Onnenrusina elämää hetkessä: Myrskyn jälkeen on poutasää

Viime viikon vaihde ja alkuosa tuntui jotenkin aivan erityisen raskaalta. Flunssa vaikutti myös vireyteen, mutta asioita tuntui muutenkin olevan astetta enemmän yhteen talouteen hoidettavaksi ja se pääsi rakentamaan stressipesäkkeitä päihin. Yök. Aivokapasiteetti tuntui vilkkuvan punaisella tilan loppumisen vuoksi ja hermot oli kiristettyinä. Yötkin oli erityisen katkonaisia.

Selvittiin, kuin selvittiinkin kuitenkin eniten kuormittavista jutuista ja olo keveni huomattavasti. Huh. Välillä tuollaisina aikoina tuntuu siltä, että kaikki kaatuu niskaan, eikä mitään ole tehtävissä. Sellainen "maailma vastaan me" -meininki. Totuushan on kuitenkin se, että kun asiat saa toisensa jälkeen hoidetuksi, niin johan helpottaa kaikinpuolin. Se tunne, kun kaikkea on ihan liikaa samalla hetkellä, niin saa koko elämän tuntuman ihan vinkuraiselta. Sieltä jostain kaaoksen alta on hyvä kuitenkin muistaa, että kyseessä ei ole koko elämän mittainen ahdistustila. Jossain kohdin itsekkin sorruin pienen hetken ajattelemaan ihan kaiken olevan huonosti. Miten hassu ajatus..kaikki ei kyllä oikeasti ollut huonosti, mutta asiat vaan uuvutti ja hoidettavia asioita oli ihan liikaa. Oli siinä viikon alkajaisiksi aivan pakko taas ottaa parasta tietämääni lääkettä, mikä toimii ainakin minun kohdalla yleensä huoleen kuin huoleen.. Otin siis ihan rehelliset tajunnan tainnuttavat päiväunet. Ja voi kuulkaa! Elämän laatu parani hetkessä! Jostain muistinsyövereistä siinä sitten muistin yhden hyvän ajatuksen, mitä aloin mielessäni hokemaan ja sillä tsemppailin ja muistuttelin itseäni. Teinkin siitä oman teksiversioni kuvaamani kukkaotokseni pälle. (Alkuperäisen kuvan löydät täältä.)

Take a deep breath. Its just a bad day. Not a bad life.

Päätin uudella asenteella ja puhdilla jaottaa kaiken tekemisen ja asioiden hoidon useammalle päivälle ja ottaa asiat yksi kerrallaan hoidettavakseni. Siihen tyyliin hommat oli parissa päivässä tehty. Tietenkin olin joutunut jättämään perushommat kuten pyykkäys, siivous ym.. asiat sivuun ja sen voi vaan arvata, miltä täältä on näyttänyt. Mutta sivuseikkoja nuo, nyt on kuitenkin ahdistusmöykky purettu. Loppuviikko sujuikin paljon paremmilla mielillä. Kävin ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen ihan itsekseni Ikeassa ja perjantaina saatiin viettää pitkästä aikaa treffi -iltaakin.:)

Tähän väliin suuri kiitos äidilleni, joka käytti viikon ainoat vapaat meitä auttaen.<3 Onnea on äiti.

Viimeksi kerroinkin reissusta Ludan kanssa. Nyt onkin sitten Nikun vuoro reissata. Hän sai perjantaina puhelun, missä häntä pyydettiin Italiaan viikoksi töihin. Yksi MM -titteliotteluun valmistautuva nyrkkeilijä tarvitsi vasenkätistä treenikaveria ja ei siinä kerinnyt kauaa nokka tuhista, kun hänen pulmansa oli ratkaistu. Puhelu tuli juuri oikeaan numeroon ja eilen aamulla Niku lähtikin sitten viikoksi Roomaan. Ihan kiva puhelu siis. Koska kutsu ei jostain kumman syystä kattanut vaimoa ja lasta (ihan kun työmatkat yleensäkkään.. heh) niin ajattelin, että me voitaisiin sitten vaikka kuluvalla viikolla Ludan kanssa leikkiä vähän Italiaa ja leipoa vaikka pizza! Melkeen sama, eikö? Musta ainakin ihan herkullinen idea, vaikka itse sanonkin.

Kookojauhospizzaa siis tulille tässä pian! ;)

Olen kaavaillut lisäksi tekeväni pieniä juttuja kodin virkistämiseksi. Muutamia epäkohtia saattaapi ehkä täältä suunnalta löytyä, mitkä odottavat vaan tekijäänsä. Nyt on siis hyvää aikaa sellaiselle iltaisin. Jos edes muutaman jutun kerkiäisin tekemään, niin tilanne olis aivan mahtava! Sormet jo tässä vähän syyhyääkin!

Noh, ehkä saatoin eilen illalla jo vähän alotellakkin ja ekstempore ideana tapetoin meidän eteisen seinän, sekä julistin kaaoksenkarkottajaiset alkaneeksi! :D

Vähän kivampia juttuja siis tällä viikolla tiedossa, vastapainoksi viime viikon synkille päiville.

Tähän loppuun on vielä aivan pakko hehkuttaa yhtä parin viikon takaista tilannetta. Nimittäin kälyni Mira a.k.a teräspakara, voitti Body Fitness kisoissaan SM -pronssia! Ihan mieletön pronssiveistos tämä nainen nimittäin onkin! Iso työ taas hänellä takana ja todella hieno saavutus tuo SM -pronssi! Taas saatiin katsomossa jännitellä ja lopuksi hurrata! Onnea vielä tätäkin reittiä, Mirkku! <3 Tästä pääsetkin kurkkimaan Miran treeniblogia ja nyt onkin hyvä hetki antaa hänelle haaste päivittää sinne omat kisafiilikset ja sen jälkeiset tunnelmat! :)