Lipasto -terapiaa ja aknen hallintaa

Viime viikolla Ludan kanssa vietettiin kolme mukavaa päivää Kotkassa Mamukkilassa (Ludan mamun ja ukin luona) Niklaksen ollessa sparrileirillä Virossa.

Luda hengaili mamun, ukin ja tätsyjen kanssa sillä välin, kun minä puuhastelin appiukon autotallissa kahden lipaston parissa. Saatiin heiltä kaksi vanhaa lipastoa, mitkä on olleet jo aikoja käyttämättöminä ja tönöttivät orpoina autotallin nurkassa. Pelastusviettini sai taas vallan. Näin jo sieluni silmin ne uudessa maalissa ja vetimissä, enkä voinut vastustaa tarjousta, kun tuunaus -intoilustani tietoinen anoppi niitä minulle tarjosi. Meillä on muutenkin vähän säilytysongelmia täällä, joten ne tulevat tarpeeseen.

Appiukolla on jos jonkinmoista työkalua ja vempainta, sekä hulppea uusi omarakentama autotalli, missä minäkin sain kunnian puuhastella.

Minusta huonekalujen tuunailussa tylsä osuus on hiominen. Se on jotenkin pelkällä hiomapaperilla niin loputtoman puuduttavaa hommaa. Nyt sain käyttööni ihan kunnon hiomakoneen ja minuun iski oikein hiomishimo! Voi veljet, miten sukkelasti sillä sai vanhan pinnan pois! Tuli vähän sellainen olo, että miten olen voinutkaan elää näin pitkään ilman hiomakonetta. Niin monet puuduttavat hetket olen käsin hionut vanhoja maalipintoja pois ja nyt.. Hups vaan ja lakkapinta oli poissa! Ihanaa.

Sain hiottua lipstot laatikoineen ja toisen lipaston maalattuakin. Laatikot ja toinen lipasto odottaa vielä maalikerrosta ja vetimien vaihtoa. Sormet syyhyää jo päästä niiden pariin, mutta meillä on ollut niin paljon touhuja ja menoja tässä, etten ainakaan vielä ole päässyt hommia jatkamaan. Viimestään syksyllä lupaan esitellä valmiit lipastot! Heh. Toivottavasti oikeasti vähän aiemmin..

Vaalean turkoosilla mennään..Yllättävää vai mitä?

Kotkan reissulla pyörähdettiin  myös kaupungilla. Anoppi ja käly on sen luokan jääräpäitä, että jos he jotain päättävät, niin se kyllä sitten tapahtuu. Kauppakeskuksessa pyöriessä he saivat päähänsä ostaa minulle kengät ja lompakon, mitä olin hetki sitten hipelöinyt. Estelyistäni holimatta se kuuitenkin tapahtui. Välillä koen suurta voimattomuutta näissä väittely asioissa heidän kanssa ja useasti häviänkin. Olin kuitenkin lahjasta tosi iloinen ja tykkäsin kovasti. Kiitos siis jääräpäille.<3

Luda sai vaunupäikkäreiden jälkeen kokeilla hienoa uutta kolikoilla toimivaa autoa kauppakeskuksen aulassa. Aluksi häntä jännitti ja lopuksi olikin sitten vaikeaa saada automies irti ratista. Tyypillistä.

Ajatella..

Tällä viikolla alkaa kesäkuu! Tätä on niin odotettu! Kesää! Niin ihanaa, että se on nyt todella täällä! Kovasti toivon, että säät pysyy upeana läpi kesän ja saataisiin vähän hyvitystä viime vuoden "kesättömästä" kesästä. Onneksi Niklas pystyy pitämään muutaman kokonaisen viikon lomaa ja päästään ihan mökkeilemäänkin. On puhunut jopa ihan treenittömistä viikoistakin, joten loma on silloin meille kaikille todella kunnon lomailua, ilman treenien aikatauluttamista.

Minusta kesään kuuluu ehdottomasti herkuttelu. Hyvällä ruoalla ja kesän herkuilla. Lisäksi paljon jäätelöä ja rannalla nauttittuja välipaloja. Useita parvekkeella ja puistossa nautittuja picnikkejä. Aijaijai..<3 Ruokaremonttini myötä nämä kaikki ei kuitenkaan nyt tänä kesänä onnistu ihan entiseen tapaan. Esimerkiksi irtokarkit, leivonnaiset ja maito/sokerijäätelöt on nyt pääsääntöisesti ihan täysin nounou -listalla.. Kuulostaa vähän tylsältä kyllä. Pakko se on myöntää. Mutta tiedättekö mikä on vielä tylsempää? Se, että naama kukkii niittyjen kanssa kilpaa.
Se se vasta on tylsää, sanon minä! Ja kun näistä herkuista pystyn pidättäytymään, niin pysyy naamankin kukinta aisoissa. Se on nyt nähty ja todettu jo noin pari kuukautta kestäneellä kokeilulla.
Äitienpäivänä nautitut herkut kostautui monta päivää kestäneellä vatsan toiminnan seisahduksella ja näppylöillä naamassa. Viikon kesti päästä niistä näpyistä eroon ja heti edellis viikon sunnuntaina päädyin vanhempieni tarjoamana syömään Sushi puffettiin. Ja tattadaa! Monta mojovaa kipeää näppylää nousi naamaan saman tien.. Nyt edellis viikonloppuna herkkupöytien houkuttelemana maistelin täydellisen makuisia anopin sokerileipomuksia, kera vaniljakastikkeen ja johan kukkii taas naamari meikäläisellä. Nyt se on niin nähty. Sanonta sanoo, että antaa kaikkien kukkien kukkia, mutta jossakin se rajaa menee. Tämä kukinta saa nyt vallan riittää..Näitä muhkuja en enää naamaani jatkossa halua! Se on loppupeleissä kuitenkin pieni hinta pidättäytyä herkuista ja saada naama rauhoittumaan. Toisin sanoen tervehtyä.
Minä kun tahdon olla terve. Aknenaamaiset kohtalotoverini varmasti pystyvät tähän ajatukseen samaistumaan. Ne keillä on normaalisti sileä iho voivat fiilistellä tätä sillä, kun välillä heilläkin poskessa tai nenässä odottaa aamulla peiliin katsoessa iso (todellisuudessa ehkä ihan pikkuruinenkin) finni ja kuinka se näppy meinaa pilata koko alkavan päivän. Entäs sitten, kun naama on täynnä niitä? Niimpä.. Ei se kivalta tuntuisi. Ei ne nykyään enää onnistu koskaan minun päivääni pilaaman, koska kaikkeen tottuu, mutta kun ei tässä todella ole kyse vaan siitä miltä ne näyttää vaan siitä, mistä ne viestii. Hätätilasta.

Luin yhdestä kirjasta (Aajonus Vonderplanitz - Tahdomme elää terveinä), että aknelle taipuvaisilta henkilöiltä puuttuu
tietyn pigmenttisien prosessoitujen ja kuumennettujen ruokien käsittelyyn sopivia entsyymimutaatioita. Eli selkokielellä, tälläisten henkilöiden keho ei ole kykenevä käsittelemään tiettyjä ruokia lämmitettyinä ja prosessoituina. Ainesosat kertyy kehoon kuona -aineina, sekä myrkkynä soluihin. Osa pilkkoutumattomista ruoka -aineista kerääntyvät imunesteeseen ja ihosoluihin synnyttäen siinä sitten aknen. Hyi ja yök, kun sitä ajatteleekaan. Minäkin olen jo viitä vaille kolkyt vuotta elellyt näiden kaikkien pilkkoutumattomien kuona -aineiden kanssa. Lisäksi kirjassa oli paljon puhetta muista sairauksista ja oireista, mitkä on kehittynyt pilkkoutumattomien ruoka -aineiden takia. Eikä siis pelkästään meihin aknelle taipuvaisille ihmisille, vaan ihan muillekkin. Nykyään ruoka on vaan niin kovastikkin käsiteltyä ja lisäaineilla höystettyä, että on päässyt käymään näin. Siksi varmasti niin moni on herännyt miettimään enemmän, mitä suuhunsa laittaa. Nykyihmisillä on niin paljon vatsavaivoja, allergioita /yliherkkyyksiä ja monet niistä on kehon viestejä, ettei se pysty tiettyjä ruokia käsittelemään.
Vahvasti uskon, että useita vuosia kärsimäni migreeni on myös johtunut valtaosin tästä ravitsemuspuolesta. Tietenkin myös stressistä, niska/hartia jumeista tai vaikka nestevajeesta. Syitä on muitakin, mutta varmasti ravinnolla on ollut suuri rooli.

Välteltäviä ruoka -aineita on siis tullut liuta lisää ja niitä koitan syödä siis ihan raakana tai luomuna.

Tässä mainitakseni muutama punapigmenttinen ruoka:

- karpalot

- punamarjaiset hillot

- tomaatit, tomaattimurskat ja kastikkeet, ketsuppi

- punaiset ja oranssit vihannesmehut, sekä appelsiinimehut ym.

- porkkana

- punaiset pippurit ja paprikat

- punaiset ja ruskeat pavut

- väriaineet

En olisi ihan suorilta ollut tähän valmis, piti tehdä pitkä ajatustyö ennen tätä. Minusta muutos on niin suuri, että ymmärrän kaikki ajatukset siitä, kuinka hullulta tämä oikeastaan kuulostaa. Ehkä turhamaiselta tai turhalta ruokahifistelyltä. Ronkeloimiselta.

Täytyy sanoa, että minua ei millään saisi minkään hifistelyn tarpeen tai ruokatrendin perässä juoksemaan. Minä kun olen niin sokerin ja sipsien ystävä pohjimmiltani. Voisin elää suklaalla ja sushilla.

Mutta tähän on nyt tultu, että haluan voida hyvin ja parantua. Jos tämä on keino siihen, niin sillä mennään. Ainakin siihen asti, kun hyvältä tuntuu. Opetellen pikkuhiljaa, kuitenkin olematta liian ankara.

Ludalla on myös aina ollut herkkä vatsa ja oli kovinkin koliikkinen vauva. Joskus itkua kesti 3 tuntia, joskus 4,5 tuntia. Minun kauttani maidon mukana tuli hänelle sopimatonta ravintoa ja hän ei sitä kestänyt vaan itkeä tillotti raasulainen. Nykyään hän ei siis juo lehmänmaitoa, vaan ollaan ostettu hänelle Oatlyn kauramaitoa, mikä on pitänyt masun kunnossa. Hetki sitten löysin ohjeen kotitekoiseen kauramaoitoon ja teinkin sitä tänään pojalle ensimmäistä kertaa. Täytyy kokeilla myös joku kerta tehdä mantelimaitoa. Varmasti hyvää sekin. Tässä ohje helppoon kauramaitoon.

Kauramaito

n. puoli litraa

2 dl kaurahiutaleita

0,5 litraa vettä

1 tl aitoa vaniljajauhetta tai 1 vaniljatanko kaavittuna

Maun mukaan ripaus hyvänlaatuista suolaa esim. ruuusuola

(Halutessa 1-2 rkl hunajaa)

Huhtele kaurahiutaleet ja liota niitä noin puolituntia tai pidempään.

Huuhtele hiutaleet uudelleen.

Laita kaura blenderiin veden kanssa. Vettä voi lisätä jos haluaa maidosta ohuempaa.

Blendaa seosta noin puolisen minuuttia ja siiviloi maito. Jäljelle jääneen kauramassan voit käyttää myöhemmin muussa tarkoituksessa, sen voi pakastaa vaikka leipomista varten.

Huhtele blenderi ja kaada maito takaisin. Hurauta maitoa taas hetken ja siiviloi viimeisen kerran. Lisää haluamasi mausteet.

 Maito säilyy jääkaapissa 4-5 vrk. Säilytä lasipullossa tai purkissa ja ravistele hyvin ennen käyttöä. 

Kehittelin ylijääneestä kauramassasta Ludalle välipalaleipäs -reseptin. Tässä yksinkertainen ohje niille.

Kauraleipäset  

(gluteeniton kauraa sietäville, maidoton, munaton, hiivaton)

n. 12 kpl

Maidon teosta yli jäänyt kauramassa

rkl luomu kookosjauhoa

1 rkl gluteenitonta vehnäjauhoa

Maun mukaan uususuolaa

1 rkl mantelirouhetta

0,5 rkl kurpitsan siemeniä

Vajaa 1 dl vettä

nokareen verran voisulaa

Lämmitä uuni 200 asteiseksi. Sekoita ainekset keskenään. Lisää vettä pikkuhiljaa, ettei taikinasta tule liian vetelää.

Pyörittele taikinasta pikkuisia palleroita ja aseta pallerot leivinpaperilla voratulle uninpellille.

Sulata voi ja kasta teelusikka voisulaan. Painele voisella lusikalla palleroinen lituskaiseksileipäseksi ja hipaise vielä ekstra voita leipäsen päälle. Laita pellillinen niin ja anna olla valmiissa lämmössä noin  15 minuuttia. Valmiissa leipäsissä on kevyt rusketus pinnassa. Voitele ja tarjoa nassikalle ja maistele myös vähän itse. :)

Voit korvata kookosjauhon lisäämällä ruokalusikallisen glteenitonta jauhoa tai vaikka mantelijauhoa.

Minähän en näistä ravitsemusjutuista halua kenellekkään paasata. Kerron vain. Olen nimittäin itse erittäin iloinen, että koin heräämisen tällä saralla ja huomasin sen jo kuukaudessa auttaneen niin paljon. Kasvojeni iho ei ole ollut moneen vuoteen niin rauhallinen, kun mitä se oli totaalisen viisi viikkoa kestäneen sokerittoman, maidottoman ja viljattoman dietin jälkeen. Niin sanoi myös ihmiset, jotka minua näki. Nyt nämä kolme aiemmin mainitsemaani kompastusta on saanut taas naaman vähän kukkimaan ja vaikkakin kaikki suuhuni laitettu oli niin sairaan hyvää, mikään ei silti ole sen väärti, että haluaisin kehoni kärsivän ja naaman kukkivan. Olisi kiva kuulla teidän muiden ajatuksia näistä ruoka -asioista liittyen terveyteen ja mahdollisesti vaikka muiden aknesta kärsivien ajatuksia/kokemuksia.

Edelleen painotan, että jos minut kutsuu kylään, niin en ala ronkeloimaan tai tuottamaan harmaita hiuksia kenellekkään siksi, että täytyy nyt niin miettiä mitä minulle tarjotaan. Voin tehdä poikkeuksia, mutta en näin usein, kun nyt. Kerta viikkoon on ihan liian usein. Onneksi olen löytänyt niin paljon vaihtoehtoisia herkuttelukeinoja, sillä kyllä sitä nyt herkutella pitää. Ja minähän herkuttelen usein. Suurta herkkuani on raakasuklaa ja kerran olen leiponut älyttömän hyvän raakakakunkin. Jäätelökone on seuraava hankinta ja sitten voi minunkin jäätelökesäni alkaa! :)

Ainiin.. Ja näin pitkälle lukeneet palkitaan mehevällä urheilu -uutisella! :D 

Nimittäin. Sain luvan paljastaa, että Suomi on saanut uuden ammattinyrkkeilijän kehiinsä. Maanantaina Niku allekirjoitti sopimuksen P3 tallin kanssa ja tästä eteenpäin hän ottelee ilman paitaa, kypärää ja kovemmilla hanskoilla. 

Kyllä, minulla on vaimona asiasta monta mietettä, mutta päällimmäiseksi olen niin iloinen Niklaksen puolesta, että hän saa nyt alkaa tekemään työkseen sitä, mitä eniten on halunnut. Saa elää unelmaansa todeksi. Loppu jääköön korkeimman käteen.

Auringon täyteistä loppu viikkoa jokaiselle ja iloista mieltä!

-Tiia