Syksyn tuulia

Menoa on taas ollut niin, että kyllä on kuolapäikkäreille ollut tällä viikolla monena päivänä tarvetta! Viime viikonloppu jatkui vielä maanantaillekkin. Neljä päivää saumatonta touhua pistää meikäläisen ainakin vähän väsymään. Mutta kivaa on ollut ja ihania ihmisiä ympärillä! :) 

Viime viikonloppuna vietettiin ihanan ystäväni Heidin polttareita isolla tyttöporukalla. Heidi rakastaa tanssia ja onkin siinä erityisen hyvä. Hänelle oli valittu päivän asuksi pinkki ballerina -asu. Nätti ku mikä. ;) Kaikki sujui hienosti pientä picnikin keskeyttänyttä sadekuuroa lukuunottamatta. Picnikin lisäksi morsiammen ohjelmaan kuului kasvohoito, Benji -hyppy Kaivarissa ja Stand Up -melontaa Cafe Regattan rannalla ja tottakai yhdessäoloa, sekä yleistä hemmottelua. Yötä oltiin täällä meidän nurkissa ja kyllä, piti vähän siivoilla ja puunata paikkoja ennen sitä. Mutta lopussa kiitos seisoi ja mieli on aina niin hyvä kunnon siivouksen jälkeen! Sunnuntai aamuna päätettiin polttarit herkulliseen suklaabrunssiin. Nyt on morsio valmiina juhliinsa!

Sunnuntaina polttarien jälkeen saatiin vielä rakkaat ystävät yökylään. Ystäväni Sara on ollut nyt noin kuukauden Suomessa perheensä kanssa. He asuvat Australiassa ja harvoin siis onnistutaan siitä syystä ikävä kyllä näkemään. Välillä tulee ihan tosi kova ikävä. Sellainen iski taas heti, kun he lähtivät jatkamaan matkaa ja tiedostin, että seuraavaksi nähdään taas vasta parin vuoden päästä. Silloin heidän suloinen Moses poika onkin jo isoveli! Ihana perhe.<3 Niin ihanaa, että saatiin pitää heidät edes vuorokauden meillä ja pikkuiset pojat saivat leikkiä yhdessä. Tänään heillä alkaakin pitkä koti matka takaisin Australiaan. Ehkä joku päivä mekin saadaan mahdollisuus lentää sinne kylään! :)

Toissa iltana minulla oli ensimmäisen kerran pitkään aikaan kynttilät palamassa olohuoneessa. Se on hiipivän alkusyksyn merkki. Siis se, kun tekee mieli sytytellä tunnelmaa kynttilöillä. Joulua kohden ne sitten yleensä vaan lisääntyy ja lisääntyy. Kynttilöissä on jotain rauhottavaa ja turvallista. Ainakin minusta. Ja varsinkin nyt kun valo alkaa kokoajan pikkuhiljaa vähetä. Nyt on siis se hetki, kun kesä on jo hyvää vauhtia hiipumassa syksyksi, mutta vielä ne pahimmat syysmyrskyt kylmine sateineen on kuitenkin vasta tulossa. Tämä on nyt sitä aikaa, mistä jo vähän puhuin muutama teksti sitten haikeana, kun minulla oli pieni aavistus tästä tunteesta. Kesästä luopumisesta. Minun tulee kyllä niin ikävä paahtavaa aurinkoa ja sitä semmoista kesän helppoutta. Niin ja ei lainkaan kyllä innosta syksyn mukana tuleva pukemisruljanssi. Siis ulos lähtiessä. Okei, mulla on itseni lisäksi vaan yksi puettava, mutta silti. Kokovartalohiki siinäkin silti pukkaa. Hmmh.. Löysin onneksi hyvän välikausi haalarin pojalle alesta. Puolitetut hinnat saa tämän äiskän aina niin hyvälle mielelle. Minua ei haittaa vaikka olisi kuinka Last seasonia, kunhan on hyvä ja toimii! Viime vuonna löysin kirpparilta haalarin 15 €. Kirpparirekit ihan notkui hyväkuntoisia ulkovaatteita. Suosittelen kyllä kirppistelyä jokaiselle! Oma tarkoitus oli myös mennä sieltä haalarin hakuun, mutta kun löytyi niin hyvällä diilillä kaupasta. Talvihaalari ehkä sitten kirpparilta.

Sen verran syksyn tulosta mainitakseni vielä, että rikkauttahan tämä on asua maassa, missä vuoden ajat vaihtelevat. Ja olipa meillä ainakin huikean lämmintä kesällä ja kauniita päiviä riitti toinen toisensa jälkeen. Siitä olen enemmän, kuin iloinen. Sitä paitsi, syksy on ruskan saapuessa kaunis, kun mikä! :)

Syksy on myös yleensä aina uuden aikaa.  Muistan vieläkin oman ensimmäisen koulupäivän. Se päivä oli täynnä masuperhosia. Kaikki oli uutta! Niin monella pienellä se on ollut juuri tässä käsillä. Ihanat pienet koululaiset reppuineen. Se on kyllä yksi taattu syksyn merkki. 

Kutein aiemmin jo puhuinkin, niin myös meillä on kuviot muuttumassa. Ei edelleenkään vielä täyttä selkeyttä asioissa, mutta muutoksen tuulet puhaltaa kaiken aikaa. Niin ja viime viikolla saimme yhden mullistavan tiedon. Siis oikeasti elämää mullistavan. Varmasti puhun siitä vielä jatkossa lisää täälläkin, mutta täytyy vielä miettiä, että milloin ja missä muodossa. Mutta siis kyseessä on iso asia meille. Siitä lisää myöhemmin.

Minulla on lisäksi vähän uusia ajatuksia myös bloginkin suhteen, mitä en ole aiemmin vielä kerinnyt kesän menoilta toteuttamaan. Pian kuitenkin yritän saada tehdyksi. Niin ja minulla on muutamia pikku TEE - SE -ITSE projektejakin, mitä en ole kerinnyt vaan vielä julkaisemaan. DIY -jutskiakin siis tuloillaan myös!

Tämä viikko huipentuu meidän perheen osalta Nikun debyyttiotteluun Olavinlinnassa TÄNÄ ILTANA! Ihan käsittämätöntä, että tästä nyt sitten alkaa se, mistä on vuosia ollut puhe. Itse en valitettavasti pääse Savonlinnaan asti katsomaan jännitysnäytelmää, mutta voin luvata, että kotikatsomossa on kyllä ainakin yksi ihan jännä kakkalainen.. Huh! Mulla on kyllä hyvä mieli ja luotan Nikuun ihan täysillä! Jännittelen aina ihan muuten vaan. :D

Ottelua voi siis tänään lauantaina 17.8 seurata telkusta MTV 3 Maxilta ja netistä osoitteessa katsomo.fi. 

Sanoisin kyllä, että kannattaapi katsoa tai lähteä ihan paikan päälle näkemään jos tilanteet sallii!

Huoh, en kyllä malttaisi odottaa iltaan asti..jänskättää kyllä katsoa! Hyvällä tavalla siis. :)

Leivoin vähän palkintoherkkujakin sunnuntaina kotiin saapuvalle, kisadietissä kuivuneelle miehelle. Siis mulla on hallussa yks niin hullun hyvä suklaakakku -ohje, että se on aivan pakko jakaa myös täällä tuota pikaa! Samaa kakkua voitte etukäteis kuolailla ylempänä olevassa brunssikuvassa. Vadelmia ja kaikkea.. aijaijai..

Itsehän en pääse Nikun ottelua katsomaan, sillä minulla on juhlistettavana ystäväni sunnuntaiset häät. Välimatkat (Savonlinna -Tampere) ja autokuviot olisi menneet ihan liian hankaliksi, että olisin voinut kumpaankin päästä. Onneksi sentään telkusta nään! 

Häissä saan kunnian olla toisena kaasona. Olen kovinkin otettu ja odotan juhlia innolla!

Luda jää siskoni kanssa kotiin, joten minä voin laittaa vaikka ihan korkeat korot jalkaan, kun ei nyt tarvitse juosta nilkat sohjona touhulaisen perässä. ;) 

Loppuun vielä vähän Ludan kuulumisia. Hän on oppinut seistä yhdellä jalalla ja onkin viime päivät kulkenut ympäri kotia etsien erilaisia paikkoja, missä voi kokeilla yhden jalan seisontaa. Mitä hurjempi paikka, sen jännittyneempi ilme ja voitoinriemuisempi hymy lopuksi. Hän on halunnut esitellä taitoaan jokaiselle, joka ollaan nyt nähty. Tässä taidon näyte myös teille blogin lukijoille. 

Kannattaa itsekkin kokeilla, saattaa vaikka hymyilyttää! :)

Hyvää mieltä ja voikaa hyvin!

-Tiia