleen oli kyllä hauskaa. Pääasia siis. Se oli oikeasti siis ihan hyvä "häämatka", sellainen meidän näköinen. 

No joo joo, käytiin me sitten myöhemmin ihan oikeallakin sellaisella, Thaimaassa. Ilman bändin poikia. Ihan kaksistaan.

Nyt kahtena peräkkäisenä kesänä Niku on ollut Lahden Summer Up -festareilla soittamassa rumpuja Brädin festaribändissä. Ja kyllähän tosifani nyt on mukaan halunnut! Minä siis. Oli tosi onnistunut keikka tänäkin vuonna ja täytyy kyllä sanoa yhtään sen suuremmin asialla pullistellen, että on minulla sitten lahjakas mies! Ja oli muuten kiva, kun oikeasti onnistuin pääsemään paikan päälle kuuntelemaan. Nyt ei ollut esteenä oksennustauti, rokko, flunssa tai edes mitään tapaturmaa ei ollut juuri tapahtunut. (Jos olet hypännyt lukijaksi kyytiin vasta hetki sitten, voit lukea edellä mainituista esteistä esimerkiksi täältä tai täältä.)

Eikä muuten nytkään tarvinnut onneksi yöpyä teltassa ja saatiin nukkua ihan oikeassa sängyssä, kiitos vielä emännälle ja isännälle. 

Ainiin ja pääsin minä festareiden kuumimman kanssa myös yhteiskuvaan. Uskalsin ihan ite kysyä!

Fanikuva

Sunnuntaina me vietettiin taas vaihteeksi hääpäivää. Meillä on sellainen kaksi kertaa kesässä. (Syyn siihen voit lukea täältä.) Juhlistettiin päivää päikkäreiden jälkeen rannalla eväitä syöden koko perhe. Oli ihana pieni iltapäivä hetki siinä lämmössä. Ei siinä muuta tarvittu, kun että saatiin olla kaikki yhdessä.

Hui, mitä kellokin jo on..kyllä tässä tuli nyt heittäydyttyä ihan villiksi noita festareita fiilistellessä, nukkumaanmenoaikakin oli ja meni. Taitaapi olla kuolapäikkärit huomenna paikallaan!

Tsau!

-Tiia :)

Ps. Ainiin, mikä on muuten sinun paras/mieleenpainuvin festarimuistosi?