Gluteeniton Suklaakakku ja perhoshaaste

Säät on suosineet taas ja on ollut ihana, kun joka aamu aurinko on täyttänyt keittiön! Se on jotenkin niin täydellinen aamun aloitus. Veikkaisin, että ehkä vielä syyskuullekkin asti riittää aurinkoa. Nautitaan, sillä ihan pian voi olla jo vilposta.

Viime viikolla hankin äidiltäni saatuun pyörään Ludalle lasten istuimen. Cittarissa oli hyvä tarjous istuin- kypärä kombosta. Pyörä on yhtä vanha kun minä. Se on hankittu silloin, kun minä olin masussa, autuaan tietämättömänä tästä kaikesta. Hyvin toimii vielä Soliferin retkilady, vaikkakin pyörän kumit piti vaihtaa viikonloppuna. Nyt ollaan Ludan kanssa pyöräilty ja hän on nauttinut kyydistä. Pian kyllä pyörän pysähdyttyä alkaa sinnikäs pyrkiminen ulos valjaista ja silloin on äiskä pulassa, kun pitäisi pitää pyörä pystyssä ja poika kyydissä. Muuten on sujunut mallikkaasti. Kauppareissutkin on sujunut paremmin, kun normaalisti kaupassa rattaista karkaileva ukkeli on saanut nyt olla ostoskärryssä, ostoksia tutkien. Hän ei siis mielellään istu siinä lapsille tarkoitetussa osassa vaan mieluiten siinä ostoksille tarkoitetussa. Tänään hän seisoi kärryssä päivystäen toimintaa lähes koko kaupassa olon ajan ja lopuksi istutui pyöränkoriin, mikä oli kauppareissun aikana ostoskärryssä. Tyyli on vapaa! Ihanaa vaan, kunhan pysyy kyydissä. :D

Eilen päikkäriaikaan meille lensi nokkosperhonen sisälle. Yritin saada siitä kuvaa ja tiedättehän perhoset.. ne pyrhältää heti paikalta, kun sellaista edes suunnittelee. Vihdoinkin sitten se asettui aloilleen, mutta piti siivet visusti supussa. Ihan kun se olisi aavistanut aikeeni. Asetuin kameran kanssa odottamaan ja pidin tarkennuksen koko ajan pohjassa, että saisin heti napsattua kuvan siipien levähtäessä auki. No sain odottaa. Ensin neljä minuuttia, jolloin harkitsin jo luovuttamista ja sitten jatkoin vielä 3 minuuttia, kunnes sain kuin sainkin kuvan siivistä! Kerkesin siinä ensimmäisten minuuttien aikana ajatella jo monta kertaa, että voi mitä ajan hukkaa tämäkin on! Silti aina päätin, että nyt kyllä varmasti nyt tässä tönötän, kerran tönöttämään olen alkanut. Ihmettelin itseäni, että mikäs kiire tässä nyt on yhtään minnekkään! Muutama minuutti sinne tänne tässä elämässä ei ole mikään juttu. Kauhea kiire muka aina!

Juuri tällaiselle pitäisikin aina olla aikaa. Pienille yksityiskohdille ja sille, että hetken vaan on ja ihmettelee ihan vaikka perhosen rakennetta ihan läheltä! Kiireessä kaikki tällainen aina jää huomaamatta. Minulla ei ollut oikeasti silloin mihinkään kiire. Olin vaan luonut sellaisen kuvan päähäni, että nyt pitäisi saada kauheasti aikaan, kun poika nukkuu. 

Perhosen kuvan saatuani päätin mennä päiväunille ja olin taas hetken tekemättä yhtään mitään. Ja tiedättekö mitä? Mitään pahaa ei tapahtunut, vaikka en tehnytkään sitä kaikkea mitä olin kaavaillut. Päin vastoin.

No joku saattaakin nyt ajatella, että helppohan se on lapsen kanssa kotona tuollaista toteuttaa ja varsinkin jos se lapsi nukkuu. Mutta kyllä tälläista tapahtuu ihan joka paikassa ja jokaisen on mahdollista päättää, että jahtaako ja tuijotteleeko perhosta vai juokseeko pää kolmantena jalkana itse luomassaan kiireessä. Pieni esimerkki. Jos joskus odotat metroa ja taulu näyttää seuraavan metron tuloon 7 minuuttia, meinaa alkaa ihan huimata se odotusaika ja heti alkaa stressitasot kohoamaan. Tunnistatko ehkä itsesi? Minä ainakin, varsinkin jos on luvannut olla jossain. Nykyään harva jättää aikaa enää sille, että nautiskelisi matkasta. Aina on vaan kiireesti matkalla paikasta A paikkaan B. Surullista.

Minulle tämä perhonen ainakin muistutti taas, että kiireessä ei kerkiä näkemään asioita ympärillään. Eikä asioiden todellista kauneutta. (Luonnossahan perhonen oli siis ainakin viiskyt kertaa kauniimpi, mutta se ei jäänyt minulta nyt onneksi näkemättä.)

Hei, tässähän on loppu viikoksi haaste meille jokaiselle! Unohdetaan kiire. Varataan aikaa ja tarkkaillaan mitä kaikkea oikeasti ympärillä on. Ehkä palkinnoksi saa huomata, että on taas kivampi olla. Ilman kiirettä. Ehkä on taas jonkun pienen (tai suurenkin) kokemuksen rikkaampi.

No minä oon ehkä tälläinen hömppä vaan, mutta minuun tehoaa tälläiset jutut. Ja omalla kohdallani myös tälläinen hömppäily ainakin lisää onnellisuuden tunnetta. Toisille taas tepsii toiset jutut. Toivottavasti jokainen keksii omat keinonsa. Otsakurtussa on nimittäin kurja viipottaa. Niin ja kiire lisää stressiä ja stressistä nyt ei seuraa mitään hyvää.

Ja niin, lupailin pari postia sitten jakaa täällä ihan mielettömän hyvän gluteenittoman suklaakakun reseptin ja nyt sen teen. Vielä jos jostakin löydät tuoretta vadelmaa, niin huitase niitä kakun kruunuksi. Miksi ei pakastevadelmaakin, mutta ne kannattaa sulattaa ja valuttaa ennen käyttöä. Mutta tämä kakku on takuuvarmasti herkkua ilman mitään höysteitäkin! Ainakin jos satut pitämään suklaasta. Olen tehnyt tätä kakkua ehkä kakskyt kertaa ja joka kerta on maistunut, täytteellä ja ilman.

Tässä se nyt tulee.

(Täydellinen) Gluteeniton suklaakakku

(n.12 annosta)

200 g maitosuklaata

150 g (1 prk) Ranskan kermaa

2 dl gluteenittomia jauhoja

 200 g voita

5 kananmunaa

2,5 dl sokeria

0,5 dl kaakaojauhetta

1 tl leivinjauhetta

0,5 tl ruokasoodaa
2 tl vaniljasokeria

Suklainen voikreemi (täyteraita ja kuorrute)

300 g (1,5 levyä) maitosuklaata

1 pkt Mascarbonejuustoa tai maustamatonta tuorejuustoa

150 g voita

n. 5 rkl tomusokeria

Vaaleanpunainen voikreemi (täyteraita)

100 g valkosuklaata

puolikas pkt Mascarbonejuustoa tai maustamatonta tuorejuustoa

75 g huoneenlämpöistä pehmeää voita

n. 3 rkl mansikanmakuista tomusokeria

Tarvittaessa värin kirkastukseen pienenpieni määrä punaista elintarvikeväriä

Koristeluun esim.

1 rasia tuoretta vadelmaa ja

Sitruunamelissan lehtiä

(Kakku maistuu varmasti ilman mitään höysteitäkin!)

Lämmitä uuni 175 asteiseksi.

Sulata voi ja suklaa yhdessä. Vesihauteessa tai miedolla lämmöllä kattilassa. Siirrä valmis seos sivuun jäähtymään.

Vatkaa sokeri ja munat kuohkeaksi vaahdoksi. Tähän kohtaan kannattaa panostaa, niin saat kuohkeamman lopputuloksen. Vatkaa siis kärsivällisesti.

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää ne siivilöiden kuohkean munasokerivaahdon sekaan nostellen vaahtoa esim. nuolijalla. Vältä voimakasta sekoittamista, mutta huolehdi, että ainekset kuitenkin sekoittuvat. Lisää lopuksi sekaan hieman jäähtynyt voisuklaaseos ja ranskankerma, samaan hellään tyyliin sekoittaen. Kaada valmis taikina voideltuun ja leivinpaperilla vuorattuun irtopohjavuokaan (halkaisija n. 24cm) tai haluamiisi muffinivuokiin. Laita vuoka uunin keskitasolle n. 45 - 50 minuutin ajaksi, uunista riippuen. Tarkastele välillä, onko kakku tarpeeksi kypsä. Kakku saa jäädä jonkin verran kosteaksi sisältä. Muffinivuoat saavat olla uunissa n. 15 - 20 minuuttia, myös uunista riippuen. 

Valmista voikreemit.

Käytä monitoimikonetta tai sähkövatkainta. Sulata suklaa vesihauteessa tai miedolla lämmöllä kattilassa sekoittaen. Laita valmis suklaasula sivun jäähtymään. Kytke vatkain päälle ja sekoita tauotta, kunnes massa on kokonaan valmis. Laita kippoon huonnenlämpöinen, pehmeä voi ja sekoita se tuorejuuston kanssa tasaiseksi massaksi. Lisää sekaan sulanut, vähän jäähtynyt suklaa. Lopuksi lisää vielä tomusokeria tarpeen mukaan. Huomaat kyllä, kun kreemi on valmista ja sopivan jähmeää. 

Vaaleanpunaisen täytteen valmistat samalla tyylillä, mutta lisää halutessasi vielä tarpeen mukaan punaista elintarvikeväriä ihan pieni määrä. 

Jos haluat, voit laittaa valmiin kreemin hetkeksi jääkaappiin vielä jähmettymään lisää. Varo kuitenkin kovettamasta sitä liikaa.

Ota nyt kakku uunista jäähtymään ja irrota se vuoasta varovasti. Kakun jäähdyttyä, leikkaa se terävällä pitkällä veitsellä kolmeen kerrokseen. Vuoraa alin kerros maitosuklaakreemillä ja aseta seuraava kerros päälle. Seuraavaan kerrokseen tulee vaaleanpunainen voikreemi ja jos haluat, reunoille voi jättää pienen tilan rinnakkain aseteltaville vadelmille. Aseta päälle vielä viimeinen kerros, eli kakun päällinen paikalleen. Taas on vuorossa maitosuklaakreemi. Lisää se pursottimella tai ihan vaan levittämällä esim. terävällä veitsellä. Varo varsinkin, jos kreemi on kovasti kovettunut jääkaapissa, ettei se riko kakun hattua kreemiä levitettäessä. Lisää halutessasi kakun päälle vielä tuoreita vadelmia ja sitruunamelissan lehtiä. 

Herkuttele! (Ilman kiirettä ;))

Iloista ja kiireetöntä loppu viikkoa! 

-Tiia