DIY Ruusutyyny ja sadepäivän iloa

Tarkoitus oli postittaa tämä jo äitienpäivä lahjaideaksi, mutta aina ajatus ja käytännön toteutus ei ihan sitte kohtaakkaan. Luulempa kuitenkin, että oli päivä mikä tahansa, (vaikka ihan perus keskiviikko ja varsinkin sateinen sellainen) niin tämä voisi ilahduttaa äitiä/ystävää tai vaikka ihan omalla sängyllä/sohvalla. Jos vähääkään on kukkaihmisiä.
Päätin siis jakaa tämän myöhästymisestäni huolimatta.

Luokittelisin tyynyn suht helpoksi ja ihan aloittelijakin osaa varmasti tämän toteuttaa. Jos vaan saa ohjeistukseta selvän. Heh.

Idean keksin kopioida anopin sohvalta. Hän oli löytänyt ihastuttavan ruusu -tyynynsä muistaakseni Askosta. Hetken tutkailin tyynyä ja päätin ryhtyä itse tuumasta toimeen. Tekemäni tyynyn annoin ystävälleni 30 -vuotis lahjaksi.

Tarvitset:

Metrin pellavaa (tai melkeempä mitä tahansa ohutta kangasta mielesi mukaan)

Vanutäytettä

Nuppineuloja

Kynän

Sakset

Ympyrän mallin (esim. Iso ämpäri tms)

Levitä kangas ja aseta ympyrämuotti kankaan päälle. Piirrä kankaaseen kaksi saman kokoista ympyrää. Leikkaa ympyrät kankaasta irti ja ompele zik zakilla reunat. Laita palaset hetkeksi sivuun odottamaan.

Leikkaa lopusta kankaasta n. 4-6 cm paksusia pitkiä suikaleita ruusun terälehdiksi. Ei tarvitse olla symmetrisiä tai ihan saman paksuisia keskenään. 

(Ja sitten tuleekin tämä haastavin selitettävä, mistä tietenkin unohdin ottaa esimerkki kuvan. Tsorppander vaan..)

Kun suikaleet on valmiit, liitä ensimmäinen suikale keskeltä toisen ympyrän mallisen palasen (tyynyn etuosa) keskikohtaan niin, että ajattelet aloittavasi ompelun suikaleen (leveyssuuntaisesti katsottuna) keskeltä, ei sivusta.
Jatka suikaleen kiinnittämistä nuppineuloilla tyynyn etuosaan kieputtamalla suikaletta itsensä ympärille, spiraalimaisesti. Jätä kieputusten väliin 1-2 cm tyhjää tilaa. Kun ensimmäinen suikale on valmiina asemissa, hurauta nyt ommellen suikaleen suntaisesti, kädellä visusti ohjaillen. Lisää seuraava ja aina seuraava suikale samaan tyyliin, mutta vähän edellisen suikaleen viereen tai päälle, ettei isoja koloja pääse syntymään. Jatka ruusukkeen spiraali -ompelua, kunnes tyynyosan reunoja on enää vain muutama (2-3) senttiä jäljellä. Jätä reuna vapaaksi saumavaroja varten.

Pyöreän palasen keskikohdan hahmotat parhaiten viikkaamalla palasen tarkasti nelinkerroin ja pujottamalla nuppineulan terävimpään kohtaan.

Yhdistä nyt kummatkin tyyny -osat toisiinsa nuppiksilla, jättäen "ruusu" sisäpuolelle. Ompele osat yhteen ja jätä noin 15 cm ompelematta, täyttövaraksi.

Käännä tyyny oikein päin ja täytä se sopivan pehmoiseksi vanulla. Sulje avonainen osa taittaen saumavarat sisään päin ympyrän muotoa myötäillen. Käytä nuppineuloja apunasi. Hurauta aukko siististi kiinni ompelukoneella tai käsin peruspistoilla.

Möyhi täytteet tasaiseksi ja tyyny on valmis! :)

Minusta on välillä ihan kivaa, kun sataa. On ihana kääriytyä viltin alle lämmittelemään ja lukea lehteä. Tai vaikka ottaa pienet päiväunet. Ilmapiiri on sadepäivinä usein aika väsyttävä. Silti sade raikastaa ja varsinkin keväällä ja kesällä se luo uutta ja sateen jälkeen luonnon värit ovat taas kirkkaammat. Ulos ei kuitenkaan ole niin kiva mennä sateella. Useimmiten on kylmempääkin silloin. Se on vähän harmillista siinä mielessä, että taaperot eivät ole sadepäivinä(kään) useinkaan sillä moodilla, että "jippii, luetaan vaan kirjaa kiltisti koko päivä ja otetaan torkkuja!"..
Sisällä sitten alkaa turhauttamaan ja väsyttämään helpommin. Tänään saatiin onneksi meidän uudet pihaystävät tänne meille leikkimään ja aamupäivä sujuikin siitä syystä sutjakkaasti ilman ulkoilua. Ulos olisi kuitenkin kiva päästä tänään myöhemmin. Katsotaan nyt sateleeko koko päivän vai tuleeko vielä poutaa.

Jos on joku pakollinen meno ja sattumalta sataa vettä, niin silloin saattaa harmittaa lähteä rämpimään harmauden ja sateen lävitse, varsinkin jos tuuli on kova. Itse ainakin huomaan silloin jupisevani itsekseni pääni sisällä ja mielikin muuttuu harmaaksi. Oikein sellaista surkeuden  maksimointia. Kaikki on muka jotenkin vähän vinossa silloin. 
Tässä loppu keväällä oli yksi erityinen sellainen sadepäivä, milloin en olisi yhtään halunnut lähteä kotoota, vaikka piti. Jupisin taas itsekseni ja mietin harmaita ajatuksia kävellessäni etukenossa tuulta vastaan. Kaikki muutkin näyttivät juuri yhtä negatiivisilta ja kurttuotsaisilta, enkä ihmetellyt yhtään. Harmitti kuitenkin sekin, että kaikki oli niin kärttyisen oloisia. Kukaan ei hymyillyt. En kyllä minäkään.
Sitten vaan yhtäkkiä havahduin omaan negatiivisuteeni ja päätin, että nyt kääntyy tämä harmaa kelkka! Rupesin miettimään sateen hyviä puolia ja muutenkin annoin tilaa kivemmille ajatuksille. Hetken päästä huomasin ihan fiilisteleväni sadetta. Oikein nautin siitä raikkaasta ja hapekkaasta ilmasta. Kummallista. Sade ei enää yhtään haitannut minua siinä kohtaa! Oli oikeastaan aika ihanaa, kun satoi.
Kyseisen päivän kruunasi vielä pieni suloinen kauppa täynnä kaikkea tarpeetonta ja ihanaa. Ostin sieltä Ludalle kotiinviemiseksi hauskan lelukameran, minkä timantin tyyppisestä aukosta näkee kaiken monena. Siskoni Maiju nappasi vielä tämän ikimuistoisen hetken kameralle ja kuva muistuttaa nyt minua sadepäivän ilosta. Se oli juuri semmoinen rusina hetki. :) 

Iloista sadepäivää kaikille!

-Tiia