Lähiöpartseilua ja puutarhajuhlia

Viimeksi kerroinkin jo vähän meidän parvekkeesta. Se ei itsessään välttämättä ole mikään oman postin arvoinen, mutta se kuinka se vihdoin on sellaisessa kunnossa, että oven viitsii avata on niin hieno tunne! Eli täytyihän siitä nyt sitten tännekkin kirjottaa! Heh.

Olen kova pohjustamaan, joten aloitan taas pohjatarinalla. Nimitäin olen jostain syystä tosi ötökkäkammoinen. En kaikkia ötököitä kohtaan, mutta sellaisia, jotka tulevat kotiini. Ja vaikka ne olisivat niinkin pieniä ettei niitä kunnolla edes nää niin se riittää, että tiedän niiden olemassa olon. Mitään mikroskooppisen kokoisia ihoasukkeja en edes halua miettiä. Pölypunkin suurennettu kuva käväisee välillä mielessäni, mutta en anna sille rumilukselle valtaa ahdistaa minua sen enempää. Se mitä en näe enkä ajattele, sitä ei ole..eiköstä?

Noh, viime kesänä meidän kotiin teki hyökkäyksen sokerimuurahaiset. Ja hei, ei yksi tai kaksikaan muurahaista haittaa, mutta kun ne tulee olohuoneen poikki kulkevan, rakentamansa valtatien kautta minun keittiööni koko suvun voimin valloittaen ruokapöydän, roskiksen, pesukoneen (ja kaiken muun minkä olen koittanut jo unohtaa) niin silloin iskee kyllä itku. Paniikki itku. Hysteeria. 

Ne oli oikeasti ihan joka paikassa ja tuntui, kun koko keittiö olisi ollut tuhon oma.
Näin jälkeen päin voin jo hymyillä silloiselle parin tunnin kestäneelle hysteeriselle itkulleni, mutta silloin oli vaikea rauhoittua, vaikka rauhoittelijoina toimi tilastani jo vähän hermostunutkin mies ja isäni, jonka olin soittanut paikalle erinäisten myrkkyjen kanssa. Sen tapahtuman jälkeen olenkin kantanut lisänimeä Myrkyttäjä. No, ei tässä vielä kaikki. Loppukesästä huomasin, kuinka meidän parvekkeen Bambulattia piti sisällään sellaisia ihan pikkuisia kauran värisiä ötököitä. Pienenpieniä viipottajia, mutta sitäkin inhottavampia! Tai no ei ne sinäänsä mitään kummaa tehnyt, mutta ne viipotteli ympäri partsia ja se riitti! Loppukesästä en sitten mennyt partsille ilman Raid -purkkia. Pakkaset tuli ja pelasti tilanteen, huh. Örkit oli tiessään. Käärin bambulattian pötköksi ja odottelin, että joku lihaksikkaampi kantaisi sen sieltä pois. No lumet kerkesi paikalle ennen lihaksia ja peittivät käärön. Ja nkuten jo aiemmin mainitsin, että se mitä ei nää niin sitä ei ole. Koko asia siis unohtui. Keväällä jo kuitenkin aloin taas miettimään niitä öttiäisiä ja niiden uudelleen paluuta. Bambulattia oli tarkoitus siis hävittää jo hyvissä ajoin, mutta vauhdikkaan arjen takia se nyt vaan jäi parvekkeelle. Kunnes..Ne pikkuriikkiset oliot oli palanneet! Ne oli lisäksi valloittaneet parvekkeella olevan rottinkituolin ja vanhan hyllykön. Silloin suljin parvekkeen oven ja sitä ei pariin kuukauteen avattu. Siinähän se kesä melkeen vierähtikin sitten, kunnes nyt sitten mökiltä palattuamme vanhempani olivat tehneet meille ison ja ihanan yllätyksen ja tyhjentäneet parvekkeen! Aivan mahtava tilanne! Kuin kivi olisi pudonnut sydämeltä!

Muut ötökkäkammoiset pystyvät varmasti tähän kyllä samaistumaan. Toiset pitävät ehkä vain vähän kahelina..

Parveke viime kesältä ja pahamaineinen Bambulattia..

No niin. Onhan se nyt ihan kamalan noloa, että omistaa parvekeen, mutta ei käytä sitä koko kesään.. Siksipä päätin, että oli kesää jäljellä paljon tai vähän, me otetaan siitä nyt kaikki irti sen ajan. Viikko sitten sainkin sen minimaalisella budjetilla ihan nätiksi. 

Parveke tänä keväänä, kun ötököistä ei ollut vielä jälkeäkään..

Ensiksi tietenkin tyhjensin puoli pulloa myrkkyä nurkasta nurkkaan, lattioita ja kattoa myöten. Sitten imuroin ja kuurasin. Sen jälkeen kasasin kahden puulavasta pienen pation, missä lekotella. Pöytä ja tuolit ollaan saatu jo aiemmin käytettyinä ilmaiseksi. Päiväpeitto ja pehmuste on myös saatuja. Pienten rahojen pyörittäjänä olin niin iloinen, että nyt oli jo ale niin pitkällä, että enää oli kaupoissa vaan ihan superaleja. Sain siis loput tyynypäälliset, fleecepeiton, maton ym. ihan pikkurahalla. Syyskrysanteemin kanssa kaikki maksoi yhteensä vain 30e. Minusta oikein hyvä hinta loppukesän partsivällyistä. Minä tulin ainakin asiasta kovin iloiseksi ja ollaan Ludan kanssa vietetty sadepäiviä partsin patiolla lekotellen, kirjoja lueskellen. Heti aamusta.

Viikonloppuna nautittiin ihanasta auringosta jo aamusta alkaen, aamupalaa ulkona syöden.
Niin ihanaa, että sinne vihdoin pääsee.

Nyt meidän partsilla voi siis oikeasti olla ja ovea voi pitää ihan vaikka auki. Ihan huikeaa!
Voin vaan kuvitella, miltä tuntuisi omistaa ihan oma piha..

Perjantaina sain ihanan ja rakkaan ystäväni Matleenan (Matun) illaksi kylään Nikun ollessa ystävänsä keikalla. 

Yllättäen vietettiin sitten ilta partsilla. Köllöteltiin vilttien alla, kun ilta alkoi jo viilenemään. Ikinä ei maltettaisi lopettaa juttuja ja ilta venyykin meillä aina pitkäksi. Hyvässä seurassa. Maailman ihanin Matu. <3

Niin ja ollaan me saatu kesän aikana kyllä nauttia toisten pihoista. Nimittäin edellis viikolla juhlittiin ystävien kihlajaisia Kotkassa ja nyt viikonloppuna saimme olla mukana kauniissa hääjuhlassa Nummi -Pusulassa.
Kummatkin oli ulkojuhlat ja niin kauniit sellaiset.

Seuraavat kuvat on kihlajaisista parin viikon takaa. Hääjuhlan kaikkia kuvia en ole vielä kerinnyt seulomaan, mutta laitan aivan varmasti ihan pian kuvia sieltäkin. Niin upeat juhlat oli! Kertakaikkiaan.

Onnea vielä Tomi ja Mariliis! <3

Joskus vielä meilläkin on oma piha. Siihen asti me partsihengaillaan. :)

Aurinkoa ja hyvää mieltä alkaneeseen viikkoon! 

-Tiia