Leffalippu tilanteita +pieni pyyntö

Blogini alkumetreillä hehkutin Joululahjaksi saatuja (14 kpl) elokuvalippuja ja kerroin ensinmäisistä elokuva -treffeistä täällä. Lipuilla oli 5 kk käyttöaikaa ja aika umpeutui eilen. Kävimme elokuvissa yhdessä yhteensä 3 kertaa. Kaksi lippua annoimme lapsenvahdeille palkaksi ja torstaina tarjosimme ystävät kanssamme elokuviin. Lippuja oli vielä 2 jäljellä ja diilasinkin niitä onnistuneesti lippujonossa. Kaksi lippua on vielä odottamassa, sillä niissä on vielä käyttöaikaa heinäkuulle. Lippujen kanssa oli kyllä pientä hämärähomman tuntua..

Toinen lippu, mikä annettiin lapsenvahdeille ei toiminut. Kassalla oli ilmoitettu sen olevan jo käytetty. Mitä ihmettä? Miten se muka oli mahdollista? Jonkun oli täytynyt jotenkin hakkeroida netissä niitä leffalipuissa olleita koodeja. Noh, ei se mitään. Elokuviin meno onnistui heiltä kuitenkin loppupeleissä hyvin. 

Torstaina, kun olimme menossa ystävien kanssa elokuviin, kassalla ilmoitettiin 2/4 lipuista olevan jo käytettyjä. Ihan hetken kuluttua kuului viereiseltä kassalta sama selostus. "Liput näyttäisivät olevan jo käytettyjä.." Ajattelin, että ei voi olla totta. Menin diilerinä paikalle ja palautin lippurahat tytöille ja pahoittelin, että myin huonot liput. Sitten jatkettiin omalla kassalla selvittelyä lippujen kanssa. Miten epäreilulta aluksi tuntuikaan, kun tasantarkkaan tiesin, että liput on olleet meillä kotona ja vielä niissä Joululahja kuorissa. Nyt ei niitä voitu käyttää, kun joku oli ne jo käyttänyt! Ja oltiin vielä luvattu tarjota toisetkin leffaan..nyt sitten seistiin siinä kaikki ja ihmeteltiin tilannetta. Kinopalatsin virkailija oli myös ymmällään ja kyseli tietenkin ihan varmuudeksi kaikenlaisia mahdollisuuksia, miten leffalippujen koodit olisi voinut päätyä ulkopuolisille. Kerrottiin, ettei se ollut mitenkään mahdollista. 

Kunnes.. Niku muisti, että minulla oli ollut täällä blogissa kuva leffalippuläjästä. Ding, ding! Johan tuli tyhmä olo ja ensimmäiseksi mietin, että kuka nauraa nyt siellä jossain räkänaurua, kun on nyysinyt blondilta lippukoodit. Heti perään ajattelin, että empä itsekkään niitä liikaa ollut suojellut, kun jaoin kuvan koko internetkansan kesken. Hölmö minä. 

Annoin vielä lopuksi palautteeksi leffateatterille, että minun kaltaisilleni "sinisilmäisille" (mulla on kyllä vihreät silmät, mutta henkisesti välillä kovin siniset..) kannattaisi olla lipussa mainittuna jokin varoitusteksti koodista. Mistä minä olisin tiennyt, että se koodi on avain käyttää niitä lippuja? Minä vaihdan liput elokuvaan aina jonottamalla vanhankoulun tyyliin. 

Voi voi.. "Virheist oppii ja kokemust karttuu".. Niin sanois nyt Pikku G tähän väliin osuen naulan kantaan. 

Me kuitenkin sitten kaikesta sählingistä huolimatta päästiin elokuviin ja vielä semmoiseen pätkään, mitä en ollenkaan ensimmäiseksi olisi itse valinnut. Iron man 3..jeah! Kaikenlisäksi vielä 3D -versio ja minähän voin niissä yleensä pahoin. Ajattelin, että koska toiset sen haluavat nähdä, niin minähän voin sitten torkkua, jos ei nappaa tai jos oksuolo yllättää. Toisin kuitenkin kävi. Elokuvahan oli ihan loistava! Täysi yllätys! Nyt täytyy vaan sitten vuokrata ykkös ja kakkos Iron manitkin. Heh. Ja mikä parasta, tämä oli ensimmäinen kerta kolmedee leffassa, kun en voinut pahoin tai oikeasti juossut oksentamaan. Loppu hyvin kaikki hyvin! :)

Se minua kuitenkin alkuun vähän harmitti, että leffalippujen koodit oli meiltä pöllitty. Olisin todella mieluusti tarjonnut nämä kaikki viisi elokuva kertaa kauniisti kysyville. Mutta että pitää ihan varastaa. En kyllä arvosta sellaista toimintaa. Toki tilaisuus tekee varkaan, mutta silti. Koodihakkereille haluaisin lähettää sellaiset terveiset, etten halua muistella pahalla. Koska oikeastaan.. Minähän ne täällä julkisesti tarjosin. ;) Siispä: No hard feelings.

Toivoisin silti jokaiselta blogissani vierailevalta sen verran yhteistyötä, että jos täältä jotakin kovasti valokuvan tai muun asian muodossa haluaa, niin siitä kysyisi sitten lupaa ensin minulta. 

Ihan, että tulis hyvä mieli kaikille ja epärehellisyys ei saisi sijaa.

Ei oteta toisen omaa, ilman lupaa. Eks je? Sitä me kaksivuotiaanikin kanssa täällä myös opetellaan. Perusasioita.

Kiitos tästä.

Onko muuten kenenkään muun leffakoodeja joskus murrettu? Minulle kun tämä oli aivan uusi homma.

Aurinkoista viikonlopun jatkoa jokaiselle! :)

-Timppa

Iloiset lauantai -terkut lakanakiikusta!

Ruokahommia ja semmosta niin

Viikot menee niin nopeasti, että tässä on kerinnyt hujahtaa jo kolme kokonaista viikkoa täysin vehnättömällä, sokerittomalla ja maidottomalla ruokavaliolla. Aamukahviin käytän kyllä ihan tilkkasen maitoa, mutta muuten olen noudattanut edellä mainittujen ruoka-aineiden välttämistä. Äitienpäivään asti ajattelin nyt toistaiseksi jatkaa ja siitä sitten taas maltilla eteenpäin. Katsotaan jäisköhän tämä jopa elämän tavaksi. Hyvin on kyllä mennyt, vaikkakin välillä huomaan haaveilevani esim. jäätelöstä. Irtokarkkeja me ei olla muuteskaan pitkiin aikoihin paljon syöty, mutta suklaa ja jäätelö pyörii usein mielessä. Esimerkiksi tänään olin pikku päikkäreillä ja unessa sulatin valkosuklaata jäätelökakun päälle ja maistelin siitä koko ajan samalla. Havahduin ja heräsin! Hah! 

Olen tehnyt jo monta satsia raakasuklaata makean himoa taltuttamaan. Ensin ostin valmispakkauksen ja sen jälkeen rohkenin ostaa kaikki tarvittavat aineet ja kokeilla tehdä alusta loppuun itse, eikä se kyllä vaikeaa ollut. Vähän hintavaa kylläkin. Mutta terveellistä ja niin HERKKUA! Lisäsin suklaan sekaan vielä kuivatettuja ja sokerittomia kotimaisia mansikoita ja mustikoita! Tosi hyviä tuli! 

Naama on rauhoittunut huomattavasti, sehän tähän ruokaremonttiin yllyttikin. Vielä pompsahtelee uusia paiseita silloin tällöin, mutta huomattavasti vähemmän. Olen niin iloinen, jos tämä muutos toisi nyt avun tähän akneen.

Lisäksi, jos jotakuta kiinnostaa, niin vatsahan toimii myös nyt pitkästä aikaa ihan loistavasti. Mahtava tilanne siis. Lueskelin eilen vähän uutta tietoutta liittyen akneen ja sen aiheuttajaan. Vaikutti mielenkiintoiselta. Täytyy tutkia vielä vähän lisää ja jakaa sitten muillekkin kiinnostuneille.

Suolaisen puolen jutuista leipä on sellainen, mitä silloin tällöin haluaisin. Internet tulvii onneksi mielettömän hyviä blogeja ym. Ja nyt kun tämä leivän tarve minulla oli, niin kuin tilauksesta löysin ihan sattumalta taas yhden ihanan blogin, mistä bongasin super herkullisten porkkanakräkkerien ohjeen! Olen jo kahdesti niitä tehnyt. Ja huomiseksi on taas siemenet likoamassa yön yli. Ne ei meillä kauan lepäile purkissa, kun tykätään niistä niin paljon, kaikki me kolme. Mutta oli kyllä kiva sattumien suma, kun löytyi samalla kaunis ja hyödyllinen blogi ja sitten tämän superherkun ohje ja monta muutakin hyvää ohjetta! Haluan ehdottomasti jakaa kräkkereiden ohjeen eteenpäin ja kiittää ohjeen kehittäjää.

Ohjeen yksityiskohdat on saattanut muuttua hippasen verran matkan varrella oman tyylisekseni, mutta tarkista alkuperäinen ohje linkkaamastani blogista. Veikkaan, että kumpikin maistuu silti ja vielä hyvälle. :)

Kräkkerien päälle ollaan käytetty omatekemää valkosipulivoita, minkä helpon ohjeen laitan myös mukaan. Se on terveellistä ja monikäyttöistä, paistan esimerkiksi jauhelihan ja kananmunatkin sillä. Se antaa tosi hyvän lisämaun paistettavaan.

Super herkkukräkkerit

n. 20 kpl

1 dl kuorittuja hampunsiemeniä

1 dl kurpitsansiemeniä

2 dl pellavansiemeniä

Vettä siemenille

Yksi iso porkkana

Ruukullinen tuoretta tinjamia

Päälle ripaus laadukasta suolaa

Siemenet tulee liottaa yön yli tai ainakin muutamia tunteja omissa kipoissaan. Vettä lasketaan sen verran, että siemenet peittyy vedellä. Siemenet muodostaa geelimäisen massan, kun ovat valmiit.

Porkkana raastetaan raastinraudan pienimmällä pinnalla soseeksi. Tuore tinjami silputaan veitsellä ihan pikku silpuksi.

Lämmitä uuni 100 asteiseksi ja sekoita ainekset keskenään massaksi. Paistoaika on n. 2 h. Uunista riippuen. Jos paistoajan jälkeen jotkut kräkkereistä ei ole kovettunut, voit jatkaa niiden paistamista vielä hetken ja ottaa valmiit jo pois. Meidän uuni on ainakin niin surkea, että näin piti tehdä. 

Massa levitettään leivinpaperilla vuoratulle uuninpellille tasaiseksi laataksi. Siloitus onnistuu parhaiten silikonisella nuolijalla. Terävällä veitsellä tehdään laattaan valmiita palasia, koska palaset käännetään puolessa välissä paistoaikaa. Suolan voi sirotella pinnalle tässä kohtaa.

Valmiit kräkkerit säilyvät parhaiten tiiviissä lasipurkissa, kuivassa. (Ja ehkä vielä parhaiten piilossa muilta ;)

Valkosipulivoi

Köntti huoneenlämpöistä voita, maun mukaan valkosipulin kynsiä ja muutamia tujauksia oliivioljyä.

Murskaa valkosipulin kynnet ja sekoita voin kanssa tasaiseski tahnaksi lisäten oliiviöljyä juuri sen verran, kun hyvältä tuntuu. Lisää öljyä enemmän, jos haluat voin levittyvän helpommin. Säilytys jääkaapissa kannellisessa purkissa.

Tarjoiluehdotus: Levitä valkosipulivoita kräkkereille ja kokoa mieluisa kerrosleipä. Kanamuna ja kasviksiat. Lasissa marjapirtelöä. Voin kertoa, että maistui.

Enkä tietenkään malta olla kertomatta vielä loppuun viikonlopun kuulumisia. Heh. 

Flunssasen Ludan kanssa aloteltiin jo äitienpäivän askarteluja. Taiteilijan asu, sekä tyyli oli erittäinkin vapaa.:)

Lauantaina me oltiin Nikun kanssa leffassa ja oli niin kivat pikku treffit meillä. :)

Käytiin katsomassa "21 tapaa pilata avioliitto" ja se oli oikeinkin onnistunut valinta. Se täytti monta minun mielestä hyvän elokuvan kriteeriä. Viihdytti, itketti, nauratti, ilostutti ja inspiroi. En pilaa nyt kenenkään elokuvanautintoa kertomalla enempää kun sen, että se oli kuvattu kesällä ja oli ihana päästä hetkeksi kesäiseen Helsinkiin! Tuli niin hyvä mieli. Lisäksi päähenkilön asunto oli tapetoitu ihanilla tapeteilla ja minä ihan kylvin niissä värikkäissä kuoseissa! Hihkuin jo heti elokuvan aikana moneen otteesseen niistä ja samalla haaveilin omista. :) Eilen sanoinkin Nikulle, että on sitä elokuvaa jotenkin hassusti ikävä, kun se oli niin ihanan värinen ja siinä oli kesä!

Mutta ihan kohta se on täälläkin! Jee!

Elokuvan lisäksi oli niin kiva olla hetki kahdestaan kodin ulkopuolella ja olla vaan. Teki tosi hyvää.

Sunnuntaina oltiin kirpparikierroksella Siilitieltä Herttoniemeen ulottuvalla piha kirpputorilla. Viime vuonna oli järjästetty sama kiva tempaus, mutta veikkaampa, että viileä sää oli nyt karsinut myyjiä. Eikä minustakaan se ollut niin mukavaa, kun oli niin kylmä tuuli. Mutta muuten oli oikein kiva päivä! Luda otti rattaissa hyvät torkut ja sitten mentiin iltapäivällä pitkästä aikaa koko perheenä vanhempieni luokse kyläilemään. Ludan kanssa käydään siellä toki useamminkin, mutta nyt sattui Nikunkin aikataulut niin, että saatiin nauttia hänen seurastaan iha koko päivä ja hänkin pääsi anoppilaansa pistäytymään. Oli tosi piristävä viikonloppu.

Iloista vapun viettoa kaikille! :)


-Tiia

Uhman valloissa, silti kevättä rinnassa

Kevät on vihdoin ja viimein täällä! Se alkaa antaa jo viimeinkin pientä toivon kipinää siitä, että kesäkin ehkä saattaa sieltä pian saapua! Mä olen niin odottanut ja tiedän, etten ole tämän asian kanssa yksin. Sen huomaa ihan jo ihmisistä kadulla. Kaikilla vähän ilosempi ilme naamalla ja kokoajan ei törmäillä toisiin paettaessa pakkasta. Hartiatkin näyttäis olevan vähän rennommin omilla paikoillaan, eikä pään kehyksiksi ylös nostettuina. Minä otin maanantaina ihanan auringon kunniaksi käyttöön talven yli odotelleet Tomsit. Kengät siis. Ja eikä mitkä tahansa kengät vaan ihanat sellaiset. Ne on Kalifornian tuliaiset itselleni. Siellä sattui olemaan justiin Summer Season Sale, kun oltiin siellä syksyllä ja tein jämäkooista ihania löytöjä. Nyt on siis kesäksi kenkiä. 

Tomsit. <3

Minulle pitkä talvi kävi kyllä vähän hermon päälle. En paljonkaan nauti pakkasista ja nyt, kun ei ole oikein tullut vuosiin päästyä riinteeseenkään, niin ei ole senkään vertaa napannut. Jotenkin se on aina vaan niin pitkä odotus kesäihmiselle. Meidän perhe on kyllä 100% kesän kannattajia. Luda nyt ei ole vielä osannut lempi vuodenaikaansa kertoa, mutta sen tiedän, että pakkasesta hän ei pidä. Jos on vähääkään liian kylmä, niin poika sulkee silmät ja heittäytyy spaghetiksi. Ymmärrän häntä täysin. Juuri sama reaktio, mikä itsellenikin tulee ensimmäiseksi pakkasella mieleen. Harvemmin vaan siitä varmaan minulle olisi mitään hyötyä niin käyttäytyä. Itse siitä penkasta tulisi nousta ja matkaa pitäisi jatkaa omin kylmästä tutisevin jaloin. Eikä kukaan kärräisi kotiin. :D Lapset on kyllä niin onnekkaita, etenkin tossa vaunu asiassa. Niklaksen kanssa just hetki takaperin juteltiin, että välillä havahtuu haaveilevansa siitä, että joku vaan työntäisi itseä vaunussa ja kuskaisi paikasta A paikkaan B. Tulimme kuitenkin siihen tulokseen, et se saattaisi loppupeleissä olla vähän kiusallista nököttää siinä kärrissä. Jätimme sen asian siis ihan vaan haaveilun tasolle.

Aiemminkin tästä olen muutamalla sanalla maininnut, mutta kevään myötä on meille saapunut myös uhma. Aika voimakaskin. Ja vaikuttaa siltä, että voimakkuus on koko ajan ollut nousujohdanteista. Tosin hyvin aaltoilevaakin, välillä siis ihania päiviä välissä ja sitten taas mennään uhman vallassa. Minä olen rehellisesti kyllä välillä ollut ihan tolaltani, että miten se pieni ihminen, minun maailmani suloisin ja ihanin olento voikaan saada minussa niin suuria tunneskaaloja aikaiseksi. Skaala on todella ollut ihan laidasta laitaan ja jopa sellaisia tunteita, mitä en olisi kuuna päivänä uskonut kokevani hänen kanssaan. Enkä todella olisi myöskään uskonut hänestä löytyvän sellaisia puolia, mitä nyt on näyttäytynyt. Hän on aika -ajoin muistuttanut villiä ja sähäkkää viidakon asukkia. Minua kohtaan erityisesti ja välillä myös isäänsäkkin kohtaan. Mutta muita kohtaan hän on toistaiseksi ainakin käyttäytynyt äitini sanoja lainatakseni "enkelin lailla". Todella lohduttavaa on kuitenkin, että tiedän tämän uhmailun olevan erittäinkin normaalia ja ikäänkuuluvaa. Ja etenkin äitiä kohtaan. Itsenäistymisen ensiaskeleita. Se vaan eri tempperamentin omaavilla lapsilla näyttäytyy eri tavalla. Tai jotain sen suuntaista. Uskaltaisn jopa väittää, että jos lapsella ei ole kovinkaan näkyvää uhmaa, se ei ole kiinni vanhempien erinomaisuudesta, vaan lapsen temperamentista. Uskoisin ainakin.

Helpottavaa tässä on myös se, että tiedän vaiheiden tulevan ja menevän ja niin käy aivan varmasti tämänkin vaiheen kanssa. Kuitenkin tämäkin on käytävä läpi, että se ei kostaudu myöhemmin elämässä hankaluuksina. Minä en ole minkään tason psygologi, mutta näin minä uskon.

Se tässä on haasteellista, että mikä onkaan se oikea tapa kohdata uhmakas lapsi. On niin monta eri "koulukuntaa" ja mielipidettä asiaan, kun on ihmisiäkin. Ja vahvimmat mielipiteet taitaa olla henkilöillä, joilla ei omia lapsia ole. Minä ainakin taisin ennen omaa lasta olla sitä mieltä, että ne lapset ovat vaan kovin kurittomia, jotka käyttäytyvät niin kuin uhmaikäisen kuuluukin. En minä siitä mitään ymmärtänyt. Nyt ymmärrän jo vähän enemmän, mutta silti huomaan usein olevani ihan neuvoton ja näissä uhma -tilanteissa erittäinkin pitkällä mukavuusalueeni ulkopuolella. Välillä se vähän uuvuttaakin ja toisinaan aika paljonkin. Onneksi tämä pieni mies on kuitenkin uhman ulkopuolella aina se oma ihana itsensä, joka halailee ja silittelee hellästi, sekä kikattelee hyvän tuulisena jekku silmäkulmassa. Yritän kovasti koko ajan muistaa, että hän käy läpi nyt yhtä tärkeintä vaihettaan kohti tasapainoista ihmistä. Rukoilen todella viisautta jokaiselle meille uhmaikäisen vanhemmalle, että osattaisiin olla itse näissä tilanteissa se tasapainoinen aikuinen. Vastassa on kuitenkin vain pieni ihminen, joka on itsekkin ihan ihmeissään tunnepuuskistaan. Minut on kuitenkin yllättänyt se, että nämä kohtaukset voivat voimakkuudessaan viedä itseltäkin järkevän ajattelun taidon hetkeksi. Onneksi todella vain ihan hetkeksi. Turha silti jäädä lokaan lepäämään, jos ei aina maltti pysy. Ihmisiä tässä ollaan. Ihan kaikki. Minäkin olen jopa osannut ärähtää, vaikken olisi uskonut itsestäni, saatika sitten ikinä niin halunnut tehdä. Minut hyvin tuntevat ihmiset tietävät, että olen rauhaa rakastava ja enemmänkin sovittelija tyyppinen. Jos minua harmittaa tai joku uhkaa minua, niin usein suustani tulee enemmänkin itkuista soperrusta, kun huutoa. Sellaista itkun epätasaistamaa, tiedättehän? Hah. Mutta kyllä, minultakin huuto onnistuu. Niiden tilanteiden jälkeen täytyy vaan sitten ajatella, että eteen päin ja uudella päättäväisyydellä. Minusta huutaminen ei ole paras väylä hoitaa tätä ajan jaksoa, en usko sen rakentavan mihinkään suuntaan. Rajat pitää kuitenkin olla ja komentaa kyllä pitää napakasti, kun sille on tarve. Huuto kuvaa minusta vain omaa epätoivoa siinä tilanteessa. Inhimmillistä kylläkin. Ja ikävä kyllä nämä pienet söpöläiset joutuvat tulevaisuudessa huutoakin tässä elämässä kohtaamaan, että ehkä se on ihan ok tosi paikan tullen myös joskus tulistuakkin. Pääsääntöisesti yritän kuitenkin kääntää pojan huomion uuteen mielenkiintoiseen tekemiseen ja olla itse vakaa. Mutta joskus tuntuu, että teet niin tai näin, silti mikään ei auta. Kuten sanoin, vaikeaa. Hmmph..

Jos tämä on lapselle suurta kasvun aikaa, niin sitä se on kyllä vanhemmallekkin. Yritän kovasti tämän uhmaiänkin osata ajatella arvokkaana kasvattavana aikana. Niinhän minä nyt jälkeenpäin ajattelen jokaisesta muustakin kokemastani vaikeammasta ajasta. Mistään en luopuisi. :)

Haluan kuitenkin kertoa vielä sen tosiasian, että joka kerta, kun tämä uhman valtoja vastaan kamppaileva miehen alku katsoo lempeillä, suloisilla silmillään minua, niin en muista enää yhtään miltä nämä uhmailut tuntuivat. Tiedän vain sen, että äiti rakastaa ja maailman eniten. <3

Asuuko kenelläkään muulla tällä hetkellä alivuokralaisena Uhma? Tai ehkä joku saattaa muistella aikoja, jolloin asui? Ellei aika ole jo kullannut niitä muistoja.. :)

Olen ystäväni Anun kanssa näistä jutuista paljon jakanut. Hän on 2,5 vuotiaan kummipoikani äiti ja heillä on asustanut Uhma jo vähän pidempään, kuin meillä. Hän pohtii näitä asioita paljon blogissaan, minne löydätkin tiesi tästä.

Nyt viikonloppuna on tiedossa monta kivaa asiaa, toivottavasti aurinkokin näyttäytyisi.

Mukavaa viikonloppua kaikille! :)

-Tiia

DIY Jutskia

Eräs ystäväni väitti, ettei hän osaisi tehdä itse viiriä. En uskonut, sillä tiedän, että hänkin osaisi. :)

Tein Ludan juhliin viirin todella yksinkertaisesti skräppipaperista ja juutti -narusta. Helposti sai kivan ja kun ei anna pienten sormien koskea siihen, niin se säilyy varmasti pitkään. Meillä se on ollut paikallaan jo yli kaksi viikkoa. En ole raaskinut sitä juhlien jälkeen siirtää pois olohuoneen ja keittiön välistä. Aion kyllä jossain kohtaa siirtää sen pojan huonetta ilostuttamaan.

Pidemmittä puheitta tässä siis ohje ystävälleni, sekä muillekkin. Tämän kyllä varmasti osaa tehdä, kunhan vain rohkenee kokeilla! :)

Lisäksi laitan ohjeen numero -kynttilänjalan koristeluun, sekä jämäpaperista tehdyn kutsukortti -idean!

Juhla viiri

Tarvitset:

Haluamasi määrän skräppipaperia

Lyijykynän

Liimapuikon

Juuttinarua

Taitoin paperin keskeltä kahtia ja jätin kuviollisen puolen sisäpuoleksi. Piirsin vapaalla kädellä paperille komion mallisen lipun ja käytin sitä mallina loppuihin lippuihin. Käytin useaa eri kuviollista paperia saadakseni viiriketjusta värikkään. Leikkasin 15 kpl lippuja ja säästin ylijäämäpaperit jatkokäyttöä varten.

Liimasin liimapuikolla kauttaaltaan lipun toisen puolen ja asetin juuttinarun taitoksen kohdalle. Suljin lipun varovasti ja liutin sormilla ilmat pois, jotta lipusta tulisi tiivis ja tasainen.

Tein saman jokaiselle lipulle ja niin kauan, kunnes haluttu pituus saavuttui. Viiriketju valmistui muutamassa hetkessä.

Kannattaa kerätä vielä lopuksi liput nippuun ja laittaa suoristumaan painon väliin. Muuten liiman kuivuessa liput käyristyvät.

Valmis viiri juhlia varten tai arkea koristamaan!

Viiri kutsukortti

Tarvitset:

Skräppipaperin paloja

Juuttinarua

Sakset

Liimaa

Korttipohjan

Kirjain -leimasimia 
Mustetyynyn tai mustan tussin   

Ylijäämä papereista askartelin kaksivuotis -juhliin kutsukortit. Tein paperista pienen haitarin ja piirsin nurjalle puolelle kolmioita. Ei ole nökönuukaa, onko kolmiot tismalleen saman kokoiset tai näköiset. Suurinpiirtein riittää hyvin. Sitten leikkasin kolmiot irti toisistaan ja pian minulla olikin jo iso kasa lippuja liimattavaksi paikoilleen. Paperiakaan ei mennyt isoja määriä hukkaan.

Viirin narun solmin avattavan korttipohjan sisäpuolelle pienistä reistä ja liimasin vielä varmuudeksi narun keskeltä paikalleen. Liput liimasin liimapuikolla narua myötäillen. Kirjaimet painoin lippuihin pikkuisilla leimasimilla. Leimasin tyynyä minulla ei ole, mutta asian hoiti hienosti musta tussi, millä väritin kirjain -leimasimet yksitellen ennen leimaamista. Toimi hyvin!

Kortti valmiina postitettavaksi!

Numero kynttilänjalka

Tarvitset:

Puisen numero kynttilänjalan

Yhden skräppipaperin

Nestemäistä liimaa

Siveltimen

Sakset

Viilan/hiomapaperia

Kynttilänjalka löytyi Hennes Homen alesta kolmella egellä.

Laitoin kynttilänjalan paperin päälle ja piirsin ääriviivat numeroa myötäillen.

Leikkasin numeron irti paperista ja sivelin liimaa kynttilänjalan etuosaan.
Asetin paperista leikatun numeron liimatun osion päälle ja silotin sen paikalleen. Toiselta puolelta tasoitin saksilla paperin reunukset.

Tässä vaiheessa sivelin liimaa vielä paperin päälle, että se kovettuisi ja pysyisi varmemmin kiinni. Annoin liiman kuivua ja vilasin vielä reunat kuluneen ja vähän epätasaisen näköisiksi.

Erikeepperin tyyppisestä paksummasta liimasta saa vedellä laimennettuna hyvää liimaa tällaiseen tarkoitukseen.

Kynttilän jalka osai uuden pirteämmän kuosin ja oli valmis juhlapöytään.

Hirmu helpolla saa paljon kivaa aikaan, kun vaan uskaltaa kokeilla. 

Onnistumisia askarteluhetkiin! :)

-Tiia

Ps. Idean kynttilänjalan tuunaukseen kaivoin muistini syövereistä, kun muistin nähneeni miten ystäväni on joskus askarrellut samalla idealla ihan tavallisen seinälle ripustettavan puu kirjaimen. Kiitos ideasta Eeva! :)